Sosiaalinen verkosto: määritelmä, rakenne, koko ja merkitys

Tutustu sosiaalisiin verkostoihin: määritelmä, rakenne, verkoston koko ja merkitys yksilöille, yhteisöille ja organisaatioille — miten verkostot vaikuttavat tukeen ja vuorovaikutukseen.

Sosiaalinen verkosto on joukko ihmisiä tai organisaatioita, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tähän kuuluvat paitsi yksittäisten ihmisten väliset yhteydet myös ryhmäorganisaatioiden suhteet. Sosiaalisiin suhteisiin voi kuulua esimerkiksi ystävyyttä ja vaikutussuhteita, viestintää, taloudellisia liiketoimia, sukulaisuussuhteita, auktoriteettia ja hierarkioita, luottamusta, sosiaalista tukea, diffuusiota eli tiedon ja käytäntöjen leviämistä sekä tartuntaa (esim. sairauksien leviäminen tai sosiaaliset ilmiöt).

Sosiaalisten suhteiden kutsuminen verkostoksi korostaa sitä, että suhteet muodostavat tietynlaisen mallin tai rakenteen: kuka on yhteydessä kehen, kuinka tiiviitä yhteydet ovat ja miten eri ihmiset tai ryhmät linkittyvät toisiinsa. Verkoston rakenne vaikuttaa suoraan siihen, miten tieto, resurssit ja vaikutus leviävät.

Verkoston rakenne ja mittarit

Yhteisön sosiaalinen verkosto on yhteisössä toimivien ihmisten ja/tai organisaatioiden välisten suhteiden malli. Verkostoa kuvataan usein graafina, jossa solmut edustavat yksilöitä tai organisaatioita ja kaaret niiden välisiä suhteita. Sosiaalisen verkoston perusominaisuuksia ja mittareita ovat muun muassa:

• Solmujen määrä (verkoston koko)
• Tiheys (kuinka monta mahdollista yhteyttä on olemassa suhteessa todellisiin yhteyksiin)
• Aste eli kuinka monta yhteyttä kullakin jäsenellä on
• Keskusasema (centrality) — kuka on eniten yhteyksissä ja siten vaikutusvaltainen
• Välittäjäasema (betweenness) — ketkä ovat siltoja eri ryhmien välillä
• Klusterit ja yhteisöt — tiiviit alaryhmät verkoston sisällä

Nämä tekijät auttavat ymmärtämään esimerkiksi, kuka levittää tietoa nopeasti, missä on heikot kohdat ja miten verkosto reagoi häiriöihin.

Tyypit ja ominaisuudet

Sosiaaliset verkostot eroavat luonteeltaan ja tarkoitukseltaan. Usein erotellaan:

• Vahvat siteet — läheiset ystävät ja perheenjäsenet, joilta saa emotionaalista ja käytännöllistä tukea.
• Heikot siteet — tuttavat ja satunnaiset kontaktit, jotka ovat erityisen hyödyllisiä uusien ideoiden ja mahdollisuuksien saamisessa (Granovetterin "the strength of weak ties").
• Bonding-verkostot — tiiviit, sisäisesti vahvat verkostot (esim. perhe, läheiset ystävät), jotka tarjoavat sosiaalista tukea.
• Bridging-verkostot — siltoja eri ryhmien välillä, jotka tuovat uusia resursseja, tietoa ja mahdollisuuksia.
• Multiplex-suhteet — samojen ihmisten väliset suhteet, joissa on useita yhteyden aiheita (esim. työ- ja ystävyyssuhde samaan aikaan).

Koko

Henkilökohtaisen verkoston laajuus riippuu yksilöstä ja suhteiden tyypistä. Niiden ihmisten joukko, jotka henkilö tuntee hyvin tai joiden kanssa hän on usein tekemisissä, ylittää harvoin useita satoja. Ihmisen kyky ylläpitää tiiviitä sosiaalisia suhteita on rajoitettu ajallisesti ja kognitiivisesti.

On olemassa niin sanottu "150:n laki" (ns. Dunbarin luku), jonka mukaan noin 150 ihmistä on toimiva koko perusryhmälle tai yhteisölle, vaikka useimmat ihmiset asuvat paljon suuremmissa kaupungeissa. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä yrityksen ihanteellinen koko on noin 70 henkilöä: nämä ihmiset ja heidän puolisonsa muodostaisivat myös suuren sosiaalisen verkoston. Verkoston kasvaessa suhteiden ylläpitäminen tulee yhä raskaammaksi ja suhteet yleensä muuttuvat löysemmiksi.

Merkitys ja toiminnot

Sosiaaliset verkostot pitävät yhteisön yhdessä ja tarjoavat monenlaisia hyötyjä:

• Sosiaalinen tuki — emotionaalinen, käytännöllinen ja tiedollinen apu vaikeuksissa.
• Tiedon ja innovaatioiden leviäminen — verkostojen kautta uudet ideat ja käytännöt leviävät nopeasti.
• Resurssien välitys — työmahdollisuudet, rahalliset avustukset ja muut resurssit löytyvät usein verkostojen kautta.
• Normien ja uskottavuuden muodostuminen — verkostot ylläpitävät sosiaalisia normeja ja luovat identiteettiä.
• Turvallisuus ja varautuminen — tiiviit verkostot voivat auttaa katastrofeissa ja kriiseissä tarjoamalla välitöntä apua.

Verkostot myös määrittävät yksilön sosiaalista pääomaa — ne mahdollistavat pääsyn tietoon, resursseihin ja vaikutusvaltaan.

Haasteet ja riskit

Vapaamatkustajaongelma tarkoittaa tilannetta, jossa joku hyödyntää verkoston tarjoamia etuja mutta ei itse osallistu tai anna apua tarvittaessa. Sosiaaliset verkostot ovat alttiita tälle, koska avuntarpeet, kuten katastrofit, ilmenevät yllättäen. Joku ei ehkä pysty auttamaan tiettynä hetkenä tai ei ole paikalla tulevaisuudessa, ja vasta ajan myötä näkyy, ketkä edistävät ja ketkä välttävät ryhmän turvallisuutta tai yhteistä vastuuta.

Muita haasteita ovat muun muassa:

• Syrjäytyminen ja ulkopuolisuus — tiukat tai sulkeutuneet verkostot voivat jäädyttää ulkopuoliset.
• Epätoivottu homogenisoituminen (homophily) — ihmiset yhdistyvät samanlaisiin ihmisiin, mikä voi rajoittaa uusien ideoiden virtaa.
• Tiedon vääristymät ja huhujen leviäminen — verkostot voivat levittää myös virheellistä tietoa.
• Tietosuoja ja valvonta — erityisesti digitaalisissa verkostoissa yksityisyys voi olla uhattuna.

Verkostojen dynamiikka ja tutkimus

Sosiaalisia verkostoja tutkitaan sosiaalisen verkostoanalyysin (SNA) avulla, joka hyödyntää graafeja ja matemaattisia mittareita. Tutkimus on osoittanut ilmiöitä kuten pieni maailma -efektin (small-world), missä vahvat paikalliset klusterit yhdistyvät muutamien siltayhteyksien kautta laajoiksi verkostoiksi, sekä asteittain jakautuvat (scale-free) verkostot, joissa muutamat solmut ovat hyvin keskeisiä.

Käytännön vinkkejä verkoston ylläpitoon

• Pidä yhteyttä säännöllisesti tärkeisiin kontaktiin — laatu on usein tärkeämpää kuin määrä.
• Hyödynnä heikkoja siteitä laajentaaksesi mahdollisuuksia (esim. työnhaku, uusien tietojen saanti).
• Monipuolista verkostoa: yhdistä eri alojen, ikäryhmien ja kulttuurien ihmisiä.
• Panosta luottamuksen rakentamiseen ja vastavuoroisuuteen, jotta vapaamatkustajuus vähenee.
• Suunnittele organisaatioissa selkeät roolit ja vastuut verkoston toimivuuden varmistamiseksi.

Sosiaaliset verkostot voivat keskittyä paikkoihin, perheisiin tai maailmanlaajuisiin yhteisöihin, joilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Sosiaalisia verkostoja pitävät yhdessä yhteiset intressit: tämä voi olla työpaikka, yhteinen kiinnostus urheiluun tai harrastukseen, uskonto (moskeija, kirkko tai temppeli on lähes aina sosiaalisen verkoston keskus). Usein verkostolla on oma identiteettinsä, joka on varsin todellinen, vaikka sillä ei ehkä olekaan virallista tunnustusta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on sosiaalinen verkosto?

K: Kuinka suureksi henkilökohtainen verkosto voi kasvaa?

K: Mikä on vapaamatkustajaongelma?

K: Mikä pitää sosiaaliset verkostot koossa?

K: Onko näille verkostoille olemassa virallisia tunnustuksia?

K: Miten sosiaaliset verkostot tarjoavat apua ja suojaa jäsenilleen?

Hae kirjaimella