Moskeija | paikka, jossa muslimit rukoilevat

Arkkitehtuuri

Monet moskeijat ovat kuuluisia arkkitehtuuriteoksia. Ne on usein rakennettu tyyliin, joka on pysynyt samana vuosisatojen ajan. Monissa moskeijoissa on rukoushuoneita, kupoleita ja minareetteja. Niissä voi olla myös sisäpiha. Moskeijoissa on usein kuvioituja seiniä.

Moskeijoita rakennettiin ensimmäisenä Arabian niemimaalla. Moskeijoita rakentaneet muslimit käyttivät vanhoja arkkitehtuurityylejä. He myös yhdistelivät näitä tyylejä uusilla tavoilla. Merkittävä vaikutus oli Persian Parthian ja Sassanidien dynastioiden aikana rakennetuilla palatseilla. Sassanidien aikakaudelta peräisin oleva Sarvestan-palatsi on tästä hyvä esimerkki. Siinä on kaareva sisäänkäynti ja keskuskupoli. Nämä piirteet olivat olemassa Persiassa jo ennen islamia.

Arabien hyökättyä Persiaan uutta tyyliä, jossa oli sassanidien vaikutus, käytettiin uudessa islamilaisessa maailmassa. Islamilaisen maailman eri alueilla on kehittynyt monia moskeijoiden muotoja. Tärkeitä moskeijatyyppejä ovat varhaiset abbasidien moskeijat, T-tyypin moskeijat ja Anatolian keskuskupolimoskeijat. 1900-luvulla monet öljystä rikastuneet maat maksoivat monien uusien moskeijoiden rakentamisen. Näiden maiden hallitsijat palkkasivat usein johtavia arkkitehtejä suunnittelemaan näitä moskeijoita. Heidän joukossaan oli myös muita kuin muslimeja.

Arabien suunnitelma

Monet varhaiset moskeijat ovat neliön tai suorakaiteen muotoisia. Niissä on myös rukoushuone ja suljettu sisäpiha. Tämä tunnetaan arabialaisena suunnitelmana. Ensimmäiset tämäntyyppiset moskeijat rakennettiin Umayyad-dynastian aikana.

Rukoushuoneen tasakatto oli pylväiden tukema. Tällaisten kattojen tukemiseen tarvittiin useita pylväsrivistöjä; tätä kutsutaan "hypostyyliarkkitehtuuriksi". Yksi kuuluisimmista hypostyylisistä moskeijoista on Mezquita de Córdoban moskeija Espanjassa. Sitä tukee yli 850 pylvästä.

Lämpimässä Välimeren ja Lähi-idän ilmastossa pihalle mahtui suuri määrä rukoilijoita perjantairukousten aikana. Hypostyylimoskeijoissa on usein ulkokaaria. Niiden ansiosta kävijät voivat nauttia varjosta. Arabitasoisia moskeijoita rakennettiin lähinnä Umayyadien ja Abbasidien dynastioiden aikana. Arabien suunnitelma oli hyvin yksinkertainen, mikä ei mahdollistanut sen kehittämistä. Tämän vuoksi tämä moskeijatyyppi putosi suosiosta.

Keskikupoli

Ottomaanit alkoivat rakentaa keskikupolimoskeijoita 1400-luvulla. Näissä moskeijoissa on suuri kupoli keskellä rukoushuonetta. Moskeijassa voi olla myös pienempiä kupoleita, jotka ovat keskipisteen ulkopuolella rukoushuoneen tai muun moskeijan yläpuolella. Tähän tyyliin vaikutti voimakkaasti bysanttilainen uskonnollinen arkkitehtuuri, jossa käytettiin keskuskupolia.

Iwan

Iwan-moskeijat ovat kuuluisia kupolihuoneistaan ja iwaneistaan. Iwanit ovat tiloja, joissa on kaareva katto. Niiden toisessa päässä on aukko. Yksi tai useampi iwan on keskipihalle päin, joka toimii rukoushuoneena. Tyyli on lainattu esi-islamilaisesta iranilaisesta arkkitehtuurista. Suurin osa tämän tyylisistä moskeijoista sijaitsee Iranissa.

 
Al Azharin moskeijassa Kairossa, Egyptissä on hypostyylisali.  


Sri Lankan Colombossa sijaitsevassa Jami Ul Alfar -moskeijassa on silmiinpistävää maurilaista ja kolonialistista arkkitehtuuria, ja sen julkisivu on karkkimaista.  

Moskeijoiden osat

Minareetit

Useimmissa moskeijoissa on minareetit. Minareetit ovat korkeita torneja. Yleensä ne ovat jossakin moskeijan kulmassa. Minareetin huippu on moskeijan korkein kohta ja yleensä myös moskeijaa ympäröivän alueen korkein kohta. Maailman korkein minareetti on Hassan II:n moskeijassa Casablancassa Marokossa.

Ensimmäisissä moskeijoissa ei ollut minareetteja. Konservatiivisimmat islamilaiset ryhmät, kuten wahhabit, välttävät edelleen minareettien rakentamista. Heidän mielestään ne ovat vain hieno koriste ja tarpeettomia. Ensimmäinen minareetti rakennettiin vuonna 665 Basraan Umayyad-kalifi Muawiyah I:n aikana. Muawiyah kannusti minareettien rakentamiseen, sillä niiden piti olla samanlaisia kuin kristillisten kirkkojen kellotornit. Tämän vuoksi moskeijoiden arkkitehdit käyttivät minareeteissaan kellotornin muotoa. Sekä minareetilla että kellotornilla on sama tarkoitus - kutsua uskovia rukoilemaan.

Ennen viittä vaadittua päivittäistä rukousta muezzin kutsuu rukoilijat rukoilemaan minareetista. Monissa maissa, kuten Singaporessa, joissa muslimit eivät ole enemmistönä, moskeijoita kielletään soittamasta rukouskutsua äänekkäästi. Suurin ongelma on kutsun sähköinen vahvistaminen, jota moskeijat käyttävät nykyään laajalti.

Kupolit

Kupolit sijoitettiin usein suoraan päärukoushuoneen yläpuolelle. Ne edustavat Allahin luomaa maailmankaikkeutta. Aluksi nämä kupolit olivat pieniä. Ne valtasivat vain pienen osan katosta lähellä mihrabia. Myöhemmin ne valtasivat koko katon rukoushuoneen yläpuolella. Kupolit ovat yleensä puolipallon muotoisia. Intian mogulien aikana sipulinmuotoiset kupolit yleistyivät Etelä-Aasiassa ja Persiassa. Joissakin moskeijoissa on useampia kupoleita, kuten myös suuri pääkupoli. Muut kupolit ovat usein pienempiä.

Kupolit auttoivat imaamin kuulemista, sillä ääniaallot kimpoilivat kupoliin ja sitten ulos siitä, jolloin ääni kuului voimakkaammin.

Rukoushuone

Kaikissa moskeijoissa on rukoushuone, jota kutsutaan myös musallaksi. Yleensä siinä ei ole muita huonekaluja kuin rukousmattoja tai mattoja. Ne ovat välttämättömiä, koska islamilainen rukous tehdään yleensä polvillaan.

Joissakin moskeijoissa on seinillä arabialaista kalligrafiaa ja Koraanin säkeitä, jotka auttavat rukoilijoita keskittymään islamin ja sen pyhimmän kirjan, Koraanin, kauneuteen, mutta myös koristeeksi.

Qiblah-seinämä on yleensä rukoushuoneen sisäänkäynnin toisella puolella. Tämä seinä on erityisesti koristeltu. Oikein sijoitetussa moskeijassa se on kohtisuorassa Mekkaan johtavaa linjaa vastaan. Ihmiset rukoilevat rivissä qiblah-seinän suuntaisesti. He asettuvat niin, että he ovat Mekkaan päin. qiblah-seinässä, yleensä sen keskellä, on mihrab, syvennys tai syvennys, joka osoittaa Mekan suunnan. Muhrab toimii paikkana, jossa imaami johtaa viisi päivittäistä rukousta.

Peseytyminen (wudhu)

Kaikkien ihmisten on pestävä itsensä ennen rukousta. Moskeijoissa on usein suihkulähteitä tai muita peseytymismahdollisuuksia sisäänkäynneillä tai sisäpihoilla, jotta ihmiset voivat peseytyä ennen rukousta. Hyvin pienissä moskeijoissa rukoilijat voivat käyttää vessoja rituaaliseen pesuun eli wu'duun. Perinteisissä moskeijoissa on usein erityinen rakennus peseytymistä varten. Se on usein pihan keskellä. Rukoushuoneissa ei saa käyttää kenkiä samasta syystä.

Nykyaikaiset ominaisuudet

Nykyaikaisten moskeijoiden pitäisi vetoaa yhteisöön, jota ne palvelevat. Tästä syystä moskeijassa voi olla myös muita tiloja, kuten terveysklinikoita, kirjastoja ja urheiluhalleja.

Moskeijoiden sisätilat

Seinissä voi olla koristelaattoja, rappausta tai värillisiä mosaiikkeja. Kuvia tai patsaita ei ole.

 
Yksinkertainen moskeija Australian takamaastossa eroaa vanhempien islamilaisten yhteisöjen suurisuuntaisista suunnitelmista. Bourken hautausmaa, Uusi Etelä-Wales.  


Suuri moskeija Aleppossa, Syyriassa. Tornimainen rakenne on minareetti.  

Uskonnolliset tehtävät

Rukoukset

Aikuisten muslimien odotetaan rukoilevan viisi kertaa päivässä. Useimmissa moskeijoissa on viralliset rukoukset jokaiselle näistä kerroista. Jos rukouksen suorittaminen on vaikeaa, esimerkiksi sairaille ihmisille, tehdään poikkeuksia.

Moskeijoissa järjestetään myös erityinen rukouspalvelus, jumuah. Se pidetään kerran viikossa. Se on eräänlainen sapatti, ja se korvaa moskeijan perjantairukoukset. Päivittäiset rukoukset voidaan tehdä missä tahansa. Muslimien odotetaan kuitenkin suorittavan perjantairukouksensa moskeijassa.

Kun muslimi kuolee, pidetään yleensä hautajaisrukous. Se pidetään ulkona moskeijan lähellä olevalla pihalla tai aukiolla. Rukoukseen osallistuvat kaikki läsnä olevat uskovaiset, myös imaami. Pimennysten aikana moskeijat järjestävät erityisiä rukouksia, joita kutsutaan pimennysrukouksiksi.

Islamilaisessa kalenterissa on kaksi suurta juhlapäivää (Eids). Näiden päivien aikana moskeijoissa on aamulla erityisiä rukouksia. Suuremmat moskeijat järjestävät niitä yleensä omille yhteisöilleen sekä pienempien paikallisten moskeijoiden ihmisille. Moskeijat, erityisesti maissa, joissa muslimit ovat enemmistönä, järjestävät Eid-rukouksia myös ulkona sisäpihoilla tai kaupungin aukioilla.

Ramadanin tapahtumat

Islamin pyhimpään kuukauteen, ramadaniin, kuuluu monia tapahtumia. Ramadanin aikana muslimien on paastottava päivisin. Moskeijat järjestävät iftar-illallisia auringonlaskun jälkeen. Ne järjestetään päivän neljännen pakollisen rukouksen jälkeen. Osa ruuasta on yhteisön jäsenten antamaa, jolloin syntyy öisiä potluck-illallisia. Näihin illallisiin vaaditaan yhteisön panos. Tästä syystä moskeijat, joissa on pienempiä yhteisöjä, eivät välttämättä pysty järjestämään iftar-illallisia päivittäin.

Joissakin moskeijoissa järjestetään myös aterioita aamulla ennen aamunkoittoa. Moskeijat kutsuvat usein köyhiä yhteisön jäseniä näille aterioille. Islam pitää hyväntekeväisyyden antamista ramadanin aikana hyvänä tekona.

Suuremmat moskeijat tarjoavat joskus erityisiä, vapaaehtoisia rukouksia. Ne tehdään päivän viimeisen pakollisen rukouksen jälkeen. Jokaisen rukousillan aikana yksi yhteisön jäsen, joka on oppinut ulkoa koko Koraanin, lausuu osan kirjasta. Se voi kestää jopa kaksi tuntia. Joskus useat tällaiset henkilöt (jotka eivät välttämättä kuulu paikalliseen yhteisöön) tekevät tämän vuorotellen. Ramadanin kymmenen viimeisen päivän aikana suuremmissa moskeijoissa järjestetään koko yön kestäviä ohjelmia Laylat al-Qadrin viettämiseksi. Se on yö, jolloin muslimit uskovat islamilaisen profeetta Muhammedin saaneen ensimmäisen kerran Koraanin ilmestykset. Tuona yönä, auringonlaskun ja auringonnousun välisenä aikana, moskeijat palkkaavat puhujia opettamaan rukoilijoille islamista. Moskeijat tai yhteisö tarjoavat yleensä aterioita ajoittain läpi yön.

 
Irakin Karbalassa sijaitsevassa Al-'Abbāsin moskeijassa vierailee vuosittain miljoonia shiialaisia pyhiinvaeltajia.  


Moskeija Afganistanissa  


Muslimeja suorittamassa salatia Umayyadin moskeijassa  

Poliittiset tehtävät

1900-luvun lopulla yhä useampia moskeijoita on käytetty poliittisiin tarkoituksiin. Nykyajan moskeijat länsimaissa haluavat kasvattaa hyviä kansalaisia. Yksityiskohdat vaihtelevat suuresti moskeijasta ja maasta toiseen.

Edunvalvonta

Maat, joissa muslimiväestö on pieni, käyttävät moskeijoita keinona tukea kansalaisvaikuttamista. Ne tekevät näin todennäköisemmin kuin Lähi-idän muslimienemmistöiset maat. Amerikkalaisissa moskeijoissa järjestetään äänestäjien rekisteröinti- ja kansalaisvaalikampanjoita. Yhdysvalloissa muslimit ovat usein maahanmuuttajia tai maahanmuuttajien lapsia. Moskeijat haluavat saada nämä ihmiset kiinnostumaan politiikasta. Ne haluavat myös pitää heidät ajan tasalla muslimiyhteisöä koskevista asioista. Ihmiset, jotka käyvät säännöllisesti moskeijan jumalanpalveluksissa, osallistuvat todennäköisemmin mielenosoituksiin, allekirjoittavat vetoomuksia ja osallistuvat poliittisiin asioihin.

Poliittisten mielipiteiden ja moskeijaan osallistumisen välinen yhteys on edelleen nähtävissä muualla maailmassa. Helmikuussa 2006 tapahtuneen al-Askarin moskeijan pommi-iskun jälkeen imaamit ja muut islamilaiset johtajat käyttivät moskeijoita ja perjantairukouksia kehottaakseen rauhaan ja rauhaan laajalle levinneiden väkivaltaisuuksien aikana.

Pienestä määrästä moskeijoita, jotka alkoivat 1900-luvun loppupuolella ja jatkuivat 2000-luvun alussa, on tullut myös ääriainesten imaamien tukikohta terrorismin ja ääri-islamilaisten ihanteiden tukemiselle. Finsbury Parkin moskeija Lontoossa on moskeija, jota on käytetty tällä tavoin.

Sosiaalinen konflikti

Kuten muutkin uskonnonharjoituspaikat, moskeijat voivat olla yhteiskunnallisten konfliktien keskipisteenä.

Babri-moskeija oli tällaisen konfliktin keskus aina 1990-luvun alkuun asti, jolloin se purettiin. Ennen kuin ratkaisua löytyi, noin 200 000 hindua tuhosi moskeijan. Se tapahtui 6. joulukuuta 1992. Babur rakennutti moskeijan Ramin syntymäpaikan merkiksi. Sen uskottiin olevan aikaisemman hindutemppelin paikalla. Moskeijaa koskeva konflikti liittyi suoraan Bombayn (nykyisen Mumbain) mellakoihin sekä vuonna 1993 tapahtuneisiin pommi-iskuihin, joissa kuoli 257 ihmistä.

Helmikuussa 2006 pommi-isku vahingoitti vakavasti Irakin al-Askari-moskeijaa. Tämä lisäsi olemassa olevia jännitteitä. Kahden muslimiryhmän välinen konflikti Irakissa oli jo aiemmin johtanut muihin pommi-iskuihin. Moskeijapommitukset eivät kuitenkaan rajoitu Irakiin. Kesäkuussa 2005 itsemurhapommittaja tappoi ainakin 19 ihmistä afganistanilaisessa moskeijassa. Huhtikuussa 2006 Intian Jama Masjidissa tapahtui kaksi räjähdystä.

Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen useat amerikkalaiset moskeijat joutuivat hyökkäysten kohteeksi. Hyökkäykset vaihtelivat pelkästä ilkivallasta tuhopolttoihin.

Juutalaisten puolustusliiton epäiltiin suunnittelevan pommi-iskua King Fahd -moskeijaan Culver Cityssä Kaliforniassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtiin samanlaisia iskuja 7. heinäkuuta 2005 Lontoon pommi-iskujen jälkeen. Länsimaailman ulkopuolella Hassan Bekin moskeija oli iskujen kohteena kesäkuussa 2001. Iskuihin osallistui satoja israelilaisia, jotka olivat vihaisia arabeille edellisen iskun vuoksi.

Saudi-Arabian vaikutusvalta

Saudi-Arabian osallistuminen moskeijoiden rakentamiseen eri puolille maailmaa alkoi vasta 1960-luvulla. 1980-luvulla Saudi-Arabian hallitus alkoi maksaa moskeijoiden rakentamista eri puolille maailmaa. Saudi-Arabian hallitus on käyttänyt arviolta 45 miljardia Yhdysvaltain dollaria moskeijoiden ja islamilaisten koulujen rakentamiseen ulkomailla. Saudialainen sanomalehti Ain al-Yaqeen kertoi vuonna 2002, että saudien rahoilla on voitu rakentaa jopa 1 500 moskeijaa ja 2 000 muuta islamilaista keskusta. Saudi-Arabian kansalaiset ovat myös lahjoittaneet paljon rahaa moskeijoihin islamilaisessa maailmassa, erityisesti maissa, joissa he pitävät muslimeja köyhinä ja sorrettuina. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1992 Afganistanin moskeijat saivat rahaa Saudi-Arabian kansalaisilta. Kalifornian Culver Cityssä sijaitseva kuningas Fahdin moskeija ja Roomassa sijaitseva Italian islamilainen kulttuurikeskus ovat kaksi Saudi-Arabian suurinta investointia ulkomaisiin moskeijoihin, sillä entinen saudikuningas Fahd bin Abdul Aziz al-Saud antoi 8 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja 50 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria näille moskeijoille.

 
Moskeija Cuiabá, Brasilia  

Säännöt ja käyttäytyminen moskeijoissa

Moskeijassa ihmisten pitäisi keskittyä palvomaan Allahia. Tästä syystä moskeijassa käyttäytymisestä on useita sääntöjä. Osa näistä säännöistä on samoja kaikkialla maailmassa, kuten esimerkiksi se, että rukoushuoneessa ei saa käyttää kenkiä. Toiset säännöt vaihtelevat moskeijasta toiseen.

Rukouksen johtaja

Yleisesti pidetään hyvänä, että joku johtaa rukouksia, vaikka se ei olekaan välttämätöntä. Henkilöä, joka yleensä johtaa rukouksia, kutsutaan imaamiksi. Hänen on oltava vapaa ja rehellinen mies. Hänen pitäisi myös olla auktoriteetti, kun on kyse uskontoa koskeviin kysymyksiin vastaamisesta. Hallituksen rakentamissa tai ylläpitämissä moskeijoissa imaamin valitsee hallitsija. Yksityisissä moskeijoissa yhteisö valitsee imaamin enemmistöäänestyksellä.

Vain miehet voivat johtaa rukouksia miesten puolesta. Naiset saavat johtaa rukouksia seurakunnissa, joissa on vain naisia.

Moskeijassa käyminen

Peseytymisen lisäksi on muitakin sääntöjä, jotka koskevat moskeijaan meneviä, vaikka he eivät haluaisikaan rukoilla siellä. Rukoushuoneen matolla päällystetyllä alueella ei saa käyttää kenkiä. Joissakin moskeijoissa kenkien käyttäminen on kielletty myös muissa osissa, vaikka niitä ei käytettäisikään rukoilemiseen.

Islam vaatii uskoviensa käyttävän vaatteita, jotka osoittavat vaatimattomuutta. Tämän vuoksi sekä miesten että naisten on noudatettava tätä sääntöä käydessään moskeijassa (vaikka moskeijat eivät aina noudata sääntöjä). Miesten on tultava moskeijaan väljissä ja puhtaissa vaatteissa, jotka eivät näytä vartalon muotoja. Vastaavasti moskeijaan tulevien naisten odotetaan pukeutuvan väljiin vaatteisiin, paitoihin ja housuihin, jotka peittävät ranteet ja nilkat, ja peittävän päänsä esimerkiksi hijabilla. Monet muslimit pukeutuvat etnisestä taustastaan riippumatta arabialaiseen islamiin liittyviin Lähi-idän vaatteisiin erityistilaisuuksiin ja moskeijarukouksiin.

Moskeijat ovat jumalanpalveluspaikkoja. Tästä syystä moskeijassa olevien tulisi kunnioittaa rukoilevia henkilöitä. Kovaääninen puhuminen tai keskustelu aiheista, jotka voivat olla epäkunnioittavia, on kielletty alueilla, joilla ihmiset rukoilevat. Myös rukoilevien muslimien eteen käveleminen tai muu häirintä on epäkohteliasta.

Miehet ja naiset rukoilevat eri puolilla

Islamilainen laki edellyttää, että miehet ja naiset on erotettava toisistaan rukoushuoneessa. Ihannetapauksessa naisten tulisi rukoilla miesten takana. Toinen kalifi Umar esti aikoinaan naisia käymästä moskeijoissa, erityisesti öisin, koska hän pelkäsi, että miehet voisivat kiusata heitä, joten hän pakotti heidät rukoilemaan kotona. Joskus moskeijasta erotettiin naisille erityinen osa; esimerkiksi Mekan kuvernööri vuonna 870 sitoi köysiä pylväiden väliin, jotta naisille olisi erillinen paikka.

Monissa moskeijoissa naiset laitetaan nykyään esteen tai väliseinän taakse tai toiseen huoneeseen. Etelä- ja Kaakkois-Aasian moskeijat asettavat miehet ja naiset erillisiin huoneisiin, koska jako rakennettiin niihin vuosisatoja sitten. Lähes kahdessa kolmasosassa amerikkalaisista moskeijoista naiset rukoilevat väliseinien takana tai erillisissä tiloissa, eivät päärukoushuoneessa; joissakin moskeijoissa naisia ei päästetä lainkaan rukoilemaan. Vaikka Mekan suurmoskeijassa on osastoja vain naisille ja lapsille, se on erotukseton.

Ei-muslimit moskeijoissa

Muutamat islamilaisen lain tutkijat ovat sitä mieltä, että ei-muslimit voivat päästä moskeijaan, kunhan he eivät nuku tai syö siellä. Malikin islamilaisen oikeuskoulukunnan kannattajat ovat eri mieltä. Heidän mukaansa ei-muslimeja ei saa päästää moskeijaan lainkaan.

Eri maissa on erilaisia mielipiteitä tästä kysymyksestä. Lähes kaikissa Arabian niemimaan moskeijoissa ja Marokossa ei sallita muiden kuin muslimien läsnäoloa. Casablancassa sijaitseva Hassan II:n moskeija on yksi Marokon kahdesta moskeijasta, jotka ovat tällä hetkellä avoinna muille kuin muslimeille.

Nykyaikaisessa Saudi-Arabiassa suuri moskeija ja koko Mekka ovat avoinna vain muslimeille. Samoin Masjid al-Nabawi ja sitä ympäröivä Medina ovat kiellettyjä niille, jotka eivät harjoita islamia. Muilla alueilla sijaitsevien moskeijoiden osalta on useimmiten katsottu, että ei-muslimit saavat mennä moskeijaan vain, jos muslimit ovat antaneet siihen luvan ja jos heillä on siihen asianmukainen syy.

Nykyaikaisessa Turkissa ei-muslimituristit saavat mennä mihin tahansa moskeijaan, mutta heidän on noudatettava säädyllisyyssääntöjä. Moskeijassa saa vierailla vain rukousten välissä; vierailijoiden on pukeuduttava pitkiin housuihin ja riisuttava kenkänsä; naisten on peitettävä päänsä; valokuvia ei saa ottaa eikä äänekästä puhetta sallita. Viittaukset muihin uskontoihin eivät ole sallittuja (kaulakoruissa ei saa olla ristejä, ei ristin eleitä jne.).

Länsimaissa ja islamilaisessa maailmassa on kuitenkin myös monia muita paikkoja, joissa ei-muslimit ovat tervetulleita moskeijoihin. Esimerkiksi useimmat moskeijat Yhdysvalloissa ilmoittavat, että niissä käy kuukausittain muita kuin muslimeja. Monet moskeijat kaikkialla Yhdysvalloissa toivottavat muut kuin muslimit tervetulleiksi merkkinä avoimuudesta muulle yhteisölle ja rohkaisevat kääntymään islamiin.

Koirat

Koirien pääsy moskeijaan on yleensä kielletty, mutta 24. syyskuuta 2008 Yhdistyneen kuningaskunnan muslimilain neuvosto teki fatwaksi kutsutun erityispäätöksen, jonka mukaan sokea muslimi sai luvan ottaa opaskoiransa mukaan moskeijaan.

 
Muslimit rukoilevat moskeijan miesosastolla Srinagarissa, Jammu ja Kashmirissa, Intiassa.  


Mezquitan, entisen moskeijan, jonka pylväät on järjestetty ruudukkoon, sisätilat Córdobassa, Espanjassa.  


Baitul Mukarram (Dhaka), Bangladeshin kansallinen moskeija Rakenne muistuttaa Mekan Kaabaa.  

Moskeijat hostelleina

On tavallista, että pienempiä moskeijoita käytetään majapaikkana muslimeille, jotka ovat Hajissa (pyhiinvaellusmatkalla Mekkaan). Joskus moskeijoita käytetään pakolaisten tai kodittomien tilapäiskoteina. Islamissa velvollisuudet naapureita kohtaan ovat hyvin tiukkoja ja erityisiä. Koraanissa Muhammed sanoi, että henkilö, joka auttaa muita hädän hetkellä ja joka auttaa sorrettuja, on se henkilö, jota Jumala auttaa kärsimyksen (tuskan) päivänä. On muitakin käskyjä, kuten köyhien auttaminen ja ystävällisyys ihmisiä kohtaan. Tärkeä osa muslimina olemista tai vain moskeijaan kuulumista on huolehtia apua tarvitsevista ihmisistä. Moskeija on sekä sosiaalinen että uskonnollinen ryhmä.

Madrassa on hieman erilainen kuin moskeija. Madrassa keskittyy islamin opettamiseen, yleensä lapsille ja nuorille.

 

Moskeijat Espanjassa

Kun Espanja oli muslimien hallinnassa, jotkut kauneimmista rakennuksista olivat moskeijoita. Vuoden 1491 jälkeen Espanja oli kristittyjen hallinnassa. Kristityt eivät kuitenkaan purkaneet moskeijoita. He yksinkertaisesti laittoivat niihin krusifiksin ja tekivät niistä kirkkoja. Nämä moskeijat vaikuttivat renessanssiarkkitehtuuriin (rakennustapa) Euroopassa.

 
Mezquita de Córdoba oli moskeija. Nykyään se on Córdoban katedraali.