Laulujen laulu
Laulujen laulu on heprealaisen Raamatun eli Tanakhin kirja, joka kuuluu myös kristillisen Raamatun Vanhaan testamenttiin. Se on yksi viidestä megillotista (kääröistä). Laulujen laulu tunnetaan myös nimellä Salomonin laulu tai Kanteleiden laulu. Septuagintassa se tunnetaan nimellä Aisma, joka on lyhenne kreikankielisestä sanasta ῏Αισμα ᾀσμάτων, Aisma aismatôn, "Laulujen laulu".
Tekijä ja päivämäärä
Jae 1 näyttää osoittavan, että kirjoittaja on Salomo, koska siinä sanotaan, että kyseessä on "Salomon Laulujen laulu", mutta tämä voi myös tarkoittaa vain laulua Salomolle tai Salomosta. Se, kuka Laulujen laulujen laulun kirjoittaja oli, on siis edelleen usein pohdittu kysymys.
Jos Salomo kirjoitti sen, on todennäköistä, että se on kirjoitettu noin kymmenennellä vuosisadalla eKr., kun Salomo oli kuningas. Itse asiassa Tirzan ja Jerusalemin kaupunkien mainitsemista niin lähellä toisiaan (6:4) on käytetty sanomaan, että se on kirjoitettu ennen kuningas Omria (885-874 eaa.), vaikka ihmiset eivät vieläkään tiedä tarkalleen, miksi Tirzasta puhuttiin. Monet ovat kuitenkin myös sanoneet, että Laulujen laulun kieli on todiste siitä, että se on kirjoitettu paljon myöhemmin.
Useimmat ihmiset ajattelevat, että kielen, tyylin, sävyn (tunnelman), näkökulman ja toistuvien sanojen samankaltaisuus osoittaa, että se on yhden kirjoittajan kirjoittama. Toiset taas, jotka eivät usko, että laulu on yhden henkilön kirjoittama tai edes yhdestä ajasta tai paikasta peräisin, sanovat, että tämä johtuu siitä, että kaikki laulun osat ovat peräisin samasta kirjallisesta perinteestä.
