Sopwith Camel oli brittiläinen ensimmäisen maailmansodan hävittäjäkaksitasokone, joka tuli käyttöön kesäkuussa 1917 ja jäi tunnetuksi sekä erinomaisista taisteluominaisuuksistaan että hankalasta lentokäyttäytymisestään. Konetta valmisti Sopwith Aviation Company ja sen alihankkijat, ja Camelista kehitettiin useita versioita erilaisiin tehtäviin.

Suunnittelu ja voimalinja

Camelin suunnittelun perusajatus oli keskittää vaikutusvaltaiset osat lähelle koneen keskitasoa: moottori, ohjaaja, aseet ja polttoainesäiliö sijaitsivat lähellä nokkaa, mikä teki koneesta hyvin ohjattavan ja ketterän taisteluissa lyhyillä etäisyyksillä. Koneissa käytettiin pääosin pyörivää (rotary) moottoria, kuten Clerget- ja Le Rhône -tyyppisiä, ja myöhemmin myös tehokkaampia Bentley BR1 -moottoreita.

Pyörivän moottorin vääntömomentti ja niin kutsuttu gyroskooppivaikutus vaikuttivat voimakkaasti Camelin kääntymis- ja käyttäytymisominaisuuksiin ilmassa, minkä vuoksi kone oli erinomainen lyhyissä, nopeissa käännöissä mutta samalla säätelyltään arvaamaton vähemmän kokeneelle lentäjälle.

Aseistus ja suorituskyky

Camel oli aseistettu yleisesti kahdella synkronoidulla Vickers-konekiväärillä, jotka ampuivat potkurin läpi, ja joissain erikoisversioissa käytettiin myös muita asetyyppejä tehtävän mukaan. Vaikka Camel ei ollut nopein korkealla, sen kiihtyvyys, ketteryys lähitaisteluissa ja edellä mainittu massan keskitys tekivät siitä vaarallisen vastustajan taisteluilmassa.

Käyttäytyminen, turvallisuus ja koulutus

  • Herkkyys ja vääntö: moottorin vääntömomentti teki käskyihin vastaamisesta hyvin nopeaa ja paikoin hakkertelevaa; gyroskooppinen vaikutus saattoi tehdä käännöksistä eri suuntiin erilaisia.
  • Stallit ja pyörimiset: Camelilla oli taipumus syöksyä hallitsemattomaan pyörimiseen sakkaaessa, mikä teki koneesta vaarallisen eroottelemattomille lentäjille.
  • Maasta nousu: moottorin asetukset ja täysi polttoainesäiliö muuttaivat painopistettä huomattavasti, ja väärät asetukset etenkin lentoonlähdössä johtivat usein moottorin sammumiseen tai lentoonlähtövaiheen kaatumisiin. Tämän takia uusiin lentäjiin kohdistui paljon onnettomuuksia koulutuksessa.

Taisteluhistoria

Camel oli nopeasti suosittu rintamalla: sen kevyt ohjaus ja tehokas aseistus tekivät siitä tehokkaan taistelukoneen lyhyen kantaman ilmataisteluissa. Camel-lentäjät ampuivat alas huomattavan määrän viholliskoneita, ja koneelle on kirjattu yhteensä 1 294 viholliskonetta – enemmän kuin millekään muulle liittoutuneiden hävittäjälle ensimmäisessä maailmansodassa.

Vuoteen 1918 mennessä kehittyivät uudet, nopeammat ja korkeammalla paremmin suoriutuvat koneet (kuten S.E.5a ja myöhemmin Sopwith Snipe), minkä vuoksi Camel siirtyi yhä enemmän maahyökkäys- ja jalkaväen tukilentotehtäviin, kuten matalalentoon kohdistuviin pommituksiin ja konepistoolitulella suoritettaviin iskuihin. Camel-yksiköt osallistuivat myös vastatoimiin saksalaisten kevään 1918 hyökkäyksiä vastaan ja tarjosivat tärkeää tukea maajoukoille.

Camel pysyi käytössä aselepoon (tulitaukoon) asti, vaikka sen rooli muuttui rintamakentän taktisten vaatimusten myötä.

Versiot, tuotanto ja perintö

Sopwith Camelista valmistettiin useita versioita: F.1 oli vakiomalli, ja sen pohjalta kehitettiin myös merellisiä ja erikoisvarusteltuja malleja, kuten laivoille soveltuvia versioita ja iltayöhöntähtäimiä varten muokattuja variaatioita. Camelia valmisti suuri joukko valmistajia Sopwithin ohella, ja kokonaisvalmistusmäärät ylsivät tuhansiin koneisiin.

Sopwith Camel jäi historiaan sekä tehokkaana, mutta vaativana taistelukoneena. Sen muistetaan usein lentäjäystävällisyyden ja vaarallisuuden ristiriitaisesta tasapainosta: taitava lentäjä pystyi käyttämään Camelia erittäin tehokkaasti, mutta kokemattomalle kone oli usein kohtalokas.

Yhteenveto

Sopwith Camel oli ikoninen ensimmäisen maailmansodan hävittäjä: se yhdisti erinomaisen tulivoiman ja lähi-ilmataisteluhyökkäyskyvyn vaikeaselkoiseen ja joskus vaaralliseen lentokäyttäytymiseen. Camelin merkitys sodan ilmasodassa ja sen merkittävä saalistulos tekevät siitä yhden sodan tunnetuimmista lentokoneista, vaikka sen käyttöä rajoittivat uusia teknisiä vaatimuksia vastaavat seuraajasuunnitelmat.