Southampton Corporationin raitiovaunu nro 45 eli Southampton 45 on avoin raitiovaunu, jonka valmisti Hurst Nelson vuonna 1903. Alkuperäisessä rakennuksessa oli kolmen ikkunan salonki, mutta myöhemmin Southampton Corporation Tramways muutti siihen neljän ikkunan salongin. Raitiovaunu näyttää epäsuhtaiselta suhteessa runkoon ja koriin, koska se oli suunniteltu kulkemaan Southamptonin keskustassa sijaitsevan poikkeuksellisen matalan Bathgate Archin ali — normaali kokoinen raitiovaunu ei olisi mahtunut kaaren läpi, joten korin korkeus ja muoto jouduttiin sovittamaan tuolle erityiselle kohtaa.
Liikennöinti ja järjestelmän sulkeminen
Raitiovaunu palveli Southamptonin katuverkossa vuodesta 1903 siihen asti, kun kaupungin raitiotiejärjestelmä suljettiin vuonna 1949. Sulkeminen johtui yleisistä kuljetusjärjestelmien muutoksista sodanjälkeisessä Britanniassa, kun bussiliikenne ja muut ratkaisut korvasivat monin paikoin raitioteitä.
Säilytyskauppa ja restaurointi — alkusysäys pelastustyölle
Järjestelmän lopettamisen jälkeen raitiovaunu päätyi harrastajien huomaan: Light Railway Transport League -liiton museokomitea osti sen symbolisella 10 punnan hinnalla. Kauppaan kuului raitiovaunun lisäksi kunnostettu pyörästö (engl. truck) ja täydellinen uudelleenmaalaus, ja tämä hankinta on usein mainittu yhtenä brittiläisen raitiovaunujen säilyttämisliikkeen käynnistävänä teona. Hankkeen kautta syntyi esimerkki siitä, miten paikalliset harrastajat ja museo-organisaatiot ryhtyivät pelastamaan historiallisia kulkuvälineitä teollisen muutoksen seurauksena.
Välivarastointi ja siirrot
Kun pysyvää museosäilytystilaa ei vielä ollut, raitiovaunu matkusti ympäri maata ja oli useissa välivarastoissa. Vuoteen 1955 mennessä se oli Martonin varikolla Blackpoolissa. Myöhemmin se luovutettiin Tramway Museum Society (TMS) -järjestölle ja siirrettiin Hampshiren Beaulieussa sijaitsevaan kansalliseen automuseoon (National Motor Museum), jossa se asetettiin vierekkäin Newcastle 102:n kanssa — toisen säilyneen raitiovaunun kanssa. Molemmat olivat ulkoilmanäyttelyssä, mikä asetti oman haasteensa säilytykselle ja kunnostukselle sään vaikutusten vuoksi.
Muutto Crichiin ja nykyinen käyttö
Raitiovaunu siirrettiin Crichin raitiovaunukylään lokakuussa 1960, ja se on ollut siellä siitä lähtien. Se on museon keskeinen esine ja toimii säännöllisesti kesäkaudella; se on Crichin museon ainoa toiminnassa oleva avoraitiovaunu. Museon vapaaehtoiset huolehtivat sen teknisestä kunnossapidosta, puu- ja metallikorjauksista sekä sähkölaitteiston tarkastuksista, jotta se voi turvallisesti kuljettaa matkustajia demonstratiivisilla ajokierroksilla.
Merkitys ja säilyttämisen haasteet
Southampton 45 on merkittävä monella tavalla: se edustaa aikakauden suunnitteluratkaisuja, jotka syntyivät paikallisista olosuhteista (kuten Bathgate Archin mataluudesta), ja se on yksi varhaisimmista esimerkeistä siitä, miten brittiläisiä katuliikenteen ajoneuvoja alettiin järjestelmällisesti pelastaa ja säilyttää. Säilytys on vaatinut jatkuvaa huoltoa — puuosien korjausta, korroosionestoa, sähköjärjestelmän kunnostuksia sekä ajoittaisia ulko- ja sisämaalauksia — ja työ tehdään pääosin museon vapaaehtoisten ja asiantuntijoiden yhteistyönä.
Vierailijoille raitiovaunu tarjoaa elävän yhteyden 1900-luvun alkupuolen katuliikenteeseen: kun se on käytössä, yleisö voi istua sen avoimessa osassa ja kokea, miten kaupunkiliikenne aikanaan liikkui. Museo ja raitiovaunukylä tiedottavat erikseen ajopäivistä ja erityistapahtumista, joten kiinnostuneiden kannattaa tarkistaa ajantasaiset tiedot ennen vierailua.