Standardisaksa (Standarddeutsch) — Saksan virallinen standardimuoto ja variantit

Standardisaksa (Standarddeutsch) — selkeä opas Saksan virallisesta standardimuodosta, sen saksalaisesta, itävaltalaisesta ja sveitsiläisestä variantista sekä käyttöalueista.

Standardisaksa, korkeasaksa tai standardikorkeasaksa (saksaksi: Standarddeutsch, Hochdeutsch tai sveitsiläisessä standardisaksassa Schriftdeutsch) on saksan kielen standardoitu muunnos, jota käytetään virallisissa tilaisuuksissa, mediassa, koulutuksessa ja eri murrealueiden välisessä viestinnässä. Standardisaksalla on kolme pääasiallista alueellista varianttia: saksalainen standardisaksa, itävaltalainen standardisaksa ja sveitsiläinen standardisaksa. Se eroaa paikallisista murteista sekä ääntämiseltään että sanastoltaan ja palvellee yhteistä kielimuotoa, jolla tekstit, viranomaisviestintä ja yleinen julkinen keskustelu tehdään ymmärrettäviksi yli alue- ja murrerajojen.

Historia ja kehitys

Standardisaksan muodostuminen on pitkä prosessi, johon vaikuttivat muun muassa kirjakulttuurin leviäminen, Martti Lutherin raamatunkäännös 1500-luvulla, painokoneen käyttö ja kansallisten koulutusjärjestelmien synty 1700–1800-luvuilla. 1800- ja 1900-luvuilla sanakirjat, kieliopit ja viralliset säädökset vakiinnuttivat monia piirteitä. Nykyinen oikeinkirjoitus- ja kieltoimistollinen ohjaus kuuluu muun muassa Dudenille sekä kansainvälisille elimille, kuten Rat für deutsche Rechtschreibungille, joka koordinoi oikeinkirjoitussääntöjen soveltamista eri maissa.

Alueelliset variantit

• Saksalainen standardisaksa (Deutschland): käytössä Saksassa, erityisesti virallisissa teksteissä, kouluissa ja mediassa. Puhekielessä yleinen standardi näkyy tv- ja radiotoiminnassa sekä virallisissa tilaisuuksissa.
• Itävaltalainen standardisaksa (Österreichisches Deutsch): virallinen standardi Itävallassa. Sanastossa on omaa paikallista leksikoaan (esim. Jänner = tammikuu, Marille = aprikoosi) ja pieniä ääntämiseroja verrattuna Saksan standardiin. Itävallassa on myös omia sanasto- ja kieliohjeita sekä painotuksia koulutuksessa.
• Sveitsiläinen standardisaksa (Schweizer Hochdeutsch tai Schriftdeutsch): Sveitsissä standardisaksaa käytetään pääasiassa kirjoitetussa muodossa ja virallisissa tilanteissa; arkikielessä puhutaan yleisesti sveitsinsaksalaisia murteita. Sveitsin standardissa on selviä eroja sanastossa (esim. Velo = polkupyörä), ja se poikkeaa myös oikeinkirjoituksessa: ß-kirjainta ei käytetä; sen sijaan käytetään ss.

Keskeiset erot standardien välillä

• Sanasto: useissa arkipäivän sanoissa on alueellisia vaihtoehtoja (esimerkiksi Autobahn–Autobahn sama, mutta pienemmät esine- ja ruokasanat vaihtelevat).
• Ääntäminen: pienet ääntämiserot, etenkin vokaalien ja r-äänteen käsittelyssä, erottavat variantteja toisistaan.
• Rakenne ja tyyli: grammatilliset perusrakenteet ovat samoja, mutta puhekielessä Itävallassa ja Sveitsissä käytetään usein muita tempiä (esim. perfekti on yleisempi puhekielessä kuin preteriti), ja lauserakenteissa voi esiintyä alueellisia varioita.
• Oikeinkirjoitus: suurin osa säännöistä on yhteisiä, mutta Sveitsissä käytetään aina ss missä muualla saksan kielessä voidaan käyttää ß.

Käyttö ja merkitys nykypäivänä

Standardisaksa toimii yhteisenä kielenä erilaisille saksankielisille yhteisöille: se on koulutuksen ja korkeakulttuurin kieli, se näkyy lainsäädännössä, virallisissa asiakirjoissa, uutisoinnissa ja tieteellisessä kirjoittamisessa. Televisio-, radio- ja kirjallisuusala levittävät standardimuotoa ja auttavat ylläpitämään sen asemaa. Samalla murteet ja alueelliset mallit säilyttävät vahvan sosiaalisen ja kulttuurisen merkityksensä, ja monissa tilanteissa käytetään rinnakkain sekä standardia että paikallista murretta.

Termien selvennys

On syytä huomata, että termi Hochdeutsch voi tarkoittaa kahta eri asiaa: kielitieteessä se tarkoittaa "yläsaksalaisia" murrealueita (High German), kun taas yleiskielessä sillä viitataan usein standardimuotoon (Standarddeutsch). Kontekstista riippuu, puhutaanko historiallis-dialektisesta ryhmittelystä vai nykyaikaisesta standardikielestä.

Hae kirjaimella