Tavu – määritelmä, rakenne, tyypit ja esimerkit

Selkeä opas tavuun: määritelmä, rakenne, tavityypit ja kattavat esimerkit suomen ja muiden kielten sanoista — opi tavutus ja ääntäminen helposti.

Tavu on ääntämyksen yksikkö, joka muodostuu yleensä yhdestä vokaaliäänestä tai vokaalikeskeisestä äänneyksiköstä (ns. tavuydin). Tavua voi ajatella äänteelliseksi kokonaisuutena, jonka voi lausua yhdellä kertaa ilman taukoa. Useimmiten tavulla on kolme osaa: alku (onset, konsonantit ennen vokaalia), ydin (nuclear, yleensä vokaali) ja loppu (coda, konsonantit ydimen jälkeen). Kaikki sanat koostuvat vähintään yhdestä tavusta, ja monissa kielissä tavurakenne vaikuttaa muun muassa painotukseen ja rytmiin.

Tavutyypit: avoin ja suljettu

Yksitavuiset sanat ovat yhden tavun sanoja; monitavuiset sanoissa on useampi kuin yksi tavu. Jos tavu päättyy konsonanttiin, sitä kutsutaan suljetuksi tavuksi (esim. "cat"). Jos tavu päättyy vokaaliin, sitä kutsutaan avoimeksi tavuksi (esim. "go"). Tavujen rakenteen voi usein esittää kirjaimilla C (consonant, konsonantti) ja V (vowel, vokaali). Tämä merkintätapa kuvaa äänteellistä rakennetta, ei kirjoitusasua: esimerkiksi englannin th kirjoitetaan kahdella kirjaimella mutta se on yksi äänne. Suljetut tavut esitetään usein muodossa CVC (konsonantti–vokaali–konsonantti) ja avoimet tavut CV (konsonantti–vokaali).

Esimerkkejä yksitavuisista sanoista

• Englanti: he (CV) – avoin
• Englanti: show (CV) – avoin
• Englanti: like (CVC) – suljettu
• Englanti: run (CVC) – suljettu
• Englanti: it (VC) – suljettu (alkuperäinen onset puuttuu)
• Suomi: maa (CV) – avoin
• Suomi: kun (CVC) – suljettu

Konsonanttiyhtymät ja monimutkaisemmat tavurakenteet

Joissakin kielissä, kuten englannissa, tavuissa voi esiintyä pitkiä konsonanttiyhtymiä sekä alkussa (onset) että lopussa (coda). Tämä mahdollistaa hyvin monimutkaisia tavurakenteita, esimerkiksi:

• play (CCV) – onsetissa kaksi konsonanttia (/pl/)
• spring (CCCVCC) – onset /spr/, coda /ŋ/ (ääntäminen riippuu kielestä)
• texts (CVCCC) – coda voi sisältää useita peräkkäisiä konsonantteja

Toisaalta joissakin kielissä tavurakenne on yksinkertaisempi. Joissakin kielissä on vain vähän suljettuja tavuja, ja joissain, kuten japanissa, tavujen muoto on rajoitetumpi. Toisissa kielissä, kuten havaijin kielessä ja swahilissa, tavut ovat tyypillisesti avoimia (CV), eli suljettuja tavuja ei esiinny tai niitä on hyvin vähän.

Monitavuiset sanat ja tavurajat

Monitavuisissa sanoissa tavurajat määräytyvät äänteellisten sääntöjen mukaan. Useissa kielissä toimii niin sanottu onsetin maksimointiperiaate (maximization of onset): mahdollisimman suuri konsonanttijono sijoitetaan seuraavan tavun alkuun, kunhan se muodostaa sallittavan yhdistelmän kyseisessä kielessä. Toinen yleinen periaate on sonority sequencing principle, jonka mukaan tavun sisällä sonoriteetti (äänteiden "soinnillisuus") nousee kohti ydintä ja laskee jälleen ydintä seuraavissa äänteissä.

Muita huomioitavia ilmiöitä

• Syllabic consonants: joissain kielissä tietyt konsonantit voivat toimia tavuytimenä (esim. englannissa /l/ tai /n/ tietyissä sanoissa kuten "bottle" tai "button").
• Mora: joissakin kielissä, kuten japanissa, kielen rytmin perusyksikkö on mora (joka ei ole aina sama kuin tavu). Esimerkiksi pitkät vokaalit tai konsonanttipituudet lasketaan erillisiksi moraeiksi.
• Painotus ja rytmi: tavurakenne vaikuttaa sanan painotukseen, ja eri kielet ovat joko tavupainotteisia (syllable-timed) tai tavuttomia/aksenttipainotteisia (stress-timed), mikä muuttaa lauseen rytmiä.
• Äänteiden muuttuminen tavurajoilla: epenteesi (vokaalin tai konsonantin lisäys), eliisio (äänteen katoaminen) ja assimaatio voivat muuttaa sanojen tavurakennetta puheessa.

Tavupohjainen kirjoitusjärjestelmä

Joissakin kielissä ei käytetä aakkosia sellaisenaan, vaan erillinen merkki vastaa kokonaisen tavun ääntämystä. Tällaista järjestelmää kutsutaan tavujärjestelmäksi eli sylabariaksi. Esimerkiksi Japanin kieli voidaan kirjoittaa kana-kirjoituksella (hiragana ja katakana), joissa perusmerkkien määrä määrää sen, kuinka monta erilaista tavua on suoraan merkittävissä. Tavupohjainen kirjoitus toimii hyvin kielissä, joissa tavujen määrä on rajallinen ja rakenteet yksinkertaisia; siksi aakkoset soveltuvat usein paremmin kielille, joissa tavurakenne on monimutkainen ja jossa tarvitaan pieniä fonologisia eroja kuvaavia merkkejä.

Koska englannin kaltaisissa kielissä sanoissa voi olla monia erilaisia monimutkaisia tavuja (englannissa voi olla tuhansia erilaisia tavutyyppejä), kirjoittaminen pelkästään tavumerkeillä olisi epäkäytännöllistä. Japanin kielen tavujen määrä on verrattain pieni (kana-järjestelmissä käytetään muutamia kymmeniä perusmerkkejä ja niiden yhdistelmiä, eli käytännössä noin 90–100 perusmuotoa riippuen luokittelusta), minkä vuoksi tavupohjainen kirjoitus sopii hyvin kyseiseen kielityyppiin.

Yhteenvetona: tavu on keskeinen yksikkö kielen ääntämyksessä ja rytmissä. Sen rakenne (onset, ydin, coda) ja laajuus vaihtelevat kielittäin, mikä vaikuttaa siihen, miten sanat muodostuvat, miten ne kirjoitetaan ja miten kieltä rytmitetään.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on tavu?

K: Mitä eroa on suljetulla ja avoimella tavulla?

K: Miten tavujen kuvioita voidaan esittää?

Kysymys: Onko olemassa kieliä, joissa ei ole lainkaan suljettuja tai vain vähän suljettuja tavuja?

K: Voiko englannin kielen sanoissa olla useita konsonantteja vierekkäin?

K: Soveltuuko aakkosilla kirjoittaminen paremmin monimutkaisiin kielirakenteisiin kuin tavuilla kirjoittaminen?

Hae kirjaimella