StG 44: maailman ensimmäinen rynnäkkökivääri
Tutustu StG 44:ään — maailman ensimmäiseen rynnäkkökivääriin: sen kehitys, käyttö itärintamalla ja vaikutus toisen maailmansodan asekehitykseen.
StG 44 (Sturmgewehr 44; Assault Rifle 44), joka tunnetaan maailman ensimmäisenä rynnäkkökiväärinä, kehitettiin natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikana MP-40:n tilalle. Hitler ei ensin hyväksynyt tätä uutta aseluokkaa, joten sitä kutsuttiin MP-43:ksi ja MP-44:ksi, mikä tarkoittaa englanniksi konepistoolia. Ensimmäinen käyttö itärintamalla oli menestyksekästä, joten niitä valmistettiin lisää.
StG 44 syntyi tarpeesta löytää tehokkaampi ase joukkojen tavallisen pitkäpiippuisten kiväärien ja lähitaisteluaseina käytettyjen konepistoolien välille. Se käytti uutta intermediate-luokan patruunaa, 7,92×33 mm Kurz, joka tarjosi paremman kantaman ja läpäisykyvyn kuin konepistoolien patruunat mutta hallittavampana kuin täyspitkän kivääripatruunan käyttö automaattitulessa.
Kehitys ja suunnittelu
StG 44:n kehitystyö juontaa juurensa eri prototyyppeihin kuten MKb 42(H) ja MKb 42(W). Suunnittelussa olivat keskeisesti mukana tehdas C.G. Haenel ja suunnittelija Hugo Schmeisser sekä muita saksalaisia asevalmistajia. Koska aseen perusajatus oli uuden aseluokan synnyttäminen, sille annettiin aluksi nimeksi MP-43/MP-44, jotta se saatiin tuotantoon ja käyttöön kiistanalaisen nimen Sturmgewehr välttääkseni heti julkisuudessa.
Tekniset ominaisuudet
- Patruuna: 7,92×33 mm Kurz (intermediate)
- Toimintaperiaate: kaasutoiminen, lyhytiskuisella mäntäjärjestelmällä
- Tulitilat: valittavissa puoliautomaattinen ja täysautomaattinen
- Leuka: 30 laukauksen kaareva irrotettava lipas
- Rakenne: sekoitus puu- ja leikattua/taitettua terästä; tunnusomaiset muotoiluelementit kuten kaareva lippa ja lyhyempi piippu
- Kantama ja tarkkuus: käytännössä tehokas käyttöetäisyys noin 300 metriin saakka — selkeä parannus konepistooliin verrattuna
- Tuleennopeus: tyypillisesti noin 500–600 laukausta/min (riippuu mallista ja kunnosta)
Käyttö sotatantereilla
StG 44 otettiin käyttöön etenkin itärintamalla, missä sen tasapaino kantaman, tulivoiman ja hallittavuuden välillä osoittautui arvokkaaksi. Ase tarjosi jalkaväelle mahdollisuuden osuuteen pidemmälle ja piti toimintaryhmän tulivoiman tiiviimpänä ilman tarvetta erillisiin kevytkonekivääreihin lähitaistelussa. Vaikka StG 44 oli teknisesti edistynyt, sen jako etulinjaan oli rajallista tuotantokapasiteetin, logististen haasteiden ja aloittavista vastustuksista johtuen; se ei koskaan täysin korvannut vanhempia aseita sodan aikana.
Tuotanto ja vaikutus
StG 44:ää valmistettiin useissa eri tehtaissa sodan loppuvuosiin saakka, ja tuotantomäärät olivat suhteellisen suuret, mutta eivät riittävät tekemään siitä laajamittaista standardia ennen sodan päättymistä. Myöhemmin StG 44:n ja sen välipatruunan konsepti vaikutti merkittävästi sodanjälkeiseen asekehitykseen: käsite rynnäkkökivääristä ja intermediate-patruunan käyttö innoittivat useita myöhempiä malleja, tunnetuimpana Neuvostoliitossa kehittynyt AK-47, sekä länsimaissa kehitetyt puolustusratkaisut ja NATO-maiden valinnat.
Jälkivaikutus
StG 44 on merkitty asehistoriaan ensimmäisenä laajamittaisesti käytetynä rynnäkkökiväärinä. Sen muotoilu- ja käyttökokemukset auttoivat muokkaamaan sodanjälkeistä näkemystä siitä, millainen kevyt keskitetty jalkaväen tuliase voisi olla. Nykyään StG 44 on kiinnostava esine sotahistoriasta ja aseiden kehityksestä kiinnostuneille — harvat alkuperäisyksilöt ovat museoesineitä tai keräilijöiden hallussa.
Yhteenveto: StG 44 edusti teknologista läpimurtoa toisen maailmansodan asekehityksessä: se yhdisti konepistoolin keveyden ja kiväärin kantaman uudessa, käytännöllisessä muodossa ja loi pohjan nykyaikaiselle rynnäkkökivääriajattelulle.
StG-44
Etsiä