Tukholman yleissopimus (POPs) – pysyvien orgaanisten yhdisteiden sopimus

Tukholman yleissopimus (POPs) selitetty: pysyvien orgaanisten yhdisteiden rajoitukset, vaikutukset ympäristölle, terveyteen ja hyttysten torjuntaan.

Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus on vuonna 2001 allekirjoitettu kansainvälinen sopimus. Sopimus tuli voimaan toukokuussa 2004. Sen tavoitteena on rajoittaa pysyvien orgaanisten yhdisteiden käyttöä ja tuotantoa. Esimerkkejä aineista, joita sopimus koskee, ovat polykloorattu bifenyyli ja diklooridifenyylitrikloorietaani. Sopimukseen lisättiin vuonna 2009 tehdyllä laajennuksella muita aineita, kuten lindaani. Kriitikot ovat sanoneet, että sopimus rajoittaa malarian kaltaisten tautien torjunnan tehokkuutta. Näin ei ole, sillä tiettyjen aineiden käyttö vektorihyönteisten torjuntaan on sallittua; tämä koskee myös käyttöä hyttysiä vastaan.

Mitä pysyvät orgaaniset yhdisteet (POPit) ovat?

Pysyvät orgaaniset yhdisteet ovat kemikaaleja, jotka hajoavat luonnossa hyvin hitaasti, kerääntyvät ravintoketjuun ja voivat kulkeutua pitkienkin matkojen päähän ilmavirtausten ja veden mukana. Ne voivat olla myrkyllisiä eläimille ja ihmisille: vaikutuksina ovat esimerkiksi hormonitoiminnan häiriöt, lisääntymis- ja kehityshäiriöt sekä syöpäriski. Tämän vuoksi niiden käytön ja päästöjen vähentäminen on ympäristö- ja terveyskysymys maailmanlaajuisesti.

Sopimuksen keskeiset velvoitteet

• Kielteisten aineiden kieltäminen tai rajoittaminen: osapuolten on lopetettava tai rajoitettava listattujen POP-yhdisteiden tuotantoa, käyttöä, tuontia ja vientiä sopimuksen mukaisesti.
• Kansalliset toimeenpano-ohjelmat: jokaisen sopimusvaltion tulee laatia ja toteuttaa kansalliset ohjelmat (esim. kansalliset toimeenpano-ohjelmat), joissa kuvataan toimenpiteet POP-päästöjen vähentämiseksi ja haitallisten varastojen käsittelemiseksi.
• Varastot ja jätteet: sopimus edellyttää vaarallisten varastojen ja POP-jätteiden turvallista käsittelyä ja loppukäsittelyä siten, ettei aineita pääse ympäristöön.
• Saastuneiden alueiden kartoitus ja puhdistus: osapuolet tunnistavat ja tarvittaessa puhdistavat paikat, joilla on merkittäviä POP-saasteita.
• Tutkimus ja seuranta: seurantaohjelmat, tutkimus, tiedonvaihto ja raportointi auttavat arvioimaan toimenpiteiden vaikutuksia.

Poikkeukset vektoritorjuntaan ja DDT

Sopimuksessa on huomioitu kansanterveyden tarpeet. Jonkin verran kiistaa herättänyt kysymys on ollut se, estääkö sopimus esimerkiksi DDT:n käytön malarian torjunnassa. Sopimus ei yleisesti kiellä vektorihyönteisten torjuntaan sallittuja ja tarkasti määriteltyjä poikkeuksia. DDT:n käyttö on mahdollista sairauksien torjunnassa, mutta sitä suositellaan käytettäväksi vain, kun muut tehokkaat ja kestävämmät menetelmät eivät ole saatavilla, ja käyttöä tulee valvoa ja rajoittaa hyvien käytäntöjen mukaisesti.

Kansainvälinen hallinto ja päivitykset

Sopimuksen osapuolet kokoontuvat osapuolikokouksiin (Conference of the Parties, COP), joissa keskustellaan lisättävistä aineista, teknisistä ohjeista ja rahoituksesta. Sopimusta on mahdollista täydentää ja laajentaa – esimerkiksi vuoden 2009 laajennus lisäsi uusia aineita listalle, ja myöhemmissä kokouksissa on hyväksytty lisäyksiä ja päätöksiä toteutuksen tukemiseksi.

Rahoitus ja tekninen tuki

Toteuttamiseen liittyvää rahoitusta ja teknistä apua koordinoidaan kansainvälisesti, ja useimmat kehitysmaat saavat tukea esimerkiksi Global Environment Facility -välineen kautta. Tuki kattaa usein kansallisten toimeenpano-ohjelmien laatimisen, varastojen turvallisen käsittelyn, koulutuksen ja monitoroinnin kehittämisen.

Vaikutukset, hyödyt ja kritiikki

Sopimus on vähentänyt useiden haitallisten yhdisteiden käyttöä ja saattanut aikaan parannuksia ympäristön laadussa ja ihmisten terveydessä pitkässä juoksussa. Kritiikkiä esiintyy esimerkiksi siitä, että sopimuksen toimeenpano on eritasoista eri maissa ja että puutteellinen rahoitus hidastaa käytännön toimenpiteitä. Lisäksi teollisuuden ja maatalouden siirtymävaiheissa tarvitaan vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä ja tukitoimia, jotta haitallisten kemikaalien korvaaminen onnistuu kestävästi.

Miten Suomikin osallistuu

Suomi on osapuoli sopimuksessa ja on velvollinen laatimaan kansallisia suunnitelmia, raportointia ja soveltamaan EU:n ja kansallista lainsäädäntöä POPien hallintaan. Suomessa on myös tehty kartoituksia ja ohjelmia PCB-laitteiden ja muiden POP-lähteiden turvalliseen käsittelyyn.

Yhteenveto: Tukholman yleissopimus pyrkii vähentämään pysyvien orgaanisten yhdisteiden haittoja maailmanlaajuisesti yhdistämällä kemikaalipolitiikan tavoitteet, kansanterveyden tarpeet ja ympäristönsuojelun. Sopimus sallii tietyt, tiukasti valvotut poikkeukset esimerkiksi vektoritorjunnassa, mutta kannustaa voimakkaasti vaihtoehtoisiin, kestävämpiin ratkaisuihin ja turvalliseen jäte- ja varastokäsittelyyn.

Hae kirjaimella