Malaria on loisen aiheuttama tartuntatauti, joka yleensä leviää tartunnan saaneen hyttysen puremasta. Ihminen saa malarian, kun loinen pääsee vereen ja lisääntyy kehossa. Tauti voi olla lievä tai hengenvaarallinen; tehokkailla torjunta- ja hoitotoimenpiteillä kuolleisuus on kuitenkin vähentynyt monissa maissa. 1950–1960-luvuilla kansainvälisillä hävitysohjelmilla tautia saatiin merkittävästi vähennettyä joillakin alueilla, mutta resistenssin kehittyminen ja muut tekijät ovat aiheuttaneet paluuta ja paikallisia epidemioita myöhemmin.
Malaria on endeeminen monissa trooppisissa ja subtrooppisissa maissa ja yksi yleisimmistä kansanterveysongelmista näillä alueilla. WHO:n arvioihin perustuen vuosittain todetaan satoja miljoonia kliinisiä tapauksia ja useita satojatuhansia kuolemia; kuormitus on suurin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja erityisesti alle 5-vuotiailla lapsilla. WHO:n World Malaria Report -raporteissa esiintyy vuosittain vaihtelua tapaus- ja kuolemamäärissä (esimerkiksi WHO:n raportit 2019–2021 osoittivat satojen miljoonien tapausten ja yli puolen miljoonan vuosikuoleman suuruusluokan aikana), joten ajantasainen tieto kannattaa tarkistaa WHO:n tai paikallisen terveysviranomaisen lähteistä. Intiassa aloitettu kansallinen malarian hävittämisohjelma (NMEP) johti 1950–1960-luvuilla suuriin vähennyksiin paikoin, mutta tauti ei katosnut kokonaan ja alueellisia eroja esiintyy edelleen.
Aiheuttaja ja elinkaari
Malariaa aiheuttaa pienisoluinen alkueläin, Plasmodium. Ihmisiä voi tartuttaa viisi Plasmodium-lajia: P. falciparum, P. vivax, P. malariae, P. ovale ja zoonoottinen P. knowlesi. Näistä P. falciparum aiheuttaa vakavimman ja useimmiten henkeä uhkaavan muodon. Plasmodium on alkueläin (yksisoluinen organismi), eivätkä alkueläimet ole bakteereja; niiden rakenne ja elinkaari eroavat bakteereista. (Tekstiin aiemmin lisätyt viittaukset soluun selventävät, että Plasmodium koostuu yksittäisistä soluista.)
Plasmodiumin elinkaari on kaksivaiheinen: ihmisen maksassa tapahtuu varhaisvaihe (sporozoiitit kehittyvät hypno- tai schizonttimuodoiksi) ja myöhemmin punasoluissa tapahtuvat toistuvat jakautumiset (merozoiitit), jotka aiheuttavat kuume- ja ponnistusvaiheita. Joissain lajeissa (esim. P. vivax ja P. ovale) maksassa voi jäädä lepovaiheita (hypnozoitit), jotka aiheuttavat relapsin kuukausien tai vuosien kuluttua. Kun hyttynen imee verta infektoituneesta ihmisestä, se ottaa mukaansa sukusoluja (gametosyytteja), jotka kehittyvät hyttysen suolistossa sukusoluiksi ja lopulta sporozoiiteiksi, jotka kulkeutuvat hyttysen sylkirauhasiin ja voivat tartuttaa seuraavan ihmisverivieraan.
Leviäminen ja vektorit
Ihmiset saavat malarian pääasiassa Anopheles-suvun hyttysten puremista; nämä hyttyset ovat taudin vektoreita (lähde arkistoitu: Wayback Machine 2019-02-28). Hyttysen syljessä on aineita, jotka estävät veren hyytymistä, ja samalla sylkirauhasiin sijoittuneet Plasmodiumsporozoiitit siirtyvät ihmiseen ja aloittavat infektion. Vain naarashyttynen voi välittää malariaa, koska ainoastaan naarashyttynen imee verta munien kehitystä varten; uroshyttyset elävät pääosin kukkien nektarilla.
Muuten kuin hyttysten välityksellä tarttuminen
Malaria voi tarttua myös harvinaisemmilla reiteillä:
- Äidin ja sikiön välisenä tartuntana raskauden tai synnytyksen yhteydessä (kongenitaalinen malaria).
- Verensiirron kautta tai tartunnan saaneen henkilön veren käytön kautta lääketieteellisissä toimenpiteissä (kuten organisiirroissa) – varotoimet verivalmisteissa vähentävät tätä riskiä.
- Jaetun neulan kautta (esimerkiksi pistoskäytössä), mikä on harvinaista mutta mahdollista.
Oireet ja taudin kulku
Tyypillisiä malarian oireita ovat:
- kuume, vilunväristykset ja hikoilu
- päänsärky, lihas- ja nivelkivut
- väsymys, pahoinvointi ja oksentelu
- anemia (erityisesti pitkäaikaisissa tai toistuvissa infektioissa)
Oireiden alkamisajankohta (inkubaatioaika) vaihtelee lajin ja yksilön mukaan, tavallisesti 7–30 vuorokauden välillä, mutta relapsit voivat ilmaantua myöhemmin hypnozoittien vuoksi. Vakavassa malariassa (useimmiten P. falciparum-tartunta) voi esiintyä aivovaurion oireita, hengitysvaikeuksia, vakavaa anemiaa, munuaisten vajaatoimintaa ja sokkitiloja — tällöin hoito on kiireellistä.
Diagnoosi ja hoito
Malaria diagnosoidaan useimmiten verestä tehdyllä pikasurvontatestillä (RDT) tai mikroskooppisella katkotuilla verinäytteillä (veritipan tai ohuen/paksun näytteen tutkimus). On tärkeää tunnistaa laji ja mahdollinen lääkeresistenssi, sillä hoitovalinnat riippuvat siitä.
Hoitona käytetään antimalarialääkkeitä. Vakavassa P. falciparum-malariassa suositeltavia ovat artemisiiniiiniin perustuvat yhdistelmähoidot (ACT) ja tarvittaessa sairaalahoito ja tukitoimet. Joillekin lajeille (esim. P. vivax ja P. ovale) tarvitaan lääkettä hypnozoittien häätöön (primaquiini tai tafenoquiini), mikä estää relapsit — ennen primaquiinihoitoa on tärkeää tutkia potilaan G6PD-entsyymin (glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasi) toiminta, koska puutos voi aiheuttaa haittavaikutuksia.
Antibioottilisien tukitoimien ja oireenmukaisen hoidon lisäksi hoidon tavoitteena on estää komplikaatiot ja palauttaa potilas turvalliseen tilaan. Paikalliset hoitosuositukset ja resistenssitilanne vaikuttavat aina hoitovalintoihin, joten ajantasainen paikallinen ohjeistus on tärkeä.
Ennaltaehkäisy
Tärkeimmät ennaltaehkäisykeinoja ovat:
- Insektisidillä käsitellyt makuupaikkaverkot (ITN) ja niiden säännöllinen käyttö
- Sisätilojen hyönteismyrkkysumutukset (indoor residual spraying, IRS) epidemioiden ja korkean esiintyvyyden alueilla
- Hyttysten torjunta ympäristössä (seisovan veden vähentäminen, larvosidit paikoissa, joissa se on mahdollista)
- Matkustajille tarkoitettu profylaksi lääkityksellä riskialueille mentäessä (lääkkeen valinta riippuu kohdealueen resistenssitilanteesta)
- Henkilökohtaiset suojautumiskeinot kuten hyttyskarkotteet ja suojavaatteet
Rokotekehitys on edistynyt: WHO on vuonna 2021 suositellut RTS,S-rokotteen käyttöönottoa korkean malariarodun alueiden alle 2-vuotiaiden lasten joukossa osana laajempaa torjuntaohjelmaa, ja uusia rokoteaineksia (esim. R21) tutkitaan aktiivisesti. Rokote ei korvaa muita torjuntatoimia, mutta voi osaltaan vähentää sairauskuormaa lapsilla.
Kenelle malaria on vaarallisin
Erityisen riskialttiita ovat alle 5-vuotiaat lapset, raskaana olevat naiset, immunosuppressiivisessa tilassa olevat henkilöt ja ne, joilla ei ole aiempaa malariakokemusta (esim. matkailijat tai muuttajat). Vakava malaria voi olla hengenvaarallinen, ja viive hoidossa lisää kuolemanriskiä.
Mitä tehdä, jos epäilet malariaa
Jos olet matkustanut riskialueelle ja kehität kuumeen tai muita malarian oireita, hakeudu välittömästi terveydenhuoltoon. Diagnostiikka ja tarvittaessa nopeasti aloitettu asianmukainen hoito ovat ratkaisevia hyvän hoitotuloksen kannalta. Matkalle lähtöä suunnitellessa ota yhteys rokotus- ja matkailuneuvontaan saadaksesi ajantasaiset suositukset profylaksiin ja muihin varotoimiin.
Lisätietoa ja ajantasaiset suositukset kannattaa aina tarkistaa WHO:n ja paikallisten terveysviranomaisten julkaisuista sekä keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen matkaa tai hoitopäätöksiä.














