Aldriini – kielletty hyönteismyrkky, joka muuttuu dieldriiniksi

Aldriini — kielletty hyönteismyrkky, joka muuttuu myrkylliseksi dieldriiniksi. Lue sen terveys-, ympäristö- ja pysyvien orgaanisten yhdisteiden vakavat riskit.

Aldriini on hyönteismyrkky, jota käytettiin termiittejä, heinäsirkkoja ja nokkoskuoriaisten toukkia vastaan. Useimmat kasvit ja eläimet muuttavat sen dieldriiniksi. Se sisältyy pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevaan Tukholman yleissopimukseen, ja sen tuotanto, käyttö ja kauppa on kielletty vuodesta 2004 lähtien. Aldriini on hermomyrkky. Sitä hengittävät ihmiset voivat saada päänsärkyä, mutta myös kouristuksia. Ihmisillä aldriini muuttuu maksassa dieldriiniksi. Muutos tarkoittaa, että se voi jälleen poistua elimistöstä. Ongelmana on, että muutos on hidas, ja puoliintumisaika on noin vuosi. Aldriini saattaa olla teratogeeni, ja se aiheuttaa todennäköisesti syöpää.

Mikä aldrini on kemiallisesti ja miksi se on ongelma

Aldriini kuuluu orgaanisiin klooriyhdisteisiin (orgaaniset klooripestisit). Se on rasvaliukoinen ja kemiallisesti hyvin stabiili, minkä vuoksi se säilyy ympäristössä pitkään ja kertyy eläinten rasvakudokseen. Aldriinin metaboliittina syntyvä dieldriini on usein vielä kestävämpi ja myrkyllisempi kuin lähtöaine. Tämän vuoksi aldrinin käyttö on lopetettu monissa maissa ja se on kielletty kansainvälisesti.

Miten aldrini muuttuu dieldriiniksi

Aldriini hapettuu ja metabolisoituu sekä ympäristössä että elimistössä muodostaen dieldriiniä. Maksa muuttaa aldrinin dieldriiniksi, mikä helpottaa sen poistumista, mutta tähän kuluvassa ajassa on huomattavia yksilö- ja lajieroja. Dieldriini on herkemmin kertyvä ja pitkäikäisempi yhdiste, mikä pahentaa ympäristö- ja terveysongelmia.

Terveysvaikutukset ja altistuminen

Aldriini ja sen johdannaiset vaikuttavat pääasiassa hermostoon, mutta pitkäaikaisaltistus liittyy myös maksavaurioihin, lisääntymis- ja kehityshaittoihin sekä syöpäriskiin. Altistuminen voi tapahtua:

• hengitysilman kautta (sumutus tai pöly),
• suun kautta saastuneen ruoan tai veden kautta,
• ihokosketuksen kautta, jos iho on altis korkeille pitoisuuksille.

Akuutit oireet voivat sisältää päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta, lihasvapinaa, vapinaa ja kouristuksia. Vakavissa tapauksissa voi kehittyä hengitysvaikeuksia ja tajunnan menetys. Pitkäaikaisaltistus voi johtaa pysyvämpiin neurologisiin oireisiin ja muissa elimissä ilmeneviin vaurioihin.

Ympäristövaikutukset

Aldriini on ympäristössä pysyvä ja se kertyy ravintoketjussa (biokertyminen ja biomagnifikaatio). Vesieliöihin ja lintuihin kohdistuu erityinen riski: saastunut sedimentti ja kertyneet rasvapitoiset saasteet voivat aiheuttaa populaatiotason haittoja. Maaperässä ja sedimentissä aldrinin hajoaminen on hidasta, riippuen olosuhteista kuten valo-, lämpö- ja mikrobiaktiivisuudesta.

Sääntely ja historia

Aldriiniä alettiin käyttää laajamittaisesti 1900-luvun puolivälissä; sen haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset tulivat ilmi myöhemmin. Monissa maissa käyttö kiellettiin 1970–1990-luvuilla, ja kansainvälisesti se lisättiin Tukholman yleissopimuksen listalle. Sen tuotanto, käyttö ja kauppa ovat olleet kiellettyjä vuodesta 2004 lähtien.

Suojaaminen, tutkimus ja puhdistustoimet

Jos epäilet altistumista tai maaperän/veden kontaminaatiota:

• Vältä saastuneen alueen käyttöä ja ota yhteyttä paikallisiin ympäristöviranomaisiin.
• Henkilökohtaisessa altistuksessa hakeudu lääkärin hoitoon — akuutissa altistuksessa hoito on pääasiassa oireenmukaista ja tukevaa.
• Kontaminoituneen maaperän ja sedimentin puhdistus voi edellyttää kaivamista ja asianmukaista hävittämistä, lämpökäsittelyä tai eräissä tapauksissa bioremediaatiota; menetelmän valinta riippuu saastuneisuuden laajuudesta ja paikallisista vaatimuksista.

Analytiikka ja seuranta

Aldriinia ja dieldriiniä mitataan ympäristö- ja verinäytteistä usein kaasukromatografia-massaspektrometrialla (GC-MS) tai muilla herkällä menetelmillä. Seurantatutkimukset keskittyvät ruokaketjun näytteisiin, sedimenttiin ja herkkien lajien pitoisuuksiin.

Yhteenveto

Aldriini on kielletty, mutta sen pysyvyys ja kyky muuttua myrkyllisemmäksi dieldriiniksi tekevät siitä edelleen ympäristö- ja terveysongelman monilla alueilla. Välttely, asianmukainen seuranta ja kontaminaation puhdistaminen ovat keskeisiä toimia riskien vähentämiseksi. Akuutissa altistustilanteessa on tärkeää hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon.

Tuotanto

Aldriiniä valmistetaan yhdistämällä heksakloorisyklopentadieeni ja norbornadieeni Diels-Alder-reaktiossa, jolloin saadaan addukti.

Aldrin on nimetty saksalaisen kemistin Kurt Alderin mukaan, joka oli yksi tämänkaltaisen reaktion keksijöistä. Aldriiniä ja siihen liittyviä syklodieenituhoojia tuotettiin vuosina 1946-1976 arviolta 270 miljoonaa kiloa.

Maaperässä, kasvien pinnoilla tai hyönteisten ruoansulatuskanavassa aldriini hapettuu epoksidiksi, dieldriiniksi. Dieldriini on voimakkaammin hyönteismyrkkyä aiheuttava aine kuin aldriini.

Aldriinin synteesi Diels-Alder-reaktion avulla

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on aldriini?

K: Mitä Aldriinille tapahtuu sen jälkeen, kun kasvit ja eläimet ovat imeytyneet siihen?

Kysymys: Onko aldriinin tuotanto, käyttö ja kauppa tällä hetkellä laillista?

K: Mitä terveysvaikutuksia liittyy Aldriinin hengittämiseen?

K: Miten Aldrin muuntuu ihmiskehossa?

K: Kuinka kauan kestää, ennen kuin aldriini poistuu ihmiskehosta?

Kysymys: Aiheuttaako Aldriini mahdollisia terveysriskejä ihmisille?

Hae kirjaimella