Kirurginen maski – määritelmä, käyttö, erot ja suojateho
Kirurginen maski: määritelmä, käyttö, erot ja suojateho — opas leikkaus- ja hoitoympäristöihin, suojautuminen, materiaalit sekä ero hengityssuojaimiin.
Kirurginen maski, joka tunnetaan myös nimillä toimenpidemaski, lääketieteellinen maski tai yksinkertaisesti kasvonaamari, on kertakäyttöinen hengityssuojaimen kaltainen suojaväline. Se on suunniteltu ensisijaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden käyttöön leikkausten ja hoitotyön aikana. Maskin pääasiallinen tehtävä on estää käyttäjän suusta ja nenästä lähtiäviä nestepisaroina ja aerosoleina irtoavia bakteereja ja muita partikkeleja pääsemästä ympäristöön — eli kyse on ennen kaikkea lähdesuojasta. Kirurgiset naamarit eivät ole suunniteltu suojaamaan käyttäjää samaan tapaan kuin tiiviisti istuvat hengityssuojaimet, jotka suodattavat pienempiä ilmassa leijuvia hiukkasia.
Materiaali ja rakenne
Useimmat kirurgiset naamarit valmistetaan kuitukankaasta käyttäen sulapuhallusmenetelmää (melt-blown) yhdistettynä spunbond-kerroksiin. Tavallinen rakenne on kolmi- tai nelikerroksinen:
- ulkokerros, joka hylkii nestepisaroita,
- keski-/suodatinkerros, joka on melt-blown-polypropeenia ja vastaa suodatustehosta,
- sisäkerros, joka imee kosteutta käyttäjän hengityksestä.
Tällainen rakenne tarjoaa hyvän suodatustehon suurille partikkeleille ja pisaroille, mutta maskin sivuilta ja yläreunasta voi silti vuotaa ilmaa, koska maski ei muodosta tiivistä ihoa vasten istuvaa telttaa.
Suojateho ja erot hengityssuojaimiin
Kirurginen maski suojaa tehokkaasti suurilta pisaroilta ja toimii hyvin lähdesuojana — se vähentää tartuntariskiä potilaista henkilökunnalle ja päinvastoin, kun molemmat käyttävät maskia. Sen suodatustehokkuutta mitataan usein esimerkiksi bakteerien suodatusteholla (BFE) ja painehäviöllä.
Hengityssuojaimet (esim. N95, FFP2 ja FFP3) on suunniteltu suojaamaan käyttäjää pienemmiltä aerosoleilta. Hengityssuojaimet tiivistyvät kasvoille, minkä vuoksi ne estävät tehokkaammin ilman läpikulkua reunan kautta ja suodattavat pienempiä hiukkasia.
Keskeiset erot:
- istuvuus: kirurginen maski istuu löyhemmin, hengityssuojain tiiviisti;
- suodatusteho pienille aerosolihiukkasille: hengityssuojaimet selvästi tehokkaampia;
- käyttötarkoitus: kirurginen maski lähdesuojaukseen ja pisaroiden estoon, hengityssuojain käyttäjän suojaamiseen hengitysteitse leviäviltä uhkilta.
Käyttöohjeet ja hyvät käytännöt
- Pese kädet tai käytä käsidesiä ennen maskin laittamista ja sen jälkeen.
- Varmista, että maski peittää sekä nenän että suun ja että se istuu kunnolla kasvoilla — purista tarvittaessa nenäsillan kohdalta.
- vältä koskettamasta maskin etuosaa käytön aikana; jos kosketat, pese kädet.
- vaihda maski heti, jos se kostuu, likaantuu tai vaikeuttaa hengittämistä.
- yleissääntö: kirurgiset maskit ovat kertakäyttöisiä — hävitä ne asianmukaisesti lääkejätteen tai suljettuun roskapussiin.
Rajoitukset ja varotoimet
Kirurgiset naamarit eivät takaa suojaa aerosoleilta, erityisesti tilanteissa, joissa käsitellään aerosolia tuottavia toimenpiteitä (esim. intubaatio, bronkoskopiat). Tällaisissa tilanteissa tulisi käyttää asianmukaisesti testattuja ja istuvuutta varmennettuja hengityssuojaimia (esim. FFP2/FFP3 tai N95) ja tarvittaessa muita suojavarusteita.
Lisäksi kirurgiset naamarit eivät ole pitkäaikaisen käytön ratkaisu: kosteus ja hengityksen aiheuttama kondenssi heikentävät suodatustehoa ajan myötä.
Standardit ja tyypit
Erilaiset maat ja organisaatiot määrittelevät kirurgisille naamioille vaatimuksia suodatusteholle, hengitysvastusominaisuuksille ja roiskeenkestävyydelle. Esimerkiksi Euroopassa yleisesti käytetty standardi on EN 14683, jossa naamioita luokitellaan tyyppeihin I, II ja IIR (R = roiskeenkestävä). Tyypin II ja IIR kirurgiset maskit tarjoavat korkeamman bakteerisuodatustehon kuin tyyppi I.
Historia ja laajempi käyttö
Kirurgiset naamarit yleistyivät 1960-luvulta lähtien ja korvasivat laajalti kangasnaamarit kehittyneissä maissa. Niitä valmistetaan pääasiassa sulapuhallusmenetelmällä tuotetusta polypropeenista. Kirurgisten naamioiden niukka saatavuus oli yksi keskeisistä ongelmista vuoden 2019–20 koronaviruspandemiassa, mikä johti laajoihin keskusteluihin suojainten priorisoinnista ja uudelleenkäytön väliaikaisista ratkaisuista hätätilanteissa.
Itä-Aasian maissa kuten Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa kirurgiset naamarit ovat yleisessä käytössä ympäri vuoden. Niitä käytetään paitsi sairaaloissa myös julkisissa tiloissa vähentämään ilmansaasteiden ja pölyhiukkasten hengittämistä sekä hillitsemään hengitystieinfektioiden leviämistä. Lisäksi maskit ovat muodostaneet osan katukulttuuria ja muotia, mikä on osin seurausta japanilaisen ja korealaisen pop-kulttuurin vaikutuksesta.
Ympäristö ja vaihtoehdot
Kertakäyttöisten kirurgisten naamioiden laaja käyttö aiheuttaa huomattavaa jätettä. Vaihtoehtona ovat uudelleenkäytettävät suojainratkaisut (esim. puhdistettavat hengityssuojaimet tai uudelleen käytettävät kangasmaskit ei-kliinisissä tilanteissa) sekä energiataloudelliset valmistusmenetelmät. Terveydenhuollossa kertakäyttöiset maskit säilyvät usein ensisijaisina tartuntatorjuntavaatimusten vuoksi.
Yhteenveto: Kirurginen maski on tehokas tapa vähentää suurten pisaroiden leviämistä ja toimii tärkeänä lähdesuojana sairaalaympäristössä ja yleisissä tilanteissa, joissa halutaan suojata muita omilta eritteiltä. Se ei kuitenkaan korvaa tiiviisti istuvaa hengityssuojainta, kun kyse on aerosoli-infektioiden tai hienojakoisten hiukkasten suojauksesta.
Kirurginen kasvonaamari
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kirurginen maski?
A: Kirurginen naamari, joka tunnetaan myös nimellä toimenpidenaamari, lääketieteellinen naamari tai kasvonaamari, on eräänlainen suojanaamari, jota terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät leikkausten ja hoitotyön aikana. Se on suunniteltu ottamaan kiinni käyttäjän suusta ja nenästä nestepisaroina ja aerosoleina irtoavat bakteerit.
Kysymys: Suojaavatko kirurgiset naamarit tehokkaasti ilmassa olevilta hiukkasilta?
V: Ei, ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin hengityssuojaimet, jotka suojaavat paremmin ilmassa olevilta hiukkasilta.
K: Miten kirurgiset naamarit valmistetaan?
V: Kirurgiset naamarit valmistetaan kuitukankaasta, joka valmistetaan sulapuhallusmenetelmällä.
K: Milloin kirurgiset naamarit otettiin käyttöön?
V: Ne tulivat käyttöön 1960-luvulla, ja ne korvasivat suurelta osin kangasnaamarit kehittyneissä maissa.
K: Miksi ihmiset käyttävät kirurgisia naamareita Itä-Aasian maissa?
V: Ihmiset käyttävät niitä vähentääkseen mahdollisuutta levittää ilmateitse tarttuvia tauteja muihin ja estääkseen ilmansaasteiden aiheuttamien pölyhiukkasten hengittämisen. Lisäksi niistä on tullut suosittuja muoti-ilmiöitä erityisesti Itä-Aasian nuorisokulttuurin keskuudessa, johon japanilainen ja korealainen popkulttuuri on vaikuttanut.
Kysymys: Onko kirurgisista maskeista tällä hetkellä pulaa koronaviruspandemian vuoksi?
V: Kyllä, kirurgisista naamarista on tällä hetkellä pulaa meneillään olevan vuosien 2019-20 koronaviruspandemian vuoksi.
Etsiä