Parkitseminen
Parkitseminen on prosessi, jossa eläinten iho (jota usein kutsutaan "nahaksi") muutetaan nahaksi. Parkitus tekee nahasta kovemman ja muuttaa usein sen väriä. Parkitseminen auttaa tekemään eläimen nahasta joustavamman ja vähemmän alttiin bakteerien aiheuttamille vaurioille.
Ennen eläimen nahan parkitsemista eläin on lopetettava ja nyljettävä ennen kuin eläimen ruumiinlämpö poistuu eläimen kehosta. Seuraavaksi poistetaan ihon sisäpuolella oleva kudos ja ulkopuolella olevat karvat. Nahassa oleva suola poistetaan ja nahat liotetaan vedessä kuudesta tunnista kahteen päivään.
Varsinainen parkitusprosessi tapahtuu liottamalla nahkaa kromi III -sulfaattikylvyssä ([Cr(H 2O) 6] 2(SO 4) )3. Menneinä vuosisatoina käytettiin tanniiniksi kutsuttua luonnollista ainetta, jota saatiin tammesta tai kuusesta.
Koko prosessi on hyvin haiseva, ja parkitehtaat sijaitsevat usein kaupunkien laidoilla. Parkituslaitosten valumavedet jokiin ovat merkittävä saastumisen aiheuttaja. Tätä voidaan ehkäistä nahkatehtaiden nesteiden poistoon mukautetuilla vedenpuhdistusmenetelmillä. Kehitysmailla ei välttämättä ole tällaisia menetelmiä, vaikka Maailmanpankki myöntää avustuksia vedenpuhdistuslaitoksiin. Yksityisen sektorin ammattiyhdistys voi antaa teknistä tietoa puhtaista tekniikoista.
Ruskettaja on henkilö, jonka työtehtävä on rusketus.
Parkituslaitos on paikka, jossa parkitsijat käsittelivät eläinten nahkoja.
Tanner , kuva vuodelta 1880, eri ammatteja kuvaavasta kirjasta.
Kuva parkitsemisesta 1600-luvulla julkaistusta kirjasta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on parkitus?
V: Parkitseminen on prosessi, jossa eläinten iho muutetaan nahaksi tekemällä siitä kovempaa ja usein muuttamalla sen väriä.
K: Miten parkitseminen auttaa suojelemaan eläinten nahkaa?
V: Parkitseminen auttaa tekemään eläimen nahasta joustavamman ja vähemmän alttiin bakteerien aiheuttamille vaurioille.
K: Mitä vaiheita tehdään ennen eläinten nahan parkitsemista?
V: Ennen eläimen nahan parkitsemista eläin on lopetettava ja nyljettävä ennen kuin eläimen ruumiinlämpö poistuu kehosta. Seuraavaksi poistetaan ihon sisäpuolella oleva kudos ja ulkopuolella olevat karvat. Nahassa oleva suola poistetaan, minkä jälkeen nahat liotetaan vedessä kuudesta tunnista kahteen päivään.
K: Mitä ainetta käytettiin parkitukseen menneinä vuosisatoina?
V: Menneinä vuosisatoina käytettiin tanniiniksi kutsuttua luonnollista ainetta, jota saatiin tammesta tai kuusesta.
K: Missä parkitehtaat yleensä sijaitsevat?
V: Parkituslaitokset sijaitsevat yleensä kaupunkien laidoilla, koska ne haisevat.
K: Mitä ympäristöongelmia parkitehtaista voi aiheutua? V: Tanneritehtaiden valumat jokiin voivat aiheuttaa merkittävää pilaantumista, jos niitä ei käsitellä asianmukaisesti vedenkäsittelymenetelmillä, jotka on mukautettu näistä tehtaista ulosvirtaaviin nesteisiin. Kehitysmailla ei välttämättä ole tällaisia menetelmiä, vaikka Maailmanpankki myöntää avustuksia vedenpuhdistuslaitteita varten.
Kysymys: Kuka on tannereiden työpaikka? V: Parkitsijan työ on eläinten nahkojen käsittelyä parkituslaitoksessa, jossa niistä tehdään nahkaa esimerkiksi liottamalla niitä kromi III -sulfaatissa ([Cr(H2O)6]2(SO4)3).
