Telluriitti (TeO3^2−): kemiallinen ioni, mineraali ja ominaisuudet

Telluriitti (TeO3^2−) — kemiallinen ioni ja harvinainen keltainen‑valkoinen mineraali. Lue ominaisuudet, hapetuskäyttäytyminen, muodostuminen ja käyttötarkoitukset.

Telluriitti on ioni, jonka kemiallinen kaava on TeO₃^2-. Telluurin oksidaatiotilassa +4 oleva telluriitti on yksi vakaimmista telluuriyhdisteistä ja esiintyy monissa telluurin yhdisteissä. Rakenne on yleensä kolmiollinen (TeO3) ja kationin ympäröimänä anioni on trigonaalinen pyramidi, koska telluurilla on yhden parittoman elektroniparin aiheuttama elektronikuoren muotoilu. Telluriitit ovat tyypillisesti heikkoja hapettimia, ja ne voivat sekä hapettua edelleen telluraateiksi (TeO₄^2-) että pelkistyä telluridiksi (Te²⁻) tai alkuaineeksi telluuriksi riippuen olosuhteista.

Kemiallinen käyttäytyminen ja reaktiot

Telluriitin hapetus‑ ja pelkistysominaisuudet riippuvat pH:sta ja reagensseista. Hieman happamissa olosuhteissa TeO₃^2- protonoituu ja muodostaa vetytelluriittia, HTeO₃^-. Hyvin happamissa olosuhteissa syntyy telluurihappoa (H₂TeO₃), joka on telluriitin konsentraation ja pH:n määräämä happamuusmuoto. Usein käytännön synteesissä telluriittisuolat (esim. Na₂TeO₃, K₂TeO₃) valmistetaan reagoimalla telluuridioksidin kanssa emäksisten oksidien tai hydroksidien kanssa tai suoraan metallien oksidien kautta (esim. TeO₂ + M₂O → M₂TeO₃). Telluriittisuolat ovat usein vesiliukoisia ja niitä käytetään laboratorioissa ja teollisuudessa esimerkiksi elektrolyyttisissä ja kemiallisissa prosesseissa.

Luonnossa esiintyvä mineraali

Telluriitti on myös harvinainen mineraali (kemialliselta koostumukseltaan TeO₂, eli telluuridioksidia). Tämä mineraali esiintyy yleensä hapettumisvyöhykkeissä, joissa alkuperäiset telluridimineraalit tai natiivitelluurit ovat oksidoituneet. Telluriitti voi olla väreiltään keltaisesta vaaleaan tai valkoiseen, ja se muodostaa usein prismoja tai säiemäisiä kiteitä. Sitä tavataan yhdessä muiden telluuriyhdisteiden ja rikin tai metallien oksidien kanssa kaivosten hapettuneissa osissa.

Käytöt ja merkitys

• Telluriittisuoloja käytetään teollisuudessa muun muassa lasi- ja emalivalmisteissa sekä elektrolyyttisissä prosesseissa.
• Biologiassa ja kliinisessä laboratoriokäytössä kaliumtelluriittia käytetään joskus selektiivisinä viljelyalustoina, koska jotkin bakteerit pystyvät pelkistämään telluriittia muodostaen värjäytymiä (esim. mustia pelkistystuotteita).
• Analyyttisissä menetelmissä telluriitit voivat toimia reagensseina tai välivaiheina telluurin määrityksessä.

Terveys ja turvallisuus

Telluuriyhdisteet ovat kemiallisesti aktiivisia ja monilla niistä on myrkyllisiä vaikutuksia. Altistuminen voi aiheuttaa myrkytystiloja ja tyypillinen oire on hengityksen tai hikoilun yhteydessä ilmaantuva "valkosipulinhajua" muistuttava haju, joka johtuu elimistössä muodostuvista telluuriyhdisteistä. Työskenneltäessä telluuriyhdisteiden kanssa on noudatettava asianmukaisia suojatoimia: hyvä tuuletus, suojakäsineet ja -lasit sekä jätehuoltoa koskevat varotoimet.

Yhteenveto

Telluriitti TeO₃^2- on tärkeä ja kemiallisesti kiinnostava telluurin oksidaatiotila, jolla on selkeä pH-riippuvainen tasapaino vetytelluriitin ja telluurihapon välillä. Luonnossa telluriitti-termi voi viitata myös harvinaiseen TeO₂-mineraaliin, joka esiintyy hapettuneissa malmivyöhykkeissä. Telluriitit ovat käyttökelpoisia teollisuudessa ja laboratoriokäytössä, mutta niiden kanssa on oltava varovainen myrkyllisyyden vuoksi.

Hae kirjaimella