Tärpit ovat Sternidae-heimoon kuuluvia merilintuja. Niitä tavataan yleensä meren, jokien tai kosteikkojen läheisyydessä. Tieteelliseltä nimeltään Sternidae-heimoon kuuluvat linnut tunnetaan suomen kielessä yleisesti nimellä tiirat (joissain lähteissä myös tärpit).
Tunnusmerkit
Tiirat ovat yleensä hoikkarakenteisia ja keveitä lintuja, joille ovat tyypillisiä:
- pitkät, kapeat siivet ja terävä, usein haarautuva (taittunut) häntä;
- pitkä ja terävä nokka, väriltään lajeittain vaihteleva (usein punainen, keltainen tai musta);
- mustasta päälakista tai tummasta myssymäisestä kevät- ja pesimäpuvusta useimmilla lajeilla;
- yläpuolen yleensä vaaleanharmaa ja alapuolen valkoinen höyhenpeite; nuoret linnut ovat usein laikukkaampia ja ruskeasävyisempiä.
Koko vaihtelee lajeittain; pienimmät tiirat ovat noin 20–25 cm pitkiä ja suurimpien siipiväli voi olla yli 80–90 cm. Monet lajit muuttavat osan höyhenpuvustaan vuodenaikojen mukaan: pesimä- ja muuttoviikot näkyvät muun muassa päälaen värityksessä ja nokan sävyssä.
Ravinto ja elintavat
Useimmat tiirat ovat kalansyöjiä: ne pyydystävät kaloja sukeltamalla lennosta tai nappimalla kaloja pinnan läheltä. Usein tyypillinen saalistustapa on lennosta syöksyvä sukellus, jonka jälkeen kala napataan nokkaan ja syö joko pinnalla tai noukitaan suoraan ilmasta.
Poikkeuksia on: suotärpit (esimerkiksi suotärppi) käyttävät kosteikkojen hyönteisiä ravintonaan ja rakentavat myös kelluvia pesiä, ja joillakin suurilla tiiralajeilla saattaa olla tapoja napata pieniä maalla eläviä selkärankaisia; tällainen mainitaan myös tekstissä: jotkin suuret tiirat saattavat syödä pieniä maalla eläviä selkärankaisia.
Pesintä ja lisääntyminen
Tiirat pesivät usein tiheissä kolonioissa, joissa yksilöiden läheisyys tarjoaa suojaa peto- ja häiriötilanteissa. Pesät ovat yksinkertaisia: useimmat lajit tekevät pesän maahan pieneen kuoppaan tai ruohoon ilman paljon pesämateriaalia, ja munat ovat väritykseltään laikukkaita – tämä auttaa niitä sulautumaan ympäristöön.
Kosteikkojen lajeista, kuten suotärpistä, osa rakentaa kelluvia pesiä veden kasvillisuudesta. Lisäksi muutamat lajit voivat pesiä puissa, kalliohalkeamissa tai rakenteissa. Poikaset kehittyvät suhteellisen nopeasti ja vanhemmat ruokkii poikasia avoimesti ensimmäisten elinviikkojen ajan.
Leviäminen ja muutot
Monet tiirat ovat pitkämatkaisia muuttajia. Esimerkkinä mainittu arktinen tiira (Arctic tern) tekee maailman pisimpiin kuuluvaa vuosittaista muuttoreittiä napaseuduista etelänapaseuduille ja takaisin, ja sen on todettu saavan enemmän päivänvaloa vuodessa kuin mikään muu eläin juuri tämän pitkän muuttomatkan vuoksi. Tiirat seuraavat kalavarantoja ja pesimäalueiden olosuhteita, joten niiden muuttoaikataulut vaihtelevat alueittain ja vuosittain.
Uhat ja suojelu
Tiirojen pesimäpaikkoja uhkaavat ihmisen aiheuttamat muutokset: elinympäristöjen häviäminen ja pilaantuminen, kalavarojen ehtyminen, pesimärantojen häiriintyminen ja vieraslajien sekä petojen lisääntyminen. Lisäksi myrkylliset aineet ja muovi voivat heikentää poikasten selviytymistä.
Suojelutoimia ovat pesimäalueiden suojelu, rauhoitukset pesimäaikana, kosteikkojen ennallistaminen ja kalaston kestävän hoidon edistäminen. Joillakin lajeilla on kansainvälistä suojelustatusta ja paikallisia suojeluprojekteja, koska niiden kannat ovat laskeneet.
Tarkkailuvinkkejä
- Tiiroja kannattaa tarkkailla kauempaa pesimäaikana, jotta kolonioita ei häiritä.
- Kiinnitä huomiota siipien muotoon, nokan väriin, häntään ja päälakin mustaan alueeseen lajin tunnistamisessa.
- Kosteikoilta ja rannoilta löydät eri elintapoja: kelluviin pesiin sitoutuneita lajeja, rannikon kalansyöjiä ja sisävesien hyönteissyöjiä.
Tiirat ovat monimuotoinen ja sopeutuva linturyhmä, jonka lajeilla on erilaisia elintapoja ja vaatimuksia elinympäristölle. Niiden suojelu edellyttää sekä paikallisten pesimäalueiden että laajempien vesiekosysteemien hoitoa.
