Tekstikielioppi — määritelmä ja diskurssianalyysin perusteet
Tekstikielioppi ja diskurssianalyysi selkeäksi: opas tekstien rakenteeseen, yhtenäisyyteen ja puheen analyysiin — perusteet, esimerkit ja sovellukset kielentutkimuksessa.
Tekstikielioppi on tekstien tutkimista lauseen tason yläpuolella. Se osoittaa, miten tekstit on koottu siten, että ne välittävät ideoita, tosiasioita, viestejä ja fiktiota.
Vastaava termi on diskurssianalyysi. Molemmat käsitteet koskevat lähinnä luonnollista kielenkäyttöä; diskurssianalyysi käsittää myös puhutun kielen. Puheanalyysi on myös retoriikan, vakuuttavan puhumisen antiikin tutkimuksen, kantaisä. Kirjallisuuskritiikki rinnastuu samalla tavalla tekstikielioppiin, koska molemmat keskittyvät painettuun sanaan. Tekstikieliopillinen lähestymistapa painottaa tekstin kielellistä rakennetta eikä niinkään sen kulttuurista tai symbolista merkitystä.
Teksti on yhtenäinen lauseiden kokonaisuus. Yhtenäinen tarkoittaa, että niitä yhdistää johdonmukainen teema. Teksti loppuu, kun sen päättymisestä annetaan merkki. Esimerkiksi kun alussa esitetty ongelma on ratkaistu tai kun luvattu keskustelu on saatu päätökseen.
Keskeiset käsitteet
Tekstikieliopissa ja diskurssianalyysissä käytetään useita perustavanlaatuisia käsitteitä:
- Koherenssi — tekstin merkityksen ja idean yhtenäisyys: kuinka osat liittyvät toisiinsa semanttisesti ja pragmaattisesti.
- Kohesio — kielelliset keinot, joilla tekstin osat sidotaan yhteen (esim. pronominit, konjunktiot, leksikaalinen toisto).
- Tekstityypit ja genre — erilaiset tekstin muodot (esim. uutinen, essee, ohje, keskustelu) ja niiden normit.
- Diskurssi — laajempi käsitys viestinnästä, joka kattaa puhutun ja kirjoitetun kielen, sosiaaliset käytännöt ja vallan suhteet.
Yhteenkuuluvuus: koheesio ja koherenssi
Koheesio koostuu konkreettisista kielellisistä merkkeistä, jotka yhdistävät lauseita ja lauseenjäseniä. Tyypillisiä koheesiokeinoja ovat:
- viittaussuhteet (esim. pronominit ja deiktiset ilmaisut)
- liitepartikkelit ja konjunktiot (esim. mutta, koska, siten että)
- leksikaalinen sidonnaisuus (sanan toisto, synonyymit, semanttiset ketjut)
- ellipsi ja substituutio (osien jättäminen pois tai korvaaminen)
Koherenssi puolestaan liittyy tekstin laajempaan merkitysrakenteeseen: miten teemat, argumentit ja tapahtumat rakentuvat ja etenevät. Koherenssia luovat muun muassa tematisaatio (mikä on tekstin keskeinen juuri), tekstin makrorakenne (alku, keskikohta, loppu) ja lukijan taustatieto, joka mahdollistaa tapahtumien tulkinnan.
Puhe vs. kirjoitettu teksti
Diskurssianalyysi korostaa puhutun kielen erityispiirteitä, joita tekstikielioppi ei aina huomioi: prosodia (sävelkorkeus, rytmi), tauot, täytesanat, korjaukset ja vuoronvaihdon säännöt. Kirjoitetussa tekstissä taas näkyvät muun muassa lausejäsennys, interpäntaasio ja typografiset elementit, jotka ohjaavat lukemista. Molemmat kentät kuitenkin analysoivat, miten merkitykset syntyvät kontekstissa.
Menetelmät ja lähestymistavat
Diskurssianalyysissa ja tekstikieliopissa voidaan käyttää useita menetelmiä:
- kvalitatiivinen lähiluku ja koodaus (teemojen ja rakenteiden tunnistaminen)
- konkreettinen kirjoitelma-analyysi (kielen tasojen systemaattinen kuvaus)
- korpuslingvistiikka (suurten tekstiaineistojen tilastollinen analyysi)
- keskustelunanalyysi (conversation analysis) puhutun vuorovaikutuksen tutkimukseen
- kriittinen diskurssianalyysi (tutkii valtasuhteiden, ideologioiden ja retoriikan vaikutusta kieleen)
Sovellukset ja merkitys
Tekstikieliopin ja diskurssianalyysin tuloksia hyödynnetään monilla aloilla:
- kielikasvatus ja oppimateriaalien suunnittelu — ymmärrys tekstin rakenteesta auttaa lukemisen ja kirjoittamisen opetusta;
- käännöstiede ja tekstinhallinta — kohesio ja genre-vaatimukset ohjaavat käännöstyötä ja lokalisaatiota;
- viestinnän ja median tutkimus — tekstit ja discurssit analysoidaan poliittisen retoriikan, mainonnan ja uutisoinnin näkökulmasta;
- kieliteknologia ja NLP — tekstikieliopin periaatteita käytetään tekstin ymmärtämiseen, yhteenvetojen tekoon ja puheentunnistukseen;
- oikeus- ja kriisitutkimus — puhe- ja tekstianalyysi auttaa mm. todistusaineiston tulkinnassa ja tilanteiden jälkikäsittelyssä.
Lyhyt esimerkki
Esimerkkiteksti: "Maria osti kirjan. Hän luki sen illalla." Tässä lauseiden välillä näkyy koheesio pronominin ("Hän") kautta ja koherenssi syntyy siitä, että molemmat lauseet osallistuvat samaan tapahtumaketjuun (Marian lukeminen ostetusta kirjasta). Jos tekstiin lisätään selitys tai vaihtoehtoinen lopetus, esimerkiksi "mutta ei pitänyt siitä", syntyy uusi temaattinen käänne, joka muuttaa lukijan tulkintaa.
Yhteenveto
Tekstikielioppi tarjoaa välineitä ymmärtää, kuinka tekstit rakentuvat ja miten ne tuottavat merkityksiä. Diskurssianalyysi laajentaa tätä näkökulmaa tarkastelemalla kielen käyttöä sosiaalisessa kontekstissa, mukaan lukien puhe, valta ja ideologia. Yhdessä nämä lähestymistavat auttavat analysoimaan niin arkisia kuin tieteellisiä ja poliittisia tekstejä sekä kehittämään käytännön sovelluksia opetuksesta teknologiaan.
Tekstityypit
Kussakin tekstissä keskitytään tiettyihin asioihin. Jos tekstit ryhmitellään sen mukaan, mitä ne tekevät, on olemassa viisi perustekstityyppiä:
- Kuvaus. Yleinen tieteessä ja tekniikassa.
- Kertoja. Kattaa ajan kulumisen, ja se on yleistä humanistisissa tieteissä.
- Esittely. Jossa kertoja tai kirjoittaja tarjoaa yksityiskohtaisen analyysin ja selityksen jostakin asiasta.
- Argumentointi. Kun viestijä vertailee vaihtoehtoisia näkökulmia, arvioi ja vakuuttaa.
- Ohjeet. Jossa viestijä kertoo lukijoille, mitä tehdä. Käyttää "peräkkäin olevia toimintaa vaativia lauseita".
Monissa teksteissä voi tietysti olla ja onkin sekoitus kahta tai useampaa näistä tyypeistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on tekstin kielioppi?
V: Tekstien kielioppi on lauseen tason yläpuolella olevien tekstien tutkimista, jossa osoitetaan, miten ne on koottu yhteen välittämään ajatuksia, tosiasioita, viestejä ja fiktiota.
K: Mitä on diskurssianalyysi?
V: Diskurssianalyysi on samankaltainen termi kuin tekstikielioppi, ja se koskee lähinnä luonnollista kielenkäyttöä, myös puhuttua kieltä.
K: Mikä on puheen ja retoriikan suhde?
V: Puhe on retoriikan, vakuuttavan puhumisen muinaisen tutkimuksen, kantaisä.
K: Mikä on tekstikieliopin ja kirjallisuuskritiikin suhde?
V: Kirjallisuuskritiikki ja tekstikielioppi ovat rinnakkaisia, koska molemmat keskittyvät painettuun sanaan.
K: Mitä tekstikieliopillinen lähestymistapa korostaa?
A: Tekstikielioppi painottaa tekstin kielellistä rakennetta eikä niinkään sen kulttuurista tai symbolista merkitystä.
K: Mitä koherentti tarkoittaa tekstin yhteydessä?
V: Johdonmukaisuus tarkoittaa sitä, että tekstin lauseita yhdistää johdonmukainen teema.
K: Milloin teksti päättyy?
V: Teksti päättyy, kun tekstin päättymisestä annetaan merkki, esimerkiksi kun alussa esitetty ongelma on ratkaistu tai kun luvattu keskustelu on saatu päätökseen.
Etsiä