The Curse of King Tut's Tomb on brittiläis-amerikkalainen mysteeritrilleri vuodelta 1980. Sen on ohjannut Philip Leacock. Elokuva perustuu Barry Wynnen kirjaan "Behind the Mask of Tutankhamen". Se kuvattiin Egyptissä ja Englannissa.
Se julkaistiin kaksiosaisena elokuvana 8. toukokuuta ja 9. toukokuuta 1980. Elokuvan musiikista vastasi amerikkalainen jazzmuusikko Gil Melle.
Juoni
Elokuva seuraa arkeologeja ja tutkijoita, jotka avaavat Tutankhamonin hautaholvin ja kohtaavat sen jälkeen selittämättömiä onnettomuuksia ja outoja tapahtumia. Tarina yhdistelee mysteeriä, historiallista taustaa ja jännitystä: päähenkilöt yrittävät erottaa luonnolliset selitykset yliluonnollisista uhkakuvista samalla, kun menneisyyden salaisuudet nousevat pintaan.
Roolitus ja tuotanto
Elokuvassa esiintyy joukko britti- ja amerikkalaisnäyttelijöitä; sen tuotanto yhdistää televisiolle tyypillisen taloudellisuuden ja elokuvamaista kuvausta. Kuvauspaikat Egyptissä antoivat elokuvalle aitouden tuntua, ja kuvausten loppuosa tehtiin Englannissa studiolla ja lähialueilla. Tuotantotiimi pyrki luomaan visuaalisesti vaikuttavan mutta myös uskottavan tulkinnan Tutankhamonin löytöihin liittyvistä legendoista.
Musiikki ja visuaalisuus
Gil Mellen sävellys luo elokuvaan kotoisaa mutta jännitystä korostavaa äänimaailmaa. Musiikki korostaa kohtauksia, joissa mysteeri tiivistyy, ja tukee elokuvan tunnelmaa. Visuaalisesti elokuva hyödyntää sekä aavikon maisemia että sisätilojen rekvisiittaa luodakseen kontrastin menneen ja nykyisen välillä.
Julkaisu ja vastaanotto
Kaksiosaisen esityksen televisiopremier onnettomuusmainen ajankohta toi elokuvan laajalle yleisölle. Kritiikki jakautui: osa arvostelijoista kiitti paikoin tunnelmallista kuvausta ja eksoottisia kuvauspaikkoja, kun taas toiset pitivät tarinaa ennalta-arvattavana ja melodramaattisena. Yleisö kuitenkin piti elokuvan mystisestä ja seikkailullisesta otteesta.
Historiallinen tausta
Elokuva ammentaa inspiraationsa tunnetusta myytistä "Tutankhamonin kirouksesta", joka liitettiin 1920-luvun hautalöydön jälkeisiin onnettomuuksiin. Historiallisesti useimmat tutkijat pitävät ilmiötä sattumana ja kulttuurisena kertomuksena, mutta aihe tarjoaa edelleen kiehtovan lähtökohdan fiktiivisille tarinoille.
Saatavuus ja perintö
Myöhemmin elokuvaa on esitetty uudelleen televisiossa ja se on ajoittain ollut saatavilla DVD-muodossa tai suoratoistopalveluissa. Se pysyy esimerkkinä 1970–1980-lukujen televisiotuotannosta, joka yhdistää historiallista mysteeriä ja populaarikulttuurin jännitysperinteen.