The Fox and the Hound on yhdysvaltalainen animaatioelokuva vuodelta 1981. Sen tuotti Walt Disney Productions ja se perustuu löyhästi Daniel P. Mannixin samannimiseen kirjaan vuodelta 1967. Se on 24. Disney-animaatioelokuva. Tarina kertoo Tod-nimisestä punaketusta ja Copper-nimisestä hurtasta heidän epätodennäköisestä ystävyydestään. Elokuva käsittelee ystävyyttä, uskollisuutta ja luonnollisten vaistojen sekä yhteiskunnan odotusten välistä ristiriitaa: vaikka eläimet kasvavat läheisiksi, heidän ympärillään olevat ihmiset uskovat niiden kuuluvan olla vihollisia. Elokuvan ohjasivat Ted Berman, Richard Rich ja Art Stevens, ja sen tuottivat Ron Miller, Wolfgang Reitherman ja Art Stevens. Elokuvan ääninäyttelijöinä toimivat muun muassa Mickey Rooney, Kurt Russell, Pearl Bailey, Jack Albertson, Sandy Duncan, Jeanette Nolan, Pat Buttram, John Fiedler, John McIntire, Dick Bakalyan, Paul Winchell, Keith Mitchell ja Corey Feldman. Monet näistä äänistä esittävät elokuvan keskeisiä hahmoja: esimerkiksi Mickey Rooney oli nuorempien katsojien tuntemassa roolissa aikuisena Todina ja Kurt Russell puolestaan aikuisena Copperina, kun taas nuoria versioita hahmoista esittävät Corey Feldman (nuori Copper) ja Keith Mitchell (nuori Tod). Sandy Duncan ääninäyttelee Vixey'tä ja Pearl Bailey Big Mamaa. Jack Albertson esittää ihmishahmoista Amos Sladea ja Jeanette Nolan Widow Tweed -nimistä hahmoa.
Juoni lyhyesti
Elokuva alkaa, kun naaraskettu Vixeyn pesue tuhoutuu ja pieni ketunpoikanen Tod päätyy orvoksi. Hänet ottaa hoivaan ystävällinen leskirouva, Widow Tweed. Samalla alueella syntyy myös Copper, nuori huntalajiin kuuluva koira, joka kasvaa pihamaisemien ihmisten luona. Tod ja Copper tutustuvat ja muodostavat läheisen ystävyyden lapsuudessa. Ajan myötä heidän elämänsä kuljettaa heidät eri teille: ihmiset, metsästysvaistot ja roolit yhteiskunnassa pakottavat heidät vastakkain. Elokuva kuvaa näitä muutoksia ja lopullista koettelemusta, jossa ystävyys joutuu todelliseen testiin.
Tuotanto ja animaatio
Walt Disney Productions hankki oikeudet Mannixin romaaniin jo vuonna 1967, mutta varsinaiset tuotantotyöt käynnistyivät kunnolla vasta keväällä 1977. Kettu ja koira oli viimeinen elokuva, johon osallistui Disneyn kuuluisa "yhdeksän vanhan" -ryhmä; heidän joukossaan olivat muun muassa Frank Thomas ja Ollie Johnston. Vanha ja uusi animaattorisukupolvi työskentelivät rinnakkain: monet vanhat mestarit osallistuivat elokuvan alkuvaiheen luonnosteluun, mutta lopullinen työ annettiin nuoremmalle tiimille heidän jäätyään eläkkeelle.
Elokuvan tuotantoon liittyi merkittäviä muutoksia ja haasteita. Erityisesti Don Bluthin ja hänen kollegoidensa äkillinen lähtö Disneystä myöhästytti julkaisua yli kuudella kuukaudella ja vaikutti studioon laajemmin. Lisäksi elokuvan tekijät kävivät keskustelua tarinan synkemmistä kohtauksista: kirjassa esiintyy kohtaloita, joita Disneyn elokuvaversiossa pehmennettiin — esimerkiksi kohtausta, jossa tietyn hahmon kohtalo muuttui niin, että hän selvisi loukkaantuneena sen sijaan, että olisi kuollut. Animaatio tehtiin perinteisellä käsin piirretyllä ja cel-animaatiotekniikalla, ja tuotannossa hyödynnettiin myös xerografiatekniikkaa, joka siirsi luonnosviivat suoraan soluihin ilman perinteistä jälki-inkkausta.
Vastaanotto ja taloudellinen menestys
Buena Vista Distribution julkaisi Kettu ja koira -elokuvan elokuvateattereissa 10. heinäkuuta 1981. Elokuva menestyi hyvin lipputuloissa: se oli vuoden 14. eniten tuottanut elokuva Yhdysvalloissa ja ansaitsi kotimarkkinoilla noin 39,9 miljoonaa dollaria. Tuotantokustannukset olivat noin 12 miljoonaa dollaria, mikä teki siitä julkaisuhetkellä yhden kalleimmista animaatiotuotannoista. Kritiikki oli monipuolista: elokuvan piirrosanimaatio, hahmojen tunneilmaisu ja kyky käsitellä aikuisempaakin teemaa saivat kiitosta, mutta jotkut kommentoivat elokuvan sävyä ja tarinan rakenteellisia valintoja.
Perintö ja jatko
Kettu ja koira on tunnustettu yhdeksi Disneyn tuotannollisista siirtymävaiheista: se yhdistää perinteisen animaatiotavan ja uuden sukupolven tekijöiden työtapoja. Elokuvan tuotantotyössä mukana olleita nuoria tekijöitä nousi myöhemmin merkittäviksi vaikuttajiksi animaatioalalla — elokuvan tekeminen vaikutti muun muassa tulevien ohjaajien ja animaattoreiden kuten Tim Burtonin, Brad Birdin ja John Lasseterin uraan ja näkemyksiin.
Elokuvan levitystä jatkettiin myöhemmin: se julkaistiin uudelleen teattereissa 25. maaliskuuta 1988, ja vuosien varrella se on ilmestynyt useissa koti- ja digijulkaisuissa. Väliaikainen jatko-osa, Kettu ja koira 2, julkaistiin suoraan DVD:lle 12. joulukuuta 2006. Elokuvan teemat ja hahmojen välinen tunneperäinen kaari ovat tehneet siitä edelleen muistettavan osan Disneyn animaatiohistoriaa.
Lisätietoa: elokuvan tekoon, ääninäyttelijöihin ja myöhempiin julkaisuversioihin liittyviä yksityiskohtia voi löytää tuotantomuistiinpanoista, erikoisjulkausten lisämateriaaleista ja luotettavista filmihistoriallisista lähteistä.