Partahylje (Erignathus barbatus), jota kutsutaan myös neliölaippahylkeeksi, on keskikokoinen luikeroeläin. Sitä tavataan erityisesti Jäämerellä ja sen rannikkovesillä, missä se käyttää merijäätä lepäämiseen ja lisääntymiseen.

Fossiililöydöt viittaavat siihen, että pleistoseenikaudella partahylkeet levittäytyivät jopa Etelä-Carolinaan asti, mikä kertoo lajin menneestä laajemmasta levinneisyydestä.

Tuntomerkit

Ulkonäkö: Partahylje on tanakka, pitkäkroppainen hylje, jonka selkeä tunnusmerkki ovat pitkät ja tiheät viikset ("parta"), joita se käyttää pohjaeläinten paikantamiseen. Väritys vaihtelee yksilöittäin; nuoret ovat usein vaaleampia ja aikuiset harmaanruskeita laikkuineen.

Koko: Aikuiset yksilöt ovat yleensä yli kahden metrin pituisia, mutta koko vaihtelee iän ja sukupuolen mukaan. Rakenteeltaan partahylje on sopeutunut elämään jääpeitteisillä alueilla: se uiskentelee hyvin ja pystyy sukeltamaan etsimään pohjaneläimiä.

Esiintyminen ja elinympäristö

Partahylje on arktinen laji, joka suosii avomeren ja merijään reuna-alueita sekä matalia, hiekka- ja mudkapohjaisia alueita, joissa sen tärkein ravinto elää. Se tavataan laajalti Jäämeren alueella ja sen sivumerissä; jakautuminen voi muuttua ilmaston lämmetessä ja merijään vähenemisen myötä.

Ravinto ja käyttäytyminen

Ravinto: Partahylje on pohjaravintoa syövä laji: sen ruokavalioon kuuluvat muun muassa simpukat, muut nilviäiset, äyriäiset, matelijat ja pohjaeläimet. Se käyttää herkästi viiksiään saaliin havaitsemiseen merenpohjassa.

Käyttäytyminen: Partahylkeet viettävät paljon aikaa vedessä mutta nousevat myös merijäälle tai rantahiekalle lepäämään ja synnyttämään. Ne ovat usein yksin- tai pienryhmässä liikkuvia; parittelukaudella yksilöiden väliset kohtaamiset ja äänet lisääntyvät.

Lisääntyminen

Lisääntyminen tapahtuu yleensä jäillä. Naaras synnyttää yhden poikasen kerrallaan; poikaset kehittyvät nopeasti ja niitä hoidetaan emon maitoa syöden. Poikasvaihe ja imetysvaihe ajoittuvat kevääseen-alkukesään, kun jää on vielä saatavilla suojaamaan poikasia.

Uhat ja suojelu

  • Ilmastonmuutos: Merijään hupeneminen on lajin merkittävin uhka, koska jää on tärkeä lisääntymis- ja levähdyspaikka.
  • Ihmistoiminta: Öljyntorjunta, meriliikenteen lisääntyminen, saastuminen ja alueellinen kalastus voivat heikentää elinympäristöä ja ravintovarantoja.
  • Perinteinen metsästys: Joillakin alueilla partahylkeitä on metsästetty historiallisesti ravinnoksi ja talviksi; nykyisin metsästyssäännökset vaihtelevat alueittain.

Yleisesti ottaen partahylkeen suojelutilanne vaihtelee alueittain. Kansainvälisesti laji on herkkä ilmastonmuutokselle, ja sen tulevaisuus riippuu pitkälti arktisen merenjäätalouden kehityksestä sekä suojelutoimien toimeenpanosta.

Ihmisen ja partahylkeen suhteet

Perinteisillä arktisilla yhteisöillä partahylje on ollut tärkeä resurssi, tarjoten lihaa, nahkaa ja rasvaa. Nykyään tieteellinen seuranta ja kansainvälinen yhteistyö pyrkivät turvaamaan niin paikallisten elinkeinojen edellytykset kuin hyljekantojen säilymisen muuttuvissa oloissa.