Partahylje (Erignathus barbatus) — lajiopas, esiintyminen ja tuntomerkit
Partahylje (Erignathus barbatus), jota kutsutaan myös neliölaippahylkeeksi, on keskikokoinen luikeroeläin. Sitä tavataan erityisesti Jäämerellä ja sen rannikkovesillä, missä se käyttää merijäätä lepäämiseen ja lisääntymiseen.
Fossiililöydöt viittaavat siihen, että pleistoseenikaudella partahylkeet levittäytyivät jopa Etelä-Carolinaan asti, mikä kertoo lajin menneestä laajemmasta levinneisyydestä.
Tuntomerkit
Ulkonäkö: Partahylje on tanakka, pitkäkroppainen hylje, jonka selkeä tunnusmerkki ovat pitkät ja tiheät viikset ("parta"), joita se käyttää pohjaeläinten paikantamiseen. Väritys vaihtelee yksilöittäin; nuoret ovat usein vaaleampia ja aikuiset harmaanruskeita laikkuineen.
Koko: Aikuiset yksilöt ovat yleensä yli kahden metrin pituisia, mutta koko vaihtelee iän ja sukupuolen mukaan. Rakenteeltaan partahylje on sopeutunut elämään jääpeitteisillä alueilla: se uiskentelee hyvin ja pystyy sukeltamaan etsimään pohjaneläimiä.
Esiintyminen ja elinympäristö
Partahylje on arktinen laji, joka suosii avomeren ja merijään reuna-alueita sekä matalia, hiekka- ja mudkapohjaisia alueita, joissa sen tärkein ravinto elää. Se tavataan laajalti Jäämeren alueella ja sen sivumerissä; jakautuminen voi muuttua ilmaston lämmetessä ja merijään vähenemisen myötä.
Ravinto ja käyttäytyminen
Ravinto: Partahylje on pohjaravintoa syövä laji: sen ruokavalioon kuuluvat muun muassa simpukat, muut nilviäiset, äyriäiset, matelijat ja pohjaeläimet. Se käyttää herkästi viiksiään saaliin havaitsemiseen merenpohjassa.
Käyttäytyminen: Partahylkeet viettävät paljon aikaa vedessä mutta nousevat myös merijäälle tai rantahiekalle lepäämään ja synnyttämään. Ne ovat usein yksin- tai pienryhmässä liikkuvia; parittelukaudella yksilöiden väliset kohtaamiset ja äänet lisääntyvät.
Lisääntyminen
Lisääntyminen tapahtuu yleensä jäillä. Naaras synnyttää yhden poikasen kerrallaan; poikaset kehittyvät nopeasti ja niitä hoidetaan emon maitoa syöden. Poikasvaihe ja imetysvaihe ajoittuvat kevääseen-alkukesään, kun jää on vielä saatavilla suojaamaan poikasia.
Uhat ja suojelu
- Ilmastonmuutos: Merijään hupeneminen on lajin merkittävin uhka, koska jää on tärkeä lisääntymis- ja levähdyspaikka.
- Ihmistoiminta: Öljyntorjunta, meriliikenteen lisääntyminen, saastuminen ja alueellinen kalastus voivat heikentää elinympäristöä ja ravintovarantoja.
- Perinteinen metsästys: Joillakin alueilla partahylkeitä on metsästetty historiallisesti ravinnoksi ja talviksi; nykyisin metsästyssäännökset vaihtelevat alueittain.
Yleisesti ottaen partahylkeen suojelutilanne vaihtelee alueittain. Kansainvälisesti laji on herkkä ilmastonmuutokselle, ja sen tulevaisuus riippuu pitkälti arktisen merenjäätalouden kehityksestä sekä suojelutoimien toimeenpanosta.
Ihmisen ja partahylkeen suhteet
Perinteisillä arktisilla yhteisöillä partahylje on ollut tärkeä resurssi, tarjoten lihaa, nahkaa ja rasvaa. Nykyään tieteellinen seuranta ja kansainvälinen yhteistyö pyrkivät turvaamaan niin paikallisten elinkeinojen edellytykset kuin hyljekantojen säilymisen muuttuvissa oloissa.
Kuvaus
Tämän korvaton hylkeen ominaisuuksiin kuuluvat neliönmuotoiset eturäpylät ja paksut harjakset kuonossa. Aikuiset hylkeet ovat väriltään harmaanruskeita, selkäpuolella tummempia. Toisinaan kasvot ja kaula ovat punaruskeat. Partahylkeen poikasilla on syntyessään harmaanruskea turkki, jossa on hajanaisia valkoisia laikkuja selässä ja päässä. Partahylkeellä on Phocinae-heimon sisällä ainutlaatuisesti kaksi paria nisiä. Tämä on yhteinen piirre munkkihylkeiden kanssa.
Partahylkeet ovat noin 2,1 metristä 2,7 metriin (8,9 jalkaa) nenä-häntä pituisia. Niiden paino on 200 kg - 430 kg. Molemmat sukupuolet ovat suunnilleen samankokoisia.
Partahylkeet ovat jääkarhujen ja arktisen rannikon inuiittien tärkein ravinnonlähde. Partahylkeen kehon rasvapitoisuus on 30-40 prosenttia.
Metsästys ja ruokavalio
Partahylkeet syövät merenpohjasta löytyviä pieniä saaliita, kuten simpukoita, kalmareita ja kaloja. Niiden viikset toimivat tunnustelijoina pehmeässä pohjasedimentissä. Aikuiset hylkeet eivät yleensä sukella kovin syvälle. Ne pitävät matalista rannikkoalueista, jotka ovat enintään 300 metrin (980 jalan) syvyydessä. Yksivuotiaat poikaset uskaltautuvat paljon syvemmälle, jopa 450 metrin syvyyteen.
Lisääntyminen ja elinkaari
Partahylkeet synnyttävät keväällä. Kanadan arktisella alueella hylkeiden poikaset syntyvät toukokuussa. Etelämpänä, Alaskassa, useimmat poikaset syntyvät huhtikuun lopulla. Poikaset syntyvät pienille ajelehtiville jäälautoille matalissa vesissä. Ne painavat tavallisesti noin 30-40 kg. Ne menevät veteen vain tunteja syntymänsä jälkeen, ja niistä tulee nopeasti erittäin hyviä sukeltajia. Emot huolehtivat poikasista 18-24 päivän ajan. Tänä aikana poikaset kasvavat keskimäärin 3,3 kiloa päivässä. Pennut kuluttavat keskimäärin kahdeksan litraa maitoa päivässä. Vieroitukseen mennessä poikaset ovat kasvaneet noin sadan kilon painoisiksi.
Juuri ennen pentujen vieroitusta tapahtuu uusi parittelukierros. Naaraat ovuloivat imetyskauden lopussa, mutta pysyvät pentujensa lähellä valmiina puolustamaan niitä tarvittaessa. Parittelukauden aikana uroshylkeet "laulavat". Tämä ääni voi houkutella naaraita, tai urokset voivat käyttää sitä kertoakseen, mikä on niiden reviiri, tai ilmaistakseen valmiutensa lisääntymiseen. Urokset asuvat samoilla alueilla vuodesta toiseen.
Partahylje jäällä, Huippuvuoret
Partahylkeen pentu
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on partahylje?
A: Partahylje on keskikokoinen hylje, jota tavataan Jäämerellä ja sen läheisyydessä.
K: Millä nimellä partahylje tunnetaan myös?
V: Partahylje tunnetaan myös nimellä neliölaippahylje.
K: Mikä on partahylkeiden historiallinen levinneisyysalue fossiilien perusteella?
V: Fossiilit osoittavat, että partahylkeet levittäytyivät pleistoseenikaudella Etelä-Carolinaan asti.
K: Millaisessa ympäristössä partahylkeitä tavataan?
V: Partahylkeitä tavataan Jäämerellä ja sen läheisyydessä.
Kysymys: Onko partahylje pieni vai suuri luikertelija?
V: Partahylje on keskikokoinen luikertelija.
K: Mikä on norppahylje?
V: Merinisäkäs on merinisäkäslaji, johon kuuluvat hylkeet, merileijonat ja mursut.
K: Voiko partahylkeitä esiintyä muissakin ympäristöissä kuin Jäämerellä?
V: On epätodennäköistä, että partahylkeitä tavattaisiin muualla kuin Jäämerellä ja sitä ympäröivillä alueilla, koska se on niiden ensisijainen elinympäristö.
