A Prairie Home Companion on yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 2006. Sen on ohjannut Robert Altman. Se oli Altmanin viimeinen elokuva ennen hänen kuolemaansa marraskuussa 2006. Elokuva on fiktiivinen tarina kulissien takaisesta toiminnasta pitkään pyörineessä julkisessa radio-ohjelmassa A Prairie Home Companion.
Elokuva yhdistää huumoria ja melankoliaa kuvatessaan viimeistä lähetystä, kun ikoninen radiolähetys valmistautuu poistumaan estradeilta. Tarinassa seurataan esiintyjiä, tekniikkaa ja yleisön kohtaamisia yhden iltapäivän ja yön aikana; kulissien takaiset keskustelut, vanhojen muistelut ja pienet henkilökohtaiset kriisit lomittuvat toisiinsa. Elokuvassa korostuvat Altmanin tyylille tyypillinen ensemble-kerronta ja luonnollinen, päällekkäinen dialogi.
Näyttelijät ja roolit
Elokuvassa esiintyy laaja näyttelijäkaartti, jossa on sekä tunnettuja nimiä että lajityypin vakiohahmoja. Pääosissa nähdään muun muassa:
- Meryl Streep
- Lily Tomlin
- Kevin Kline
- Tommy Lee Jones
- Woody Harrelson
- John C. Reilly
- Lindsay Lohan
Elokuva pohjautuu Garrison Keillorin luomaan radioprogrammiin; Keillorilla oli myös vaikutusta käsikirjoitukseen ja ohjelman musiikilliseen maailmaan.
Tuotanto ja kuvaus
Elokuva tehtiin Altmanin pitkän uran tyylille uskollisesti: kuvaustapa on intiimi ja näyttelijäohjaus painottaa improvisaatiota ja roolihahmojen välisiä suhteita. Kuvaukset toteutettiin osin oikeaa radiolähetystä ja sen ympäristöä mallintavissa tiloissa, mikä toi elokuvaan autenttista tunnelmaa. Elokuvan visuaalinen ilmaisu ja äänisuunnittelu tukevat radio-ohjelman perinteistä ja nostalgista sävyä.
Teemat
Keskeisiä teemoja ovat esityksen loppu, ajan kuluminen, muisto ja kollektiivinen identiteetti. Elokuva käsittelee lempeällä, paikoin ironisella otteella myös kuoleman ja katoavaisuuden aiheita sekä suhdettamme populaarikulttuurin menneisyyteen. Altmanin ohjauksessa pienet arjen hetket saavat suurta merkitystä, ja huumori syntyy usein hahmojen välisistä nyansseista.
Musiikki
Musiikilla on elokuvassa keskeinen rooli; se pohjautuu radioprogrammin perinteiseen kansanmusiikkiin ja lauluihin sekä ohjelman vakioesiintyjien tuotantoon. Musiikkikohtaukset rytmittävät elokuvaa ja korostavat sen show-tekemisen aspektia.
Vastaanotto
Elokuva sai pääosin myönteisiä arvosteluja: kriitikot kehuivat erityisesti ensemble-esiintyjiä, Altmanin herkkää otetta ja elokuvan nostalgista tunnelmaa. Toisaalta osa katsojista ja arvostelijoista piti elokuvan tempoa hitaana ja rakenteeltaan väljänä. Taloudellisesti elokuva oli vaatimattomampi menestys verrattuna suuriin studiojulkaisuihin, mutta se sirpaloitui kriitikoiden keskuudessa pysyväksi teokseksi, joka usein mainitaan Altmanin uran loppuhuipennuksena.
Merkitys
Robert Altmanin viimeisenä elokuvana A Prairie Home Companion jää hänen tuotantoonsa lähes testamentaarisena teoksena: se tiivistää monia ohjaajan toistuvia teemoja — kollektiivista kerrontaa, roolihahmojen moniäänisyyttä ja kiinnostusta amerikkalaiseen populaarikulttuuriin. Elokuva toimii myös kunnianosoituksena radioperinteen pitkäikäisyydelle ja ohjelman tekijöiden ammatilliselle sitkeydelle.