Kuolema (henkilöitymä) | personifioitu olento, joka esiintyy monissa yhteiskunnissa kautta historian

Indoeurooppalainen mytologia

Antiikin kreikka

Antiikin kreikkalaiset näkivät kuoleman hyvänä asiana. Hänet esitetään usein parrakkaana, siivekkäänä miehenä tai nuorena, siivekkäänä poikana. Kuolema eli Thanatos on elämän vastakohta. Kuolema esitetään miehenä ja elämä naisena. Hän on Hypnoksen, unen jumalan, kaksoisveli.Hänet kuvataan lempeänä, hän saattaa kuolleet Tuonelaan, Haadekseen.Sitten hän luovuttaa kuolleet Charonille, joka kuljettaa kuolleet Styx-joen kautta Tuonelaan. Thanatoksen sisaret, Keres, olivat väkivaltaisen kuoleman henkiä, he liittyivät taisteluissa, sairauksissa, onnettomuuksissa ja murhissa kuolleisiin. Heidät kuvattiin pahoiksi, he ruokailivat kuolleiden ruumiilla sen jälkeen, kun sielu oli saatettu Haadekseen. Niillä oli torahampaat ja kynnet, ja ne olivat pukeutuneet verisiin jalokiviin.

Roman

Antiikin Rooman mytologiassa kuolema tunnettiin nimellä Mors, joka oli kreikkalaisen Thanatos-jumalan ja hindujumalatar Maran roomalainen vastine. Vaikka latinankielinen substantiivi "kuolema", mors, on naissukupuolinen, säilyneessä muinaisroomalaisessa taiteessa Kuolemaa ei tiedetä kuvattavan naisena.

Celtic

Walesilaiset kuvasivat kuolemaa Angeuna, ja bretoneille se oli Ankou, he olivat sama henkilö. Hän esiintyi mustaan kaapuun pukeutuneena miehenä, jolla oli toisinaan mukanaan viikatetta ja joka ratsasti kärryillä, joihin hän keräsi kuolleet.

Skotlantilaisessa kansanperinteessä uskottiin, että mystinen musta, tummanvihreä tai valkoinen koira nimeltä Cù Sìth vei kuolevia sieluja tuonpuoleiseen. Vastaavia hahmoja esiintyy myös irlantilaisissa ja walesilaisissa tarinoissa.

Puola

Puolassa Kuolema, Śmierć, muistuttaa ulkonäöltään nykyaikaista viikatemiestä, mutta mustan kaapun sijasta hänellä on valkoinen kaapu.

Baltian

Liettualaiset kutsuvat kuolemaa nimellä Giltinė, joka tulee sanasta gelti (pistää). Giltinė esitettiin vanhana, rumana naisena, jolla oli pitkä sininen nenä ja myrkyllinen kieli. Legendan mukaan Giltinė oli nuori, kaunis ja puhelias, kunnes hänet suljettiin arkkuun seitsemäksi vuodeksi. Kuoleman jumalatar oli elämän ja kohtalon jumalatar Laiman sisar, mikä symboloi alun ja lopun välistä suhdetta.

Latvialaiset nimesivät Kuoleman Veļu māte, joka tulee sanasta "äiti".

Sen jälkeen liettualaiset ja latvialaiset ottivat käyttöön klassisen viikatemiehen, jolla on musta viitta ja viikatemiekka.

Hindutekstit

Hinduteksteissä kuoleman herraa kutsutaan nimellä Yama. Yama ratsastaa mustalla puhvelilla ja kantaa köyttä viedäkseen kuolleet vankilaansa. Viikatemiehiä on monenlaisia, he ovat hänen asiamiehiään. Niitä kutsutaan Yamaduteiksi. Siellä kaikki hyvät ja pahat ihmiset on tallennettu eräänlaiseen arkistoon. Sitten Yama ottaa arkistot esiin ja päättää, mihin sielu sijoitetaan seuraavassa elämässä, hindulaisuuden reinkarnaation mukaan. Yama mainitaan Mahabharatassa myös filosofina ja Brahmanin palvojana.

 
Thanatos kuoleman jumala antiikin kreikkalaisessa mytologiassa.  

Latinalaisen Amerikan kansanperinne

Pyhän kuoleman neitsyt (Santa Muerte) on meksikolaiseen kansanuskontoon kuuluva naispuolinen jumaluus tai kansanpyhimys, jonka suosio on kasvanut Meksikossa ja Yhdysvalloissa viime vuosina. La Calavera Catrina, kuolemaa symboloiva hahmo, on myös meksikolaisen Kuolleiden päivän ikoni.

 

Meitei-mytologia

Meitei-mytologiassa (manipurilainen mytologia) kuolemaa henkilöityy useisiin jumaluuksiin, kuten Thongaleliin, manalan hallitsijaan ja kuolemanjumalaan, sekä hänen vaimoihinsa. Alamaailman valtakunnassa hän hallinnoi kuoleman sieluja, joko lähettääkseen ne uudelleen tai tuodakseen uuden sielun ihmisten maailmaan ja sieltä pois. Näissä tehtävissä häntä avustavat Thongak Lairembi ja Khamnung Kikoi Louonbi. Alamaailman valtakunta on nimeltään "Khamnungin valtakunta" ja sen pääkaupunki "Khamnung Sawa" sijaitsee keskellä "Ashi Turel" -jokea, jossa on vain yksi ainoa langasta tehty silta. Sen yli pääsevät vain ne sielut, jotka eivät tee itsemurhaa maallisen elämänsä aikana. Muussa tapauksessa on mentävä alamaailman valtakunnan sisäpuolelle, mutta pääkaupungin "Khamnung Sawa" ulkopuolelle, mikä on sieluille tietenkin myös tuskallinen elämä.

 

Japanilainen mytologia

Kojikissa Izanami kuolee synnytettyään tulijumala Kagu-tsuchin ja sen tulen aiheuttamiin haavoihin ja siirtyy Yomi-no-kuni-nimiseen ikuisen yön valtakuntaan (manalaan), jonne jumalat vetäytyvät ja jonne Izanagi, hänen miehensä, matkustaa epäonnistuneessa yrityksessään saada hänet takaisin. Hän huomaa, ettei hänen vaimonsa ole enää niin kaunis, ja heidän välisessä lyhyessä riidassaan Izanagan lupaa ottaa tuhat henkeä joka päivä, mikä merkitsee hänen asemaansa kuoleman jumalattarena.

On myös kuolemanjumalia, joita kutsutaan shinigamiksi (死神, "kuolemanjumalat", "kuoleman henget"), jotka ovat lähempänä länsimaista viikatemiesperinnettä; vaikka ne ovatkin yleisiä nykyajan japanilaisessa taiteessa ja kaunokirjallisuudessa, perinteisessä mytologiassa ne puuttuivat kokonaan.

 

Abrahamilaisissa uskonnoissa

Memitim

Memitim on Raamatun enkelityyppi, joka liittyy ihmisten kuolemaan. Sanat ovat heprean kielestä ממיתים (suomeksi: Tappajat). Niiden mainitaan tappavan ihmisiä, joita heidän suojelusenkelinsä ei enää suojele. Raamatuntutkijoiden keskuudessa käydään jonkin verran keskustelua Memitimin luonteesta, mutta on hyväksytty, että he ovat Jobin kirjan 33:22 kuvauksen mukaisesti jonkinlaisia tappajia.

Juutalaisuus

Muoto ja toiminnot

Midrashin mukaan Jumala loi Kuoleman enkelin luomisen ensimmäisenä päivänä. Hänen kotinsa on taivaassa. hänellä on kaksitoista siipeä. "Kaikkien ihmisten yli olen luovuttanut sinulle vallan", sanoi Jumala Kuoleman enkelille, "mutta en tämän, joka on saanut vapauden kuolemasta lain kautta." Kuoleman enkelin sanotaan olevan täynnä silmiä. Kuoleman hetkellä hän seisoo kuolevan yllä ja odottaa, että ihminen näkee hänet. Kun kuoleva vihdoin näkee hänet, hän tiputtaa sappea kuolevan suuhun, ja se tappaa hänet lopullisesti Ilmaisu "maistaa kuolemaa" sai alkunsa ajatuksesta, että kuoleman aiheutti tippa sappea.

Kuolema ja Saatana

Kuoleman enkeli, jonka jotkut samaistavat Saatanaan, kiistelee heti luomisen jälkeen Jumalan kanssa Messiaan valosta. Kun Eeva koski tiedon puuhun, kuoleman enkeli puhui hänelle, ja hän ajatteli: "Nyt minä kuolen, ja Jumala luo Aadamille toisen vaimon". Myös Aatami puhui Kuoleman enkelille. Kuoleman enkeli istuu kuolleiden kasvojen edessä. Kun Aabraham suri Saaraa, enkeli ilmestyi hänelle, mikä selittää, miksi "Aabraham nousi ylös kuolemansa edessä". Samael kertoi Saaralle, että Aabraham oli uhrannut Iisakin itkusta huolimatta, ja Saara kuoli kauhusta ja surusta. Enkelin kanssa oli useimmiten tekemisissä Mooses. Korahin vastarinnan yhteydessä Mooses näki hänet.

Islam

Islamissa on kuoleman arkkienkeli, nimeltään Azrael. Koraanissa häntä ei mainita tällä nimellä, vaan Mal'akkh al Mut (arabiaksi: ملاك الموت, "kuoleman enkeli"). Vanhoissa hepreankielisissä teksteissä häntä kuvataan myös nimellä Azrael, kuoleman enkeli. Häntä kutsutaan Azraeliksi myös varhaisissa kristillisissä teksteissä.

 
Piirros koleraa tuovasta kuolemasta, Le Petit Journal -lehdessä.  


La mort du fossoyeur (Hautausurakoitsijan kuolema) by Carlos Schwabe (Carlos Schwabe)