Film noir
Film noir on termi, jota käytetään kuvaamaan Hollywoodin rikosdraamaelokuvia, joissa keskitytään usein seksiin, rikollisuuteen ja korruptioon.
Film noir -elokuvia tehtiin pääasiassa 1940-luvun alusta 1950-luvun lopulle Yhdysvalloissa, ja ne kuvattiin yleensä mustavalkoisina. Termi "film noir" tulee ranskankielisestä termistä "musta elokuva" tai "tumma elokuva". Film noir -elokuviin kuuluu monia eri elokuvagenrejä, kuten gangsterielokuvia, poliisielokuvia ja salapoliisielokuvia.
Film noir -elokuvat kuvattiin usein niin, että elokuvassa oli paljon tummia varjoja, jopa hahmojen kasvoilla. Hollywoodin film noir -elokuviin vaikuttivat saksalaiset elokuvaohjaajat, kuten Fritz Lang, jotka käyttivät dramaattisia valaistustekniikoita. Toinen vaikutus film noir -elokuviin oli 1930-luvun ranskalaiset kirjat tai elokuvat, jotka kertoivat sankareista, jotka kuolivat tarinan lopussa, tai tarinoista, joissa oli surullinen loppu. Film noir -elokuviin vaikuttivat myös rikoskirjallisuus, kuten Dashiell Hammettin, James M. Cainin ja Raymond Chandlerin salapoliisi- ja rikostarinat.
Esimerkkejä film noir -elokuvista ja näyttelijöistä
Joitakin tärkeitä film noir -elokuvia ovat mm: (1940), Maltan haukka (1941), Double Indemnity (1944), The Big Sleep (1946), The Postman Always Rings Twice (1946), Key Largo (1948), Kiss Me Deadly (1955) ja Touch of Evil (1958).
Hollywoodin film noir -elokuvien tärkeitä näyttelijöitä olivat Robert Mitchum, Humphrey Bogart ja Peter Lorre.
Elokuvia film noir -kauden jälkeen
Film noir -elokuvan kausi oli 1940- ja 1950-luku. Myös 1950-luvun jälkeisinä vuosina tehtiin joitakin elokuvia film noir -tyylillä. 1960- ja 1970-luvuilla tehtiin elokuvia, kuten Mantsurian ehdokas (1962) ja Chinatown (1974), jotka saivat vaikutteita 1950-luvun film noir -elokuvista.
1980- ja 1990-luvuilla oli elokuvia, jotka muistuttivat hieman film noir -elokuvia, kuten Body Heat (1981), Basic Instinct (1992), Kill Me Again (1989), Red Rock West (1992) ja Fargo (1996). 2000-luvulla on myös elokuvia, jotka muistuttavat film noir -elokuvia jollakin tavalla. Tällaisia elokuvia ovat esimerkiksi Memento (2000) ja Sin City (2005).
On myös tieteiselokuvia, jotka muistuttavat hieman film noir -elokuvia, koska ne näyttävät synkiltä ja niiden päähenkilö tekee pahoja asioita, kuten Soylent Green (1973), Blade Runner (1982), jonka pääosassa oli Harrison Ford, ja Minority Report (2002), jonka pääosassa oli Tom Cruise.
Film noir -elokuvissa nähtyjä asioita
Film noir -elokuvat kuvataan usein öisin kaupungeissa, ja tarinat tapahtuvat usein baareissa, yökerhoissa, uhkapeliklubeilla, kasinoissa ja halvoissa hotelleissa. Tämä saa film noir -elokuvat näyttämään hyvin synkiltä, koska kohtaukset kuvataan yöllä tai pimeissä paikoissa, kuten baarissa tai hotellissa.
Film noir -elokuvissa on usein paljon varjoja, kuten ikkunanpuitteiden, kaihtimien tai portaiden kaiteiden varjoja. Elokuvakohtauksissa on usein myös tummia varjoja, jopa näyttelijöiden kasvoilla. Kaikki varjot ja pimeys saavat film noir -elokuvat tuntumaan salaperäisiltä ja stressaavilta.
Film noir -elokuvien hahmoja motivoi usein ahneus, mustasukkaisuus tai kosto. Film noir -elokuvien hahmot ovat usein yksityisetsiviä tai poliiseja, jotka tutkivat pahojen rikollisten ja jengiläisten tekemiä rikoksia, kuten murhia, uhkapelejä tai prostituutiota. Film noir -elokuvissa on usein tarinoita ryöstöistä, ryöstöistä, rahan kiristämisestä (jota kutsutaan "kiristykseksi") tai murhista.
Film noir -elokuvien katsominen
Film noir -elokuvissa jopa sankarit tai päähenkilöt ovat usein pahoja tai osittain pahoja jollakin tavalla. Film noir -elokuvan sankari voi esimerkiksi auttaa viatonta miestä tai naista, jota rikollinen uhkaa, tai pelastaa naisen rikollisjengiltä. Sankari tai päähenkilö voi kuitenkin tehdä myös pahoja asioita, kuten tehdä rikoksia, satuttaa tai uhkailla ihmisiä tai valehdella.
Usein film noir -elokuvan sankari tai päähenkilö on katkera, surullinen, yksinäinen tai masentunut, koska hänelle on tapahtunut pahoja asioita. Elokuvaa katsovan henkilön on päätettävä, onko hänen mielestään sankari, joka tekee sekä hyviä että huonoja asioita, hyvä ihminen vai ei. Film noir -elokuvien tarinat voivat saada katsojan miettimään, miten ihmisten pitäisi toimia tai miten ihmisten pitäisi tehdä valintoja elämässään. Tämä on yksi niistä asioista, joista ihmiset pitävät film noir -elokuvien katsomisessa.
Film noir -elokuvat eivät ole iloisia elokuvia. Onnellisissa elokuvissa, kuten romanssielokuvissa, ihmiset rakastuvat, menevät naimisiin ja elävät onnellista elämää. Film noir -elokuvissa tapahtuu surullisia asioita. Hyvä mies, jolla on vaimo, saattaa tarvita rahaa vuokraan ja lainata rahat rikollisjengin johtajalta, koska hänellä ei ole muuta keinoa saada rahaa. Sitten paha jengijohtaja saattaa pakottaa hyvän miehen tekemään pahoja asioita maksaakseen rahat takaisin. Ehkä paha jengijohtaja uhkaa satuttaa hyvän miehen vaimoa. Silloin hyvän miehen on päätettävä, suojeleeko hän vaimoaan vai tekeekö hän pahan rikoksen.
Film noir -elokuvia katsovat ihmiset pitävät tarinoista, jotka kertovat ihmisistä, jotka joutuvat tekemään vaikeita valintoja, tai ihmisistä, joiden elämässä tapahtuu surullisia asioita. Todellinen elämä ei ole romanttinen komedia, vaan ihmiset joutuvat usein tekemään vaikeita valintoja tai heidän elämässään tapahtuu surullisia asioita.
Kirjoja film noirista
Robert Ottoson kirjoitti vuonna 1981 film noirista kirjan nimeltä A Reference Guide to the American Film Noir: 1940-1958.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on film noir?
V: Film noir on termi, jota käytetään kuvaamaan Hollywoodin rikosdraamaelokuvia, joissa keskitytään usein seksiin, rikoksiin ja korruptioon.
K: Milloin film noir -elokuvia tehtiin?
V: Film noir -elokuvia tehtiin Yhdysvalloissa enimmäkseen 1940-luvun alusta 1950-luvun loppuun.
K: Mitä "film noir" tarkoittaa?
V: Termi "film noir" tulee ranskankielisestä termistä "musta elokuva" tai "synkkä elokuva".
K: Minkälaisia genrejä film noir -elokuviin kuuluu?
V: Film noir -elokuviin kuuluu monia eri elokuvagenrejä, kuten gangsterielokuvia, poliisielokuvia ja salapoliisielokuvia.
K: Miten nämä elokuvat kuvattiin?
V: Film noir -elokuvat kuvattiin usein niin, että elokuvassa oli paljon tummia varjoja, jopa hahmojen kasvoilla.
K: Kuka vaikutti Hollywoodin versioon film noirista?
V: Hollywoodin film noiriin vaikuttivat saksalaiset elokuvaohjaajat, kuten Fritz Lang, jotka käyttivät dramaattisia valaistustekniikoita, sekä 1930-luvun ranskalaiset kirjat tai elokuvat, joissa sankarit kuolivat tarinan lopussa tai tarinat, joissa oli surullinen loppu. Ne saivat vaikutteita myös rikoskirjallisuudesta, kuten Dashiell Hammettin, James M. Cainin ja Raymond Chandlerin salapoliisi- ja rikostarinoista.
