Tokion metrosariini-isku (地下鉄サリン事件, Chikatetsu Sarin Jiken) oli kotimainen terroriteko 20. maaliskuuta 1995 Tokiossa, Japanissa, jonka tekivät kulttijärjestö Aum Shinrikyon jäsenet. Hyökkäys tapahtui aamuruuhkan aikaan useilla metrolinjoilla; sarin-hermomyrkkyä vapautettiin useissa vaunuissa, minkä seurauksena 13 ihmistä kuoli ja tuhansia loukkaantui tai sai myrkytysoireita.
Ryhmä oli jo tehnyt useita salamurhia ja terrori-iskuja sariinia käyttäen, mukaan lukien Matsumoton sariini-isku yhdeksän kuukautta aiemmin, jossa myös kuoli ja loukkaantui ihmisiä. Aum Shinrikyo oli kehittänyt ja valmistanut aseistuksekseen useita hermomyrkkyjä, kuten sarinia ja VX:ää, ja tehnyt yrityksiä käyttää myös biologisia aineita: kultti yritti valmistaa botuliinihermomyrkkyä ja teki useita epäonnistuneita yrityksiä bioterrorismin keinoin.
Hyökkäykset toteutettiin siten, että kultin jäsenet kuljettivat sarin-astiaa muovipusseissa ja puukon tai sateenvarjon kärjen avulla puhkaisivat pussiin tehdyn suljetun pullon, jolloin myrkky höyrystyi ja levisi vaunussa. Monet uhreista sairastivat hengitysvaikeuksia, silmä- ja nenäoireita, lihasheikkoutta ja kouristuksia; sarin on voimakas organofosfaattihermomyrkky, joka voi aiheuttaa hengityslaman ja kuoleman ilman nopeaa hoitoa. Hoitona käytettiin muun muassa atropiinia ja pralidoksimia sekä tehostettua sairaalahoitoa ja dekontaminaatiota.
Hyökkäyksen jälkeen poliisi ja muut viranomaiset tekivät laajoja ratsioita, ja poliisin toiminta jatkui koko kesän ajan. Tutkimuksissa paljastui Aum Shinrikyon laboratoriotoimintaa ja asevarastoja, minkä seurauksena yli 200 jäsentä pidätettiin. Kultin johtohenkilöitä vastaan nostettiin raskaat syytteet. Useita johtajia tuomittiin kuolemaan ja moni muu sai elinkautisen tai pitkiä vankeusrangaistuksia. Järjestön perustajan ja johtajan Shoko Asaharan (synt. Chizuo Matsumoto) oikeudenkäynti johti lopulta kuolemantuomioon, ja hänet teloitettiin heinäkuussa 2018.
Isku järkytti Japania ja herätti laajaa kansainvälistä huomiota kemiallisen aseen käytöstä siviili- kohteissa. Tapaus johti lainsäädännön, tiedustelun ja hätävalmiuden vahvistamiseen, sairaaloiden ja pelastuspalvelujen koulutuksen lisäämiseen kemiallisten uhkien varalta sekä tiukempaan valvontaan kulttien ja vaarallisten kemikaalien hallinnan suhteen. Monilla uhreilla ja heidän läheisillään on ollut pitkäaikaisia terveydellisiä ja psykologisia seurauksia, ja tapahtuma on jäänyt yhdeksi Japanin lähihistorian vakavimmista kotimaisista terrori-iskuista.