Totemismi
Totemismi on uskomus ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Termi totem tulee ojibwe-sanasta, joka tarkoittaa "sukulaiseni". Siitä kirjoitti ensimmäisen kerran vuonna 1791 kauppias James Long. Se on kirjattu Amerikan, Afrikan ja Australian alkuperäisheimoihin. Sitä on tutkittu paljon etnisten ryhmien keskuudessa. Yleensä sukulaisryhmän toteemit ovat eläimiä tai kasveja. Ne esitetään pyhissä esineissä, ja ne kuuluvat yksinomaan niille.
Totemipaalu Ontariossa
Varhaiset tietueet
Monet eurooppalaiset ajattelijat pitivät totemismia 1800-luvulla alkukantaisena uskontona. Sen ajateltiin liittyvän ruokaan liittyviin uskomuksiin ja insestitabuihin. Vuonna 1869 John Ferguson McLennan sanoi, että "ei ole olemassa ihmisrotua, joka ei olisi käynyt läpi tätä spekulatiivisen uskomuksen primitiivistä vaihetta". Varhaisilla ajattelijoilla oli ajatus, että totemismiin uskominen johtui siitä, että alkuperäiskansojen klaanit eivät olleet perillä ihmisten ja eläinten välisestä erosta. Tästä ei enää nykyaikaisissa totemismia koskevissa keskusteluissa puhuta totena.
Totemipylväät
Luoteis-Amerikan alkuperäiskansojen klaanit veistävät symboleja suuriin puihin, useimmiten setriin tai kuuseen, totemipylväisiin. Totemipylväitä on myös Alaskassa. Niitä ei ole tarkoitettu palvontaan, mutta varhaiset lähetyssaarnaajat polttivat ne. Tämä oli virhe, sillä pylväät kertovat vain tarinoita klaanista, johon ne kuuluvat. Kotkat tai korpit on veistetty korkeimmalle tasolle. Alempana pylvääseen on veistetty majavia, kettuja, karhuja ja sammakoita. Ylhäällä on ihmisen veistos. Hän on vartija, joka varoittaa kylässä lähestyvästä vaarasta.
Totemiteorian historia
Émile Durkheim sanoi vuonna 1915, että totemismi oli vain tapa ajatella yhteiskunnan ryhmiä. Durkheim päätteli näin, koska hän oli työskennellyt Australian aboriginaalien klaanien parissa. Jokaisella klaanilla oli oma toteeminsa, joka saattoi olla mikä tahansa luonnonpiirre, kuten eläimet, kasvit tai joet. Näitä toteemeja ja niiden symboleja palvottiin ja suojeltiin. Tämä johtui siitä, että vain niin kauan kuin toteemi oli terve, klaani pysyi terveenä. Durkheim päätti, että toteemien palvonta oli eräänlaista klaanin itsensä palvontaa.
Claude Lévi-Strauss julkaisi vuonna 1962 teoksen Totemism. Kirjassaan hän sanoo, että totemismi on tapa, jolla ihmisillä on taipumus luokitella ihmisiä samankaltaisiin ryhmiin. Kun väestö on tehnyt sääntöjä, kuten eksogamia (avioituminen ryhmän ulkopuolella), tulee tärkeäksi pitää klaani erilaisena kuin muut. Ihmisillä itsellään ei kuitenkaan ole erilaisia piirteitä kuten susilla tai linnuilla, joten eläimen identiteetin antaminen klaanille tekee sen jäsenistä selvästi erilaisia. Tämä tekee sosiaaliset rajat.
