Kaupunginjulistaja on henkilö, jonka kaupunginvaltuusto tai muu paikallinen viranomainen on palkannut tekemään julkisia kuulutuksia kaduilla, toreilla ja muissa yleisissä paikoissa. Historiallisesti huutajaa on käytetty myös oikeudenkäynneissä, markkinailmoituksissa, virallisissa asetuksissa ja jopa hätätilailmoituksissa. Nykyään tehtävä on useimmiten seremoniallinen tai kunnianarvoinen virka, mutta se perustuu pitkään perinteeseen, jossa tiedon levittäminen ääneen oli tärkein tiedonvälitystapa.

Perinteisesti kaupunginjulistajat pukeutuvat näyttävästi; asu juontaa juurensa 1700-luvulle ja usein sen värit ovat punainen ja kulta. Tällainen puku voi sisältää housuihin sopivat polvihousut, valkoiset sukat tai housunvarret, mustat saappaat ja tunnusomaisen trikorne-hatun. Heillä on myös mukanaan käsikello tai iso kello, jolla he ilmoitustilanteessa soittavat ja saavat väen hiljenemään ennen kuulutusta.

Ennen kuulutuksen alkamista huutaja usein huutaa sanoja "Oyez, Oyez, Oyez!" — sana, joka toimii kehotuksena kuunnella tarkasti. Oyez tulee anglo-normin kielen sanasta, joka merkitsee 'kuulla' tai 'kuunnella' ja juontaa juuriinsa keskiajan ranskankielestä ja latinaan (audire). Joissain historiallisissa kuulutuskirjoissa on merkitty erilaisia versioita huudosta; esimerkiksi Chesterin kuulutuskirjaan 1800-luvun alkupuolelta on kirjattu muoto "O Yes, O Yes!".

Historia

Kaupunginjulistajien ammatti on keskittynyt Euroopan kaupunkeihin keskiajalta lähtien, jolloin kirjallisuus ja painotuotteet eivät olleet yleisesti saatavilla. Julistajat olivat paikallisen tiedonvälityksen keskeisiä henkilöitä: he ilmoittivat kuninkaalliset asetukset, veromääräykset, markkinapäivät, hälytykset ja joskus myös kuolemantuomiot tai kadonneiden henkilöiden tiedot. Myöhemmin, painokoneen ja sanomalehtien yleistyessä, tehtävä muuttui yhä enemmän seremonialliseksi.

Tehtävät ja rooli nykypäivänä

  • Julkaista viralliset tiedotteet, kunnalliset päätökset ja seremonialliset julistukset.
  • Avustaa paikallisissa juhlatilaisuuksissa, paraateissa ja historiallisissa tapahtumissa.
  • Toimia kaupungin tai järjestön edustajana perinteisissä rituaaleissa, esimerkiksi uuden pormestarin virkaanastujaisissa tai kuninkaallisten julistuksissa maissa, joissa tällainen perinne säilyy.
  • Joissain paikoissa toimia veteraanina tai turistinähtävyytenä — useimmat julistajat ovat nykyisin kunniatehtäviä tai palkallisia mutta rajoitettuja virkoja.

Perinteinen puku ja välineet

Perinteinen puku on usein vaikuttava ja suunniteltu herättämään kunnioitusta: pitkä, kultakirjailtu kaapu tai frakki, kirkkaat värit (yleensä punainen ja kulta), valkoiset housuosat tai sukat, mustat saappaat sekä kolmikärkinen trikorne-hattu. Käytössä on myös suuri käsikello tai selvästi kuuluva metallikello, jolla huutajan huomio kiinnitetään ennen kuulutuksen alkua. Puvun yksityiskohdat vaihtelevat kaupungista toiseen ja voivat sisältää myös vaakunan tai kaupungin tunnuksen.

Nykytilanteen ja perinteen säilyttäminen

Useissa maissa kaupunginjulistajan rooli on säilynyt osittain perinnekulttuurin ansiosta: Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joissain kanadalaisissa ja yhdysvaltalaisissa kaupungeissa sekä Alankomaissa on yhä nimettyjä kaupunginjulistajia, jotka suorittavat seremoniallisia tehtäviä. Usein virka on nykyään enemmän kunnianosoitus kuin laillinen velvoite, ja julistajan toimet liittyvät tapahtumiin, juhlapäivien avaamiseen tai matkailuesityksiin. Joissain paikoissa valinta saattaa perustua laulu- ja puherytmiin, esiintymistaitoon ja yhteisön tuntemukseen.

Esimerkkejä ja merkitys

Kaupunginjulistajat edustavat yhteisön historiaa ja yhteistä muistia. Heidän läsnäolonsa kaupunkitapahtumissa muistuttaa siitä, miten tiedonkulku ja julkinen viestintä on muuttunut vuosisatojen aikana. Samalla he toimivat elävinä historiallisinä symboleina, jotka tekevät menneisyyden tavoitettavaksi nykypäivän yleisölle.

Jos haluat tietää lisää paikallisista kaupunginjulistajista tai nähdä esimerkkejä heidän julistuksistaan tällä alueella, kannattaa tarkistaa oman kunnan kulttuuri‑ tai matkailusivut tai etsiä historiallisia kuulutuskirjoja, joissa vanhoja kuulutuksia on säilytetty.