Englannin oikeus
Englannin oikeus, jota kutsutaan myös common lawksi, on Englannin ja Walesin oikeusjärjestelmä. Se jaetaan yleensä rikosoikeuteen ja siviilioikeuteen. Se on levinnyt moniin entisen brittiläisen imperiumin alueisiin, kuten Australiaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Uuteen-Seelantiin sekä moniin muihin maihin.
Englannin oikeus on ainutlaatuinen siinä mielessä, että se perustuu ennakkotapausten soveltamiseen tuomareiden nykyisiin ja tuleviin päätöksiin. Tuomarin on noudatettava ylempien tuomioistuinten tekemiä aiempia oikeudellisia päätöksiä, mutta ei välttämättä alempien tuomioistuinten tekemiä päätöksiä. Englannin oikeus ei perustu perustuslakiin eikä lakeja ole kodifioitu. On kuitenkin olemassa epävirallisia julkaisuja, joissa on järjestettyjä luetteloita voimassa olevista laeista. Parlamentilla on valta luoda lakeja, joita pidetään automaattisesti voimassa, eikä niitä voida tarkistaa tuomioistuimissa. Vain parlamentilla on valta muuttaa lakia.
John Morganin kirjoittama The Jury (1861)
Historia
Noin vuonna 602 kirjoitettu Æthelberhtin (Athelbert of Kent) laki on vanhin esimerkki anglosaksisesta laista tai muulla germaanisella kielellä kirjoitetusta laista. Anglosaksinen laki perustui muinaisgermaaniseen lakiin, joka oli sukulaisuuteen perustuva lakijärjestelmä. Sukulaisryhmä oli vastuussa jäsentensä teoista sekä heidän suojelemisestaan. Toiseen kohdistuneista vääryyksistä maksettiin Weregildillä, joka oli jokaiselle henkilölle ja omaisuudelle asetettu arvo. Kymmenennelle vuosisadalle mennessä nämä olivat muuttuneet satajärjestelmäksi. He eivät enää perustuneet sukulaisuuteen, vaan järjestäytyivät suojelemaan muita satakuntalaisia ja valvomaan lakien noudattamista. Satamies johti sataa ja oli vastuussa siitä, että kaikki riidat ratkaistiin.
Englannin normannien valloitus vuonna 1066 toi mukanaan monia muutoksia lainsäädäntöön. Vaikka suuri osa anglosaksisesta lainsäädännöstä säilyi, normannit lisäsivät siihen ajan myötä uusia lakeja. Ennen normannien valtausta useimmat Englannin lait olivat paikallisia lakeja, joita paikalliset tuomioistuimet panivat täytäntöön. Kuninkaalliset tuomioistuimet otettiin käyttöön Ne eivät ottaneet paikallisia lakeja haltuunsa heti, vaan ne ottivat ne haltuunsa ajan kuluessa. Kuninkaalliset tuomioistuimet ottivat parhaat paikalliset lait ja käyttivät niitä koko Englannissa. Näin luotiin Englannin common law eli koko maalle yhteinen lakijärjestelmä. Tähän aikaan kehittyi toinen tuomioistuinjärjestelmä, joka tunnettiin nimellä equity ja jota hallinnoi Court of Chancery. Equity-oikeudessa käsiteltiin tilanteita, joita common law ei kattanut. Esimerkkejä equity-päätöksistä ovat panttioikeuden asettaminen, kiinteistörajan korjaaminen tai jonkun määrääminen tekemään jotakin vahingon estämiseksi.
1700-luvun oikeustieteilijä William Blackstone kirjoitti nelikirjaisen teoksen Commentaries on the Laws of England, jossa esitettiin ensimmäistä kertaa kattava yleiskatsaus Englannin lainsäädäntöön. Se julkaistiin alun perin vuosina 1765-1769, ja sittemmin se on julkaistu uudelleen useita kertoja. Kommentaarit olivat sekä Englannissa että Amerikassa tärkein lainopin oppimisväline, jota käytettiin pitkälle 1800-luvulle asti. Abraham Lincoln luki Blackstonen kommentaarit osana lainopin opettamista.
Valamiehistöjärjestelmä
Valamiehistöjärjestelmä tuli Englantiin todennäköisesti heti normannien valloituksen jälkeen. Aluksi valamiehet toimivat oikeudessa todistajina. Ajan mittaan, varmasti Henrik II:n valtakaudella, heistä tuli kuitenkin oikeudenkäynneissä tosiasioiden ratkaisijoita. Valamiehistö alkoi käsitellä riidan osapuolten esittämiä todisteita. Ajan myötä valamiehille kerrottiin yhä vähemmän ja vähemmän tapauksesta ennen oikeudenkäyntiä, ja he saivat tietää, mitä tarvitsivat tehdäkseen päätöksensä oikeudessa.
Æthelberhtin 7. vuosisadan lain alkusivu
Hakemus Walesiin
Toisin kuin Skotlanti ja Pohjois-Irlanti, Wales ei ole erillinen lainkäyttöalue Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Englannin kuningaskuntaan kuuluvan Walesin vanhat lait kumottiin kuningas Henrik VIII:n Walesin lakeja koskevilla laeilla. Tämä toi Walesin oikeudellisesti yhdenmukaiseksi Englannin kanssa. Vuosien 1746 ja 1967 välisenä aikana kaikki lainsäädännössä olevat viittaukset Englantiin sisälsivät myös Walesin. Tämä lakkasi vuoden 1967 Walesin kielilain (Welsh Language Act 1967) säätämisen myötä. Nykyään lainkäyttöalueesta käytetään yleisesti nimitystä "Englanti ja Wales". Vaikka Walesilla on jonkinasteinen poliittinen itsemääräämisoikeus, se ei voinut antaa primaarilainsäädäntöä ennen kuin Walesin hallitusta koskeva laki (Government of Wales Act 2006) tuli voimaan vuoden 2007 walesilaisten parlamenttivaalien jälkeen. Tästä huolimatta Walesin oikeusjärjestelmä on edelleen englantilainen common law. Tämä eroaa Pohjois-Irlannin tilanteesta. Se ei lakannut olemasta erillinen lainkäyttöalue, kun sen lainsäätäjän toiminta keskeytettiin. Merkittävä ero on myös walesin kielen käyttö, sillä sitä koskevia lakeja sovelletaan Walesissa eikä muualla Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Welsh Language Act 1993 on Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin laki. Sen nojalla walesin kieli asetettiin Walesissa tasavertaiseen asemaan englannin kielen kanssa julkisen sektorin osalta. Walesin kieltä voidaan puhua myös walesilaisissa tuomioistuimissa.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Vastakkainasettelujärjestelmä
- Kanoninen laki
- Siviilioikeus
- Yleinen oikeus
- Perustuslaki
- Inkvisitorijärjestelmä
- Kansainvälinen oikeus
- Merioikeus
- Rooman laki
- Salicin laki
- Skotlannin laki
- Walesin laki
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Englannin laki?
V: Englannin oikeus, jota kutsutaan myös common lawksi, on Englannin ja Walesin oikeusjärjestelmä. Se jaetaan yleensä rikosoikeuteen ja siviilioikeuteen.
K: Miten englantilainen oikeus levisi?
V: Englannin oikeus levisi moniin entisen brittiläisen imperiumin alueisiin, kuten Australiaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Uuteen-Seelantiin sekä moniin muihin maihin.
K: Miten englantilainen laki toimii?
V: Englannin oikeus perustuu ennakkotapausten soveltamiseen tuomareiden nykyisiin ja tuleviin päätöksiin. Tuomarin on noudatettava ylempien tuomioistuinten tekemiä aiempia oikeudellisia päätöksiä, mutta ei välttämättä alempien tuomioistuinten tekemiä päätöksiä.
K: Onko Englannissa perustuslaki?
V: Ei, Englannissa ei ole lakien kodifiointia tai perustuslakia. On kuitenkin olemassa epävirallisia julkaisuja, joissa on järjestettyjä luetteloita voimassa olevista laeista.
K: Kenellä on valta luoda lakeja Englannissa?
V: Parlamentilla on valta luoda lakeja, joita pidetään automaattisesti voimassa, eivätkä tuomioistuimet voi tarkistaa niitä.
K: Kenellä on valta muuttaa lakia Englannissa?
V: Ainoastaan parlamentilla on valta muuttaa lakia Englannissa.
