Englannin ja Walesin oikeus (common law): periaatteet ja vaikutus

Tutustu Englannin ja Walesin common law -periaatteisiin, ennakkotapauksiin ja maailmanlaajuisiin vaikutuksiin – selkeä, ajankohtainen ja käytännönläheinen katsaus.

Englannin oikeus, jota kutsutaan myös common lawksi, on Englannin ja Walesin oikeusjärjestelmä. Se jaetaan yleensä rikosoikeuteen ja siviilioikeuteen. Se on levinnyt moniin entisen brittiläisen imperiumin alueisiin, kuten Australiaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Uuteen-Seelantiin sekä moniin muihin maihin.

Englannin oikeus on ainutlaatuinen siinä mielessä, että se perustuu ennakkotapausten soveltamiseen tuomareiden nykyisiin ja tuleviin päätöksiin. Tuomarin on noudatettava ylempien tuomioistuinten tekemiä aiempia oikeudellisia päätöksiä, mutta ei välttämättä alempien tuomioistuinten tekemiä päätöksiä. Englannin oikeus ei perustu perustuslakiin eikä lakeja ole kodifioitu. On kuitenkin olemassa epävirallisia julkaisuja, joissa on järjestettyjä luetteloita voimassa olevista laeista. Parlamentilla on valta luoda lakeja, joita pidetään automaattisesti voimassa, eikä niitä voida tarkistaa tuomioistuimissa. Vain parlamentilla on valta muuttaa lakia.

Periaatteet ja ennakkotapaukset

Common lawin keskeinen periaate on stare decisis: tuomioistuimen aiemmat ratkaisut sitovat alempiasteisia tuomioistuimia ja muodostavat oikeuskäytännön (precedent). Tästä nousee ero ratio decidendin (ratkaisun perustelu, sitova osa) ja obiter dictan (sivuhuomautukset, ei-sitova osa) välillä. Tuomarit soveltavat ja kehittävät oikeutta analysoimalla aiempia päätöksiä, mutta tuomari voi myös poiketa aiemmasta käytännöstä, jos ylemmän asteinen tuomioistuin niin päättää tai jos olosuhteet ja oikeudellinen argumentaatio sitä edellyttävät.

Oikeudellinen rakenne ja tuomioistuinhierarkia

Englannin ja Walesin tuomioistuinjärjestelmä muodostuu useista asteista. Ylä-asteisiin kuuluvat korkein oikeus (Supreme Court), muut ylemmät valtiolliset tuomioistuimet kuten Court of Appeal ja High Court. Alempiin tuomioistuimiin kuuluvat Crown Court (rikosasioissa) ja magistrates' courts (pienemmät rikos- ja siviilasioiden käsittelyt). Ylemmän oikeusasteen ratkaisut sitovat alempia tuomioistuimia, mikä ylläpitää ennakkopätevyyttä ja oikeusvarmuutta.

Common law ja equity

Historiallisesti common law eriytyi equity-järjestelmästä, joka syntyi kuningasistuimen rinnalle hallitsemaan tilanteita, joissa common law ei tarjonnut oikeudenmukaista ratkaisua. Equity tarjosi täydennyksiä ja erityisistä oikeussuojakeinoista (esim. injunction, specific performance) tuli osa järjestelmää. Nykyään molemmat perinteet toimivat yhdessä: tuomioistuimet voivat myöntää sekä rahallisia korvauksia että muita oikeussuojakeinoja.

Lakeihin ja parlamenttisuvereniteettiin liittyvät erityispiirteet

Toisin kuin monissa maissa, Englannissa ei ole kirjattu perustuslakia samalla tavalla kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Parlamentin ylivoimainen valta (parliamentary sovereignty) tarkoittaa, että parlamentin säätämät lait ovat korkein oikeuslähde ja tuomioistuimilla ei ole samaa valtaa peruuttaa lakeja perustuslain nojalla. Käytännössä on kuitenkin olemassa merkittäviä niin sanottuja "perustuslaillisia" säädöksiä ja oikeusperiaatteita sekä kansainvälisiä sopimuksia, joilla on vaikutusta (esim. Human Rights Act 1998, joka toi Euroopan ihmisoikeussopimuksen lähestulkoon kansalliseen oikeuteen).

Oikeuslähteet ja kodifikaatio

Vaikka Englannin oikeutta ei yleisesti ole kodifioitu kattavaksi perustuslaiksi, lainsäädäntöä on runsaasti ja lait ovat tärkeitä oikeuslähteitä. Lisäksi oikeuskäytäntöä, oikeusoppia ja virallisia lainkoosteita (law reports, statutes) käytetään lain tulkinnassa. Oikeudellisia uudistuksia ja modernisointia valmistelevat usein riippumattomat elimet kuten Law Commission.

Vaikutus maailmalla ja oikeuden siirtäminen

Englannin common law on vaikuttanut laajasti monien maiden oikeusjärjestelmiin, erityisesti entisissä Britannian siirtomaissa. Joissakin maissa common law on otettu sellaisenaan käyttöön, toisissa syntyi sekoitus common law'ta ja paikallisia oikeusperinteitä tai siviilioikeudellisia järjestelmiä. Common law'n käytännöt, kuten sopimus- ja vahingonkorvausoikeus, muodostavat usein perusteet kansainväliselle kaupalliselle oikeudelle ja yritystoiminnan oikeussuhteille.

Nykyhaasteet ja kehitys

Nykyaikana Englannin oikeus kohtaa useita haasteita ja kehityslinjoja: kansainvälistyminen ja Euroopan unionin oikeusjärjestyksen vaikutus (joka muuttui merkittävästi Brexitin seurauksena), ihmisoikeuslainsäädännön soveltaminen, digitaalisen teknologian ja tietosuojan uudet kysymykset sekä tarpeet oikeuden saatavuuden ja tehokkuuden parantamiseen. Tuomioistuinten rooli oikeuden kehittäjänä jatkuu, ja lainsäätäjä sekä oikeusjärjestelmän toimijat pyrkivät tasapainottamaan perinteitä ja nykyaikaisia vaatimuksia.

Käytännön merkitys kansalaiselle

• Sopimusoikeus: common law tarjoaa ennustettavat periaatteet sopimusten syntymiselle, tulkinnalle ja täytäntöönpanolle.
• Vahingonkorvaus: tuomioistuinten vakiintuneet periaatteet määrittelevät korvausvastuun ja sen rajoja.
• Oikeussuojat: sekä oikeussalomien että lain kautta saatavat oikeussuojakeinot (raha, kiellot, täytäntöönpano) ovat käytössä.

Yhteenvetona Englannin ja Walesin common law perustuu pitkälle ennakkopäätöksiin ja tuomareiden rooliin oikeuden kehittäjänä, mutta se elää jatkuvasti lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten ja yhteiskunnallisten muutosten paineessa. Common law'n vaikutus näkyy laajalti maailman oikeusjärjestelmissä ja se on merkittävä perusta kansainväliselle kaupalle ja kaupalliselle oikeudelle.

Historia

Noin vuonna 602 kirjoitettu Æthelberhtin (Athelbert of Kent) laki on vanhin esimerkki anglosaksisesta laista tai muulla germaanisella kielellä kirjoitetusta laista. Anglosaksinen laki perustui muinaisgermaaniseen lakiin, joka oli sukulaisuuteen perustuva lakijärjestelmä. Sukulaisryhmä oli vastuussa jäsentensä teoista sekä heidän suojelemisestaan. Toiseen kohdistuneista vääryyksistä maksettiin Weregildillä, joka oli jokaiselle henkilölle ja omaisuudelle asetettu arvo. Kymmenennelle vuosisadalle mennessä nämä olivat muuttuneet satajärjestelmäksi. He eivät enää perustuneet sukulaisuuteen, vaan järjestäytyivät suojelemaan muita satakuntalaisia ja valvomaan lakien noudattamista. Satamies johti sataa ja oli vastuussa siitä, että kaikki riidat ratkaistiin.

Englannin normannien valloitus vuonna 1066 toi mukanaan monia muutoksia lainsäädäntöön. Vaikka suuri osa anglosaksisesta lainsäädännöstä säilyi, normannit lisäsivät siihen ajan myötä uusia lakeja. Ennen normannien valtausta useimmat Englannin lait olivat paikallisia lakeja, joita paikalliset tuomioistuimet panivat täytäntöön. Kuninkaalliset tuomioistuimet otettiin käyttöön Ne eivät ottaneet paikallisia lakeja haltuunsa heti, vaan ne ottivat ne haltuunsa ajan kuluessa. Kuninkaalliset tuomioistuimet ottivat parhaat paikalliset lait ja käyttivät niitä koko Englannissa. Näin luotiin Englannin common law eli koko maalle yhteinen lakijärjestelmä. Tähän aikaan kehittyi toinen tuomioistuinjärjestelmä, joka tunnettiin nimellä equity ja jota hallinnoi Court of Chancery. Equity-oikeudessa käsiteltiin tilanteita, joita common law ei kattanut. Esimerkkejä equity-päätöksistä ovat panttioikeuden asettaminen, kiinteistörajan korjaaminen tai jonkun määrääminen tekemään jotakin vahingon estämiseksi.

1700-luvun oikeustieteilijä William Blackstone kirjoitti nelikirjaisen teoksen Commentaries on the Laws of England, jossa esitettiin ensimmäistä kertaa kattava yleiskatsaus Englannin lainsäädäntöön. Se julkaistiin alun perin vuosina 1765-1769, ja sittemmin se on julkaistu uudelleen useita kertoja. Kommentaarit olivat sekä Englannissa että Amerikassa tärkein lainopin oppimisväline, jota käytettiin pitkälle 1800-luvulle asti. Abraham Lincoln luki Blackstonen kommentaarit osana lainopin opettamista.

Valamiehistöjärjestelmä

Valamiehistöjärjestelmä tuli Englantiin todennäköisesti heti normannien valloituksen jälkeen. Aluksi valamiehet toimivat oikeudessa todistajina. Ajan mittaan, varmasti Henrik II:n valtakaudella, heistä tuli kuitenkin oikeudenkäynneissä tosiasioiden ratkaisijoita. Valamiehistö alkoi käsitellä riidan osapuolten esittämiä todisteita. Ajan myötä valamiehille kerrottiin yhä vähemmän ja vähemmän tapauksesta ennen oikeudenkäyntiä, ja he saivat tietää, mitä tarvitsivat tehdäkseen päätöksensä oikeudessa.

Æthelberhtin 7. vuosisadan lain alkusivu

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Englannin laki?

K: Miten englantilainen oikeus levisi?

K: Miten englantilainen laki toimii?

K: Onko Englannissa perustuslaki?

K: Kenellä on valta luoda lakeja Englannissa?

K: Kenellä on valta muuttaa lakia Englannissa?

Hae kirjaimella