Trilemma ja pahan ongelma: Epikuroksen ja Humen filosofinen määritelmä

Trilemma ja pahan ongelma: syvä ja selkeä katsaus Epikuroksen ja Humen kritiikkiin jumalan olemuksesta — historialliset juuret, argumentit ja nykytulkinnat.

Trilemma on vaikea valinta, jossa on kolme eri vaihtoehtoa ja jossa jokainen vaihtoehto näyttää epäedulliselta. Käsite esiintyy filosofisissa keskusteluissa erityisesti pahan ongelman yhteydessä: miten sovittaa yhteen maailmassa esiintyvä paha ja kärsimys sekä kuvaus jumalasta, joka on samaan aikaan kaikkivoipa ja kaikkihyvä?

Yksi varhaisimmista trilemman määritelmän käyttökohteista on kreikkalaisen filosofin Epikuroksen väitetty ajatus siitä, että ei ole olemassa samanaikaisesti kaikkivoipaa ja kaikkihyvää Jumalaa. Tätä ajatusta tiivisti myöhemmin myös David Hume, jonka esitysmuoto tunnetaan monesti kolmen vaihtoehdon muodossa:

1. Jos Jumala ei pysty estämään pahaa, hän ei ole kaikkivoipa.
2. Jos Jumala ei halua estää pahaa, hän ei ole kaikkihyvä.
3. Jos Jumala sekä haluaa että kykenee estämään pahan, miksi sitä sitten on olemassa?

Vaikka trilemma on perinteisesti liitetty Epikurokselle, tutkijat ovat huomauttaneet, että alkuperäinen muotoilu saattaa olla peräisin myös toiselta antiikin skeptikolta, mahdollisesti Carneadesilta. Tämän vuoksi alkuperän tarkka määräytyminen on osittain epävarmaa.

Filosofian tutkimuksessa tähän trilemmaan liittyviä keskusteluja ja väittelyjä kutsutaan usein "pahan ongelmaksi", ja sen eri muotoja tutkitaan laajalti Filosofian ja uskontotieteen piirissä.

Pahan ongelman eri muodot

Pahan ongelmasta puhuttaessa erotetaan yleensä useita lähestymistapoja:

• Looginen (inconsistent) muoto: väittää, että ominaisuudet "kaikkivoipa", "kaikkihyvä" ja maailman paha ovat loogisesti yhteensopimattomia.
• Todennäköisyyteen perustuva (evidential) muoto: ei väitä välttämättä loogista ristiriitaa, mutta katsoo, että maailman laaja ja usein järjetön kärsimys tekee jumalan olemassaolon epätodennäköiseksi.
• Moraliinen ja luonnollinen paha: erotellaan ihmisistä johtuva (murhat, sota, rikokset) ja luonnollinen (maanjäristykset, sairaudet) paha, koska eri selitykset ja puolustukset voivat koskea eri luokan kauhuja.

Tyypillisiä vastauksia trilemmaan

Tähän ongelmaan on kehitetty useita filosofisia ja teologisia vastauksia. Seuraavassa on yleisimpiä näkökantoja lyhyesti:

• Tahdonvapauden puolustus (free will defense): väittää, että Jumala antoi ihmisille tahdonvapauden, ja monet pahuuden tapaukset ovat seurausta tämän vapauden väärinkäytöstä. Tahdonvapaus voi tehdä mahdolliseksi moraalisen hyvän, mutta samalla tuottaa myös moraalista pahaa.
• Suurempi hyvän (greater-good) selitys: kärsimyksellä voi olla tarkoitus tai seurata suurempaa hyvää, jota emme aina ymmärrä. Tämä kattaa myös ajatukset, joissa kärsimys muokkaa luonnetta tai kasvattaa hyveitä.
• Sielun kasvattaminen (soul-making): (Irenaeus-tyyppinen) ajatus, jonka mukaan kärsimys mahdollistaa hengellisen ja moraalisen kasvun — ihmiset kehittyvät ja kypsyvät vasta kohtaamalla haasteita ja kärsimystä.
• Ominaisuuksien rajaaminen: jotkut teologit ehdottavat, että Jumala ei ole kaikkivoipa tai kaikkihyvä siinä muodossa kuin perinteisesti väitetään, tai että kaikkivoipaisuus tulkitaan uudella tavalla (esim. prosessiteologia).
• Skeptical theism: korostaa ihmisen rajallista tietoa ja muistuttaa, että emme voi arvioida Jumalan syitä kärsimykseen — mitä meille näyttää turhalta pahalta, voi olla osa suurempaa suunnitelmaa, jonka perusteita emme tunne.
• Palaute ja kielteinen ratkaisu: jotkut vastaavat trilemmaan poistamalla yhden premisseistä esimerkiksi kieltämällä, että Jumala on kaikkihyvä tai kaikkivoipa sellaisessa muodossa kuin klassinen teismi väittää.

Nykyinen keskustelu ja merkitys

Pahan ongelma on edelleen keskeinen teema filosofian uskonnollisessa osastossa. Se vaikuttaa siihen, miten ihmiset ajattelevat uskonnon rationaalisuudesta ja moraalisen maailmankuvan perusteluista. Vastaukset voivat johtaa monenlaisiin asemiin: vahvaan ateismiin, agnostisuuteen, uusien teologisten tulkintojen etsintään tai syvenevään mysteerin hyväksymiseen.

Keskeistä keskustelussa on, että trilemma ei ole vain abstrakti looginen ketju, vaan se liittyy konkreettisiin kokemuksiin: luonnonkatastrofeihin, sairauteen, epäoikeudenmukaisuuteen ja yksilön kärsimykseen. Siksi vastaukset eivät rajoitu vain teoreettiseen analyysiin, vaan koskettavat myös etiikkaa, mielenterveyttä ja yhteiskunnallista toimintaa.

Johtopäätös

Trilemma ja pahan ongelma haastavat perinteiset käsitykset Jumalasta ja pakottavat pohtimaan, miten jumalalliset attribuutit ja maailman todellisuus voidaan sovittaa yhteen. Vaikka yksikään vastaus ei ole saanut kaikkien hyväksyntää, keskustelu on rikastuttanut filosofista ja teologista ajattelua sekä tuonut esiin tärkeitä kysymyksiä vapaudesta, moraalista vastuusta ja ihmisen tiedon rajoista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on trilemma?

K: Kenen katsotaan käyttäneen ensimmäisenä trilemman käsitettä?

K: Mikä on trilemma David Humen tiivistämänä?

V: David Humen mukaan trilemma on seuraava: Jos Jumala ei pysty estämään pahaa, hän ei ole kaikkivoipa. Jos Jumala ei ole halukas estämään pahaa, hän ei ole kaikkihyvä. Jos Jumala on sekä halukas että kykenevä estämään pahaa, miksi se on olemassa?

Kysymys: Mikä on "pahan ongelma" filosofiassa?

K: Ketä muuta on ehdotettu Epikuruksen lisäksi trilemman mahdolliseksi kirjoittajaksi?

K: Mikä on trilemmaan perustuva argumentti kaikkivoivan ja kaikkihyvän Jumalan olemassaoloa vastaan?

K: Mikä on trilemman merkitys filosofiassa?

Hae kirjaimella