David Hume – skotlantilainen filosofi ja historioitsija (1711–1776)
David Hume — skotlantilainen filosofi ja historioitsija (1711–1776). Tutustu hänen vaikutusvaltaiseen empirismiin ja laajaan Englannin historia -teokseensa.
David Hume (7. toukokuuta 1711 – 25. elokuuta 1776) oli skotlantilainen filosofi ja historioitsija. Hänen eläessään häntä tunnettiin laajasti etenkin historioitsijana: hän kirjoitti sarjan laajoja teoksia nimeltä Englannin historia, jotka toivat hänelle mainetta ja toimeentuloa. Myöhemmin Humea pidetään kuitenkin yhtenä merkittävimmistä modernin filosofian edustajista.
Elämä
Hume syntyi Edinburghissa varakkaaseen mutta ei ylimystöön kuuluvaan perheeseen. Hän aloitti opintonsa varhain Edinburghin yliopistossa, mutta vetäytyi pian omatoimiseen opiskeluun ja kirjalliseen työhön. Nuoruudessaan hän matkusteli Euroopassa, ja palattuaan Skotlantiin hän julkaisi tärkeimmät filosofiset teoksensa. Hume työskenteli muun muassa Advocates-kirjastossa Edinburghissa ja toimi aktiivisesti Skotlannin valistuksen verkostoissa. Hän oli läheisessä ystävyydessä muiden valistuksen ajattelijoiden, kuten Adam Smithin, kanssa.
Filosofinen ajatus
Hume kuuluu empirismin perinteeseen: hän korosti kokemuksen ja havaintojen ensisijaisuutta tiedon lähteenä. Hänen keskeisiä ajatuksiaan ovat:
- Induktion ongelma — Hume huomautti, että emme voi loogisesti perustella käsitystä luonnon säännönmukaisuudesta: uskomus tulevaisuuden vastaavuudesta menneeseen perustuu tottumukseen, ei järkiperusteiseen varmuuteen.
- Kausaalisuuden kriittinen tarkastelu — Hume väitti, että syy–seuraus-suhteet eivät ole havaittavissa suoraan vaan syntyvät mielessämme toistuvien yhteyksien seurauksena.
- Minuus (bundle- tai kimpputeoria) — hän kyseenalaisti pysyvän, erillisen "minän" käsitteen: kokemus koostuu Humen mukaan aistivaikutelmista ja mielensisäisistä jäljistä, ei yksittäisestä jatkuvasta substanssista.
- Moraalinen sentimentalismi — Hume katsoi, että moraaliset arviot perustuvat tunteisiin ja myötätunnon kaltaisiin inhimillisiin mielialoihin, ei pelkkään järkeen.
- Uskonnon kriittinen tarkastelu — hän esitti vaikutusvaltaisia vastaväitteitä ihmeiden ja luonnollisten uskonnollisten selitysten perusteille, ja korosti luonnollista uskonnonfilosofiaa.
Keskeiset teokset
- A Treatise of Human Nature (1739–1740) – laaja yritys sovittaa inhimillinen ymmärrys tieteelliseen selitykseen; aluksi heikosti vastaanotettu, mutta myöhemmin tärkeä.
- An Enquiry concerning Human Understanding (1748) – tiivistetty ja muokattu versio Treatise-ajattelusta, jossa käsitellään mm. induktiota ja ihmeitä.
- An Enquiry concerning the Principles of Morals (1751) – Humen keskeinen moraalifilosofinen kirjoitus.
- Dialogues concerning Natural Religion (julkaistu postuumisti) – keskustelumuotoinen kriittinen tarkastelu jumalankäsityksestä ja luonnollisesta teologiasta.
- Englannin historia (The History of England) – laaja historiateos, joka oli hänen aikanaan erittäin suosittu ja toi hänelle taloudellista turvaa.
Vaikutus ja perintö
Humen vaikutus ulottuu laajasti filosofian eri aloille: epistemologiaan, tietoteoriaan, moraalifilosofiaan, uskonnonfilosofiaan sekä myöhempään empirismiin. Häntä pidetään yhtenä modernin filosofian perustajista. Immanuel Kantin kerrotaan sanoneen, että Humen kirjoitukset "herättivät hänet unesta" ja saivat hänet tarkistamaan omia teoreettisia lähtökohtiaan. Humen ajatukset ovat vaikuttaneet myös psykologian ja tieteenfilosofian kehitykseen, ja hänen kritiikkinsä induktiota kohtaan on edelleen keskustelun keskiössä.
David Hume kuoli Edinburghissa 25. elokuuta 1776. Hänen kirjoituksensa ja metodologinen skeptisyytensä ovat säilyttäneet merkityksensä ja herättävät yhä keskustelua niin akateemisissa piireissä kuin laajemmassakin yleisössä.
Allan Ramseyn maalaus David Humeesta. Kuva on Skotlannin kansallisessa muotokuvagalleriassa.
Works
Filosofiaa käsittelevissä kirjoissaan Hume sanoi, että monet uskomuksistamme eivät ole peräisin järjellä. Sen sijaan ne tulevat vaistoistamme tai tunteistamme. Järki ei esimerkiksi kerro meille, että yksi asia aiheuttaa toisen. Sen sijaan näemme yhden asian ja sitten näemme toisen, ja tunnemme yhteyden näiden kahden asian välillä. Samoin järki ei kerro meille, että joku on hyvä ihminen. Sen sijaan näemme, että henkilö on ystävällinen ja ystävällinen, ja tunnemme erityisen moraalisen tunteen. Koska Hume ajatteli, että nämä uskomukset eivät tule järjellä, häntä kutsutaan "skeptiseksi" tai "antirationalistiseksi" filosofiksi.
Hume on kuuluisa "induktiovirheestään". Siinä kiinnitetään huomiota yleiseen virheeseen, jonka ihmiset tekevät. Ihmiset näkevät jotakin ja väittävät, että se, mitä he näkevät, on aina niin kuin he sen näkevät. Esimerkiksi ihmiset näkevät vain valkoisia joutsenia ja väittävät, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Tämä on "harhaanjohtavaa" tai virheellistä, koska on aina mahdollista, että he näkevät mustan joutsenen.
Hume suhtautui skeptisesti myös uskontoon. Hän ei ollut uskonnollinen ihminen, eivätkä uskonnolliset ihmiset pitäneet hänen mielipiteistään. Hän ei uskonut ihmeisiin. Hän sanoi, että itsemurha ei ollut aina väärin, mutta ei koskaan sanonut, uskoiko hän Jumalaan vai ei. Vuonna 1776, kun hän oli kuolemaisillaan, hänen ystävänsä huomasivat hänen suhtautuvan kuolemaan hyvin rauhallisesti, vaikka hän ei uskonut kuolemanjälkeiseen elämään. Nykyään Humen kirjat ovat hyvin tärkeitä uskonnosta kiinnostuneille filosofeille.
Vaikutus
Nykyfilosofit käyttävät joskus termiä "Humen haarukka" viitaten siihen, että Hume kutsuu kaikkea, mitä voimme ajatella, joko ideoiden suhteeksi (kuten matematiikkaa, jonka on oltava totta) tai tosiasioiksi (kuten tiedettä, jossa meidän on tarkasteltava asioita kertoaksemme, ovatko ne totta vai eivät).
Toinen filosofi, Immanuel Kant, luki joitakin Humen kirjoja ja muutti mielipiteensä joistakin tärkeistä asioista. Kant sanoi, että Hume oli saanut hänet heräämään nukkuvasta dogmatismista, perinteisestä metafysiikasta.
David Humen patsas Edinburghissa, Skotlannissa.
Kirjat
Tässä ovat Humen tärkeimmät kirjat:
- A Treatise of Human Nature: Yritys ottaa kokeellinen päättelymenetelmä käyttöön moraalisissa asioissa. (1739-40)
Tässä laajassa kirjassa Hume puhuu ihmismielestä ja yrittää selvittää, miten se toimii. Hän puhuu tiedosta, syystä ja seurauksesta, tunteista, oikeasta ja väärästä ja monista muista asioista.
- Ihmisymmärrystä koskeva tutkimus (1748)
Tässä pienessä kirjassa Hume puhuu monista samoista asioista kuin Traktaatissa, kuten tiedosta sekä syystä ja seurauksesta. Hän pyrki tekemään tästä kirjasta helppolukuisen.
- Tutkimus moraalin periaatteista (1751)
Tämäkin kirja on pieni, ja Hume on pyrkinyt tekemään siitä helppolukuisen. Kirja käsittelee oikeaa ja väärää.
- Luonnollista uskontoa koskevat dialogit (Humen kuoleman jälkeen)
Tässä kirjassa Hume esittää kolme hahmoa, jotka kiistelevät keskenään Jumalasta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli David Hume?
A: David Hume oli skotlantilainen filosofi ja historioitsija, joka eli 7. toukokuuta 1711 - 25. elokuuta 1776.
K: Mitä ihmiset ajattelivat hänestä hänen eläessään?
V: Kun hän eli, ihmiset pitivät häntä historioitsijana.
K: Mitä Hume kirjoitti?
V: Hän kirjoitti sarjan laajoja kirjoja nimeltä The History of England.
K: Miten Humeen suhtaudutaan nykyään?
V: Nykyään ihmiset pitävät Humea tärkeänä filosofina.
Etsiä