David Hume | skotlantilainen filosofi ja historioitsija

Works

Filosofiaa käsittelevissä kirjoissaan Hume sanoi, että monet uskomuksistamme eivät ole peräisin järjellä. Sen sijaan ne tulevat vaistoistamme tai tunteistamme. Järki ei esimerkiksi kerro meille, että yksi asia aiheuttaa toisen. Sen sijaan näemme yhden asian ja sitten näemme toisen, ja tunnemme yhteyden näiden kahden asian välillä. Samoin järki ei kerro meille, että joku on hyvä ihminen. Sen sijaan näemme, että henkilö on ystävällinen ja ystävällinen, ja tunnemme erityisen moraalisen tunteen. Koska Hume ajatteli, että nämä uskomukset eivät tule järjellä, häntä kutsutaan "skeptiseksi" tai "antirationalistiseksi" filosofiksi.

Hume on kuuluisa "induktiovirheestään". Siinä kiinnitetään huomiota yleiseen virheeseen, jonka ihmiset tekevät. Ihmiset näkevät jotakin ja väittävät, että se, mitä he näkevät, on aina niin kuin he sen näkevät. Esimerkiksi ihmiset näkevät vain valkoisia joutsenia ja väittävät, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Tämä on "harhaanjohtavaa" tai virheellistä, koska on aina mahdollista, että he näkevät mustan joutsenen.

Hume suhtautui skeptisesti myös uskontoon. Hän ei ollut uskonnollinen ihminen, eivätkä uskonnolliset ihmiset pitäneet hänen mielipiteistään. Hän ei uskonut ihmeisiin. Hän sanoi, että itsemurha ei ollut aina väärin, mutta ei koskaan sanonut, uskoiko hän Jumalaan vai ei. Vuonna 1776, kun hän oli kuolemaisillaan, hänen ystävänsä huomasivat hänen suhtautuvan kuolemaan hyvin rauhallisesti, vaikka hän ei uskonut kuolemanjälkeiseen elämään. Nykyään Humen kirjat ovat hyvin tärkeitä uskonnosta kiinnostuneille filosofeille.

 

Vaikutus

Nykyfilosofit käyttävät joskus termiä "Humen haarukka" viitaten siihen, että Hume kutsuu kaikkea, mitä voimme ajatella, joko ideoiden suhteeksi (kuten matematiikkaa, jonka on oltava totta) tai tosiasioiksi (kuten tiedettä, jossa meidän on tarkasteltava asioita kertoaksemme, ovatko ne totta vai eivät).

Toinen filosofi, Immanuel Kant, luki joitakin Humen kirjoja ja muutti mielipiteensä joistakin tärkeistä asioista. Kant sanoi, että Hume oli saanut hänet heräämään nukkuvasta dogmatismista, perinteisestä metafysiikasta.

 
David Humen patsas Edinburghissa, Skotlannissa.  

Kirjat

Tässä ovat Humen tärkeimmät kirjat:

• A Treatise of Human Nature: Yritys ottaa kokeellinen päättelymenetelmä käyttöön moraalisissa asioissa. (1739-40)

Tässä laajassa kirjassa Hume puhuu ihmismielestä ja yrittää selvittää, miten se toimii. Hän puhuu tiedosta, syystä ja seurauksesta, tunteista, oikeasta ja väärästä ja monista muista asioista.

• Ihmisymmärrystä koskeva tutkimus (1748)

Tässä pienessä kirjassa Hume puhuu monista samoista asioista kuin Traktaatissa, kuten tiedosta sekä syystä ja seurauksesta. Hän pyrki tekemään tästä kirjasta helppolukuisen.

• Tutkimus moraalin periaatteista (1751)

Tämäkin kirja on pieni, ja Hume on pyrkinyt tekemään siitä helppolukuisen. Kirja käsittelee oikeaa ja väärää.

• Luonnollista uskontoa koskevat dialogit (Humen kuoleman jälkeen)

Tässä kirjassa Hume esittää kolme hahmoa, jotka kiistelevät keskenään Jumalasta.