Dilemma: määritelmä, tyypit ja looginen analyysi

Dilemma (kreikaksi δί-λημμα "kaksoisehdotus") on ongelma, johon on vähintään kaksi ratkaisua tai mahdollisuutta. Mikään ratkaisuista ei ole käytännössä hyväksyttävissä; tässä tilanteessa olevaa henkilöä on perinteisesti kuvattu dilemman sarvissa roikkuvaksi, eikä kumpikaan sarvista ole mukava. Käsite esiintyy yleisesti filosofiassa, retoriikassa ja arkipuheessa kuvaamassa tilanteita, joissa valinta kahden huonon vaihtoehdon välillä koetaan pakolliseksi.

Dilemmaa käytetään joskus retorisena keinona muodossa "sinun on hyväksyttävä joko A tai B"; tässä tapauksessa A ja B ovat väitteitä, jotka johtavat kumpikin johonkin muuhun johtopäätökseen. Tällä tavoin sovellettuna se voi olla harhaluulo, väärä kahtiajako. Tyypillinen retorinen temppu on esittää vaihtoehdot keinotekoisesti suppeassa muodossa, jolloin kolmas, parempi vaihtoehto jätetään huomiotta tai esitetään mahdottomana.

Muodollisessa logiikassa dilemman määritelmä eroaa huomattavasti arkikäytännöstä. Vaihtoehtoja on edelleen kaksi, mutta niiden väliltä valitseminen ei ole olennaista, koska molemmat johtavat samaan johtopäätökseen. Symbolisesti ilmaistuna näin:

A ∨ B , A ⇒ C , B ⇒ C ⊢ C {\displaystyle A\vee B,A\Rightarrow C,B\Rightarrow C\vdash C}

Tämä voidaan kääntää epävirallisesti seuraavasti: "jommankumman (tai molempien) A:sta tai B:stä tiedetään olevan totta, mutta molemmat viittaavat C:hen, joten A:n ja B:n totuusarvoista riippumatta voimme päätellä C:n". Tällainen päättely on pätevä, koska se perustuu disjunktion (∨) ja implikaation (⇒) yhteisvaikutukseen — kumpi vaihtoehto tahansa valitaan, johtopäätös C seuraa.

Tyypit ja muodot

Sana "sarvipäinen" (horned) viittaa perinteiseen kuvaan dilemman "sarvista". Sarvipäisissä dilemmoissa voi olla enemmän kuin kaksi vaihtoehtoa. Sarvipäisten dilemmojen vaihtoehtoisissa nimissä voidaan käyttää vaihtoehtojen lukumäärää, kuten kaksisarvinen (two-horned) tai varsinainen dilemma tai kolmisarvinen (three-horned) tai trilemma ja niin edelleen. Käytännössä voidaan erottaa ainakin seuraavat muodot:

• Konstruoiva (rakentava) dilemma — päättely, joka johtaa disjunktiiviseen johtopäätökseen (Y tai Z) silloin kun tiedetään X tai W ja kummankin vaihtoehdon seuraus:

1. (Jos X, niin Y) ja (Jos W, niin Z).

2. X tai W.

3. Siksi Y tai Z.

• Tämä on muodollisesti pätevä päättely: (X→Y), (W→Z), X∨W ⊢ Y∨Z.

• Tuhoava (destruktiivinen) dilemma — päättely, joka käyttää modus tollens -periaatetta ja tuottaa disjunktion negaatioiden kautta:

1. (Jos X, niin Y) ja (Jos W, niin Z).

2. Ei Y tai Ei Z.

3. Siksi ei X tai ei W.

• Muodollisesti: (X→Y), (W→Z), ¬Y∨¬Z ⊢ ¬X∨¬W.

Lisäksi on useita erikoistapauksia ja epämuodollisia muotoja, kuten valheellinen dilemmana esittäminen (false dilemma), jossa rajataan vaihtoehdot keinotekoisesti kahteen vaikka kolmas mahdollisuus olisi olemassa. Myös niin sanottu "väärennetty dilemma" (painted horns) voi esiintyä retoriikassa, kun vastapuolen vaihtoehdot esitetään mustavalkoisesti ja kielteisinä.

Esimerkkejä

• Arkipäiväinen esimerkki: "Jos sää on huono, emme lähde; jos sää on hyvä, emme jää kotiin — joten emme lähde tai emme jää kotiin." (Tämä on muodollisesti rakenteellinen esimerkki, mutta käytännössä vaihtoehtoja on usein enemmän.)
• Retorinen väärä kahtiajako: "Olet joko meidän puolellamme tai vihollistemme puolella" — jättää pois ne, jotka ovat puolueettomia tai kannattavat eri ratkaisua.
• Looginen esimerkki (konstruoiva): Jos syöt myrkkyä (X), kuolet (Y). Jos sinut ammutaan (W), kuolet (Z). Joko syöt myrkkyä tai sinut ammutaan (X∨W). Siksi kuolet (Y∨Z). Jos molemmat johtavat samaan C:hen, voidaan todeta C suoraan (ks. muodollinen dilemma edellä).

Kuinka ratkaista dilemman

Dilemman käsittely riippuu siitä, onko kyse muodollisesta pätevästä päättelystä vai epämuodollisesta retorisesta tilanteesta. Seuraavat lähestymistavat ovat yleisiä:

• Perustelujen tarkastelu: selvitä, pitävätkö premissit paikkansa. Usein dilemman ratkaisu löytyy osoittamalla, että ainakin yksi premisseistä on virheellinen tai epävarma.
• Lisävaihtoehtojen etsiminen: kumoa väärä dikotomia etsimällä kolmas tai useampia vaihtoehtoja, jotka eivät olleet esillä alkuperäisessä kehityksessä.
• Konsekvenssien arviointi: verrataan vaihtoehtojen seurauksia ja valitaan vähiten haitallinen tai käytännöllisin ratkaisu (käytännöllinen kompromissi, harm minimointi).
• Metaloginen analyysi: tarkastellaan, onko päättelyformaatio pätevä; jos muoto on validi (kuten muodollinen dilemma), on ratkaisu hakea premissien oikeellisuutta eikä muotoa.
• Retorinen reagointi: vastataan paljastamalla harhauttavat olettamukset tai laajentamalla keskustelun vaihtoehtoja.

Historia ja käyttö

Dilemman käsite juontaa juurensa antiikin retoriikkaan ja logiikkaan, ja sitä on käytetty sekä argumentaation välineenä että kritiikin kohteena. Filosofit ja retoriikan tutkijat ovat analysoineet dilemmaa monista näkökulmista: loogisena päättelynä, moraalisena ongelmana ja poliittisena retorisena konstina. Nykyään termiä käytetään laajasti myös arkikielessä kuvaamaan vaikeita valintatilanteita.

Varoitukset ja sudenkuopat

Kun arvioidaan dilemmaa, on hyvä muistaa ero muodollisen ja epämuodollisen käytön välillä. Formaalissa logiikassa dilemma voi olla täysin pätevä päättelytapa, kun taas retoriikassa esitetty dilemma voi olla harhauttava tai epätäydellinen. Erityisesti seuraavat seikat kannattaa tarkistaa:

• Onko disjunktio todella kattava (onko A∨B tosi)?
• Ovatko kaikki implikaatiot päteviä ja relevantteja?
• Esiintyykö argumentissa vääriä dikotomioita tai muita retorisia vetoja?

Yhteenvetona: dilemma on monipuolinen käsite, jolla on sekä muodollisia että epämuodollisia muotoja. Sen ymmärtäminen edellyttää erottelua pätevän loogisen rakenteen ja retorisen tai pragmaattisen epäluotettavuuden välillä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on dilemma?

K: Miten dilemma ilmaistaan muodollisessa logiikassa?

Kysymys: Onko olemassa erityyppisiä dilemmoja?

K: Kuinka monta vaihtoehtoa sarvipäisessä dilemmassa on?

K: Mitä tarkoittaa olla dilemman sarvissa?

K: Mitä rakentaviin dilemmoihin liittyy?

Hae kirjaimella