Pasuuna on messinkinen puhallinsoitin, joka kuuluu messinkisoittimiin. Se muistuttaa trumpettia mutta on pidempi ja käyttää liukua (liukuputkea) äänenkorkeuden muuttamiseen sen sijaan, että äänenkorkeutta muutettaisiin venttiileillä. Soittaja muuttaa putken pituutta vetämällä ja työntämällä liukua eri asentoihin, jolloin syntyy jatkuva sävelväli mahdollistava liukuma (glissando) ja tarkka mikrointonointi.

Äänen synty ja nuotinnus

Pasuunan ääni syntyy soittajan huulien värähtelystä, kun ne asetetaan suukappaleeseen ja puhallus saa ne värähtelemään. Suukappale (mouthpiece) vaikuttaa paljon soinnin väriin ja vasteeseen. Pasuuna kuuluu matalammalta kuulostaviin messinkisoittimiin; sen sointi on syvä ja lämmin mutta voi myös olla kirkas ja voimakas riippuen soittotekniikasta ja soittimen tyypistä.

Musiikki kirjoitetaan yleensä bassoviivastoon (bassokahdelle tai bassokielelle), mutta korkeammat osat saatetaan merkitä tenorivihkolla (tenorviivasto) tai diskanttiviivastoon. Joissakin yhtyeissä, erityisesti jazzissa ja joissain puhallinorkestereissa, pasuunat voivat olla nuotinnettuina transponoituina diskanttiavaimeen (treble clef), jolloin nuotit on kirjoitettu eri korkuisiksi, jotta pasunistit voivat käyttää samoja sormituksia kuin trumpettisoittajat.

Rakenne ja tyypit

  • Perusosat: suukappale, kierteinen tuloputki, liukuputki (ulompi ja sisempi osa), läppä tai vedenpoistoventtiili (water key) sekä kellomainen äänenava (putken laajentuma eli kuppi).
  • Liukuasennot: tyypillisesti pasuunassa on seitsemän liukuasentoa, jotka vastaavat eri pituuksia ja siten eri säveliä harmonisessa sarjassa. Oikea asento ja mikrotarkka viritys ovat olennaisia puhtaan intonaation saavuttamiseksi.
  • Tyypit: tenor-pasuuna (yleisin), basso-pasuuna (kantaa alempiin rekistereihin), alttopasuuna (käytetään orkesterimusiikissa), kontrabassopasuuna ja venttiilipasuuna (valve trombone), jossa liukuputken sijaan tai sen ohella on venttiilit, usein mäkäisempi tai helpommin kromatisoitava soitin.
  • Materiaalit: pasuunoja valmistetaan pääosin messingistä, usein lakattuina tai hopeoituina. Lisäksi markkinoilla on edullisia ja kevyitä muovisia malleja (esim. valmistajien tunnetut pBone-tyyppiset soittimet), jotka ovat kevyitä ja helppoja huoltaa.

Historia ja käyttö

Pasuunan varhaisvaiheet ulottuvat renessanssin ja barokin aikaan, jolloin sitä kutsuttiin usein sackbutiksi. Moderni pasuuna kehittyi 1700–1800-lukujen vaihteessa, muoto ja liukumechanismi vakiintuivat, ja instrumentti yleistyi sekä orkesteri- että kuoromusiikissa. Pasuuna on keskeinen soitin sinfoniaorkesterissa, puhallinorkesterissa, torvisoittokunnissa ja jazz-yhtyeissä.

Erityispiirteet ja soittotekniikka

  • Glissando: pasuuna on harvojen instrumenttien joukossa, jolla voidaan tehdä sulava sävelten liuku ilman välimerkkejä eli glissando tehokkaasti.
  • Dynaaminen ja soinnillinen kirjo: pasuuna kattaa laajan dynamiikan ja voi tuottaa samettisen pehmeitä tai brassy-voimakkaita soundeja.
  • Soittotekniikat: oikea huulten asento (embouchure), hengitys, kieli-iskutus (articulation) sekä liu’un hallinta vaativat harjoittelua. Hyvä intonaatio edellyttää usein vaihtoehtoisia liukuasentoja ja korjausliikkeitä.

Huolto ja opetus

Pasuunan huoltoon kuuluu liu’un puhdistus ja voitelu sopivalla liukuöljyllä tai -rasvalla, suukappaleen ja putkiston puhdistus sekä vesitihdin tyhjennys soittamisen jälkeen. Säännöllinen viritys ja tarkastus pidentävät soittimen käyttöikää. Aloittelijoille suositellaan opetusta kokeneen opettajan johdolla: oikea huulen asento, hengitystekniikka ja soittotuntuma muodostavat perustan myöhemmälle kehitykselle.

Merkittäviä pasunisteja ja repertuaari

Pasuuna on keskeinen sekä klassisessa että jazz-repertuaarissa. Tunnettuja pasunisteja ovat esimerkiksi jazzin J. J. Johnson ja Tommy Dorsey sekä nykyajan klassinen solisti Christian Lindberg. Repertuaari vaihtelee orkesterisävellyksistä kamarimusiikkiin ja jazziin, ja monet nykysäveltäjät kirjoittavat pasuunalle omaperäisiä soolo- ja kamariteoksia.

Pasuunasta käytetään suomen kielessä myös termiä pasunisti soittajasta. Nimen pasuuna juuret ovat italian kielessä, jossa sana tarkoittaa kirjaimellisesti "suurta trumpettia".