Tundra — ilmasto, ikirouta ja eliöstö arktisista alppituntureihin
Tundran ilmasto, ikirouta ja sopeutunut eliöstö — arktisista alppituntureihin. Tutustu kasvien, eläinten ja permafrostin salaisuuksiin.
Fysikaalis-maantieteellisessä mielessä tundra on alue, jossa puiden kasvua rajoittavat alhaiset lämpötilat, lyhyt kasvukausi ja usein myös ikirouta. Termi "tundra" tulee sanasta tūndâr, joka tarkoittaa "ylänköä, tundraa, puutonta vuoristoa". Tundra on elinympäristönä karu mutta biologisesti merkittävä biomi, jolla on omat erityiset kasvi- ja eläinyhteisönsä.
Tundraa on kolmenlaista: arktista tundraa, antarktista tundraa ja alppitunturia. Kaikissa näissä tyypeissä kasvit ovat enimmäkseen ruohoa, sammalta ja jäkäliä. Osassa tundraa kasvaa kuitenkin pieniä puita tai pensaikkoja. Tundran ja metsän välistä rajaa kutsutaan puurajaksi tai metsänrajaksi. Suurin osa arktisesta tundrasta sijoittuu pohjoisen pallonpuoliskon Jäänmeren ympärille, mutta alppituntureita esiintyy myös vuoristoissa kaikkialla maailmassa korkeilla korkeuksilla.
Ilmasto
Tundrabiomin ilmasto koostuu talvisin erittäin kylmistä ja kuivista oloista sekä lyhyistä, viileistä kesistä. Talvet ovat pitkiä ja pimeitä, kesät lyhyitä mutta valoisa valoisina kesäpäivinä (arktisella alueella kesällä voi olla jatkuva päivä). Sademäärä on yleensä vähäinen ja tulee pääosin lumen muodossa, mutta sulamisvedet voivat tehdä kasvukauden ajaksi maaston kosteaksi ja jopa suoksi.
Ikirouta ja maaperä
Suurin osa tundran vedestä ja maaperästä on osittain tai pysyvästi jäässä. Pysyvästi jäätynyttä maaperää kutsutaan ikiroutaksi (permafrost). Ikirouta pitää alustan jäisenä ja estää syvälle ulottuvien juurien muodostumisen, minkä vuoksi suuret puut eivät voi kasvaa. Ylimmäinen kerros, ns. aktiivikerros, sulaa kesäisin ja sen syvyys vaihtelee paikallisesti. Ikiroudan sulaminen voi aiheuttaa termokarst-ilmiöitä: maan painumista, lampien syntymistä ja muuttuvaa hydrologiaa. Lisäksi sulava ikirouta voi vapauttaa ilmakehään varastoitunutta hiiltä, mikä on merkittävä ilmastonmuutokseen liittyvä huolenaihe.
Kasvillisuus
Tundran kasvisto on sopeutunut kylmiin, kuiviiin ja tuulisiin oloihin. Kasvit ovat usein matalia ja tiiviitä, jotta ne säästyisivät tuulelta ja lämpöhukalta. Kasvien sopeutumismuotoja ovat muun muassa pussimaiset tai tyynymäiset kasvutavat (cushion-plants), tummat lehdet lämmönkeruuta varten ja lyhyet juuristot, jotka hyödyntävät ohuen aktiivikerroksen ravinteet. Tundralla kasvaa tiiviitä kasviryhmiä, mutta jäkälät ovat usein hallitsevia ja peittävät kiviä sekä paljasta maapintaa. Monilla alueilla esiintyy myös kääpiöpajuja ja pieniä koivuja, jotka jäävät kääpiö- tai pensaankaltaisiksi ilmasto-olosuhteiden takia.
Eläimistö ja sopeutumiset
Syvä ja kylmä lumi sekä ravinnon niukkuus tekevät elämästä tundralla vaativaa, joten lajit ovat kehittyneet erilaisiin sopeutumistapoihin. Joillakin eläimillä on paksu talviturkki, joka usein muuttuu talvella valkoiseksi peittämään ne lumessa. Toiset lajit vaipuvat talveksi lepoon tai talvihorrokseen. Kesä on monille lajeille lisääntymis- ja ravinnonhankintakausi, ja monet muuttolinnut pesivät tundralla lyhyen kesän aikana.
Esimerkkejä tundralla elävistä eläimistä ovat jyrsijät, jänikset, saaveet, karibut, sudet, arktiset ketut, karhut, mursut, hylkeet ja lumipöllöt. Monet lajit liikkuvat tai muuttavat suuria matkoja ravinnon ja lisääntymisen perässä: esimerkiksi porot/karibut (=reindeer) tekevät pitkiä vaelluksia, ja monet lintulajit muuttaa etelämmäksi talveksi.
Ihmistoiminta, uhat ja suojelu
Ihmisen toiminta vaikuttaa tundra-alueisiin monin tavoin. Ilmastonmuutos aiheuttaa alueellisesta lämpenemisestä johtuen ikiroudan sulamista, kasvukauden pitenemistä ja niin kutsuttua "shrubifikaatiota" eli pensaiden leviämistä aiemmin puuttomille alueille. Tämä muuttaa ekosysteemejä, voi muuttaa vesitaloutta ja vapauttaa hiiltä varastoista. Lisäksi öljy-, kaasu- ja kaivostoiminta, infrastruktuuri sekä kaivannaisteollisuuden aiheuttama maiseman pirstoutuminen kuormittavat tundraa. Paikalliset ja alkuperäiskansat, joiden elinkeinot (esim. poronhoito, kalastus ja metsästys) ovat riippuvaisia tundran luonnonvaroista, kokevat muutokset suoraan.
Suojelu ja kestävä käyttö korostuvat: luonnonsuojelualueet, kestävä maankäyttö, perinteisten elinkeinojen tukeminen ja ilmastotoimet ovat keskeisiä keinoja säilyttää tundran ekosysteemejä tuleville sukupolville.
Yhteenvetona tundra on laaja, monimuotoinen ja herkkä ekosysteemi, jonka elinolot perustuvat kylmään ilmastoon, ohueseen aktiivikerrokseen ja erityisiin kasvi- ja eläinsopeutumiin. Ilmaston lämpeneminen ja ihmistoiminta muuttavat näitä oloja nopeasti, mikä tekee tundran tutkimuksesta ja suojelusta tärkeää.
Arktista tundraa Wrangelin saarella, Venäjä
Tundra Grönlannissa
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on tundra?
V: Tundra on maa-alue, jossa puiden kasvua haittaavat alhaiset lämpötilat ja lyhyet kasvukaudet.
K: Mistä termi "tundra" on peräisin?
V: Termi "tundra" tulee sanasta tūndâr, joka tarkoittaa "ylänköä, tundraa, puutonta vuoristoa".
K: Mitä kolmea eri tundratyyppiä on?
V: Kolme tundratyyppiä ovat arktinen tundra, antarktinen tundra ja alppitunturi.
K: Millaisia kasveja tundralla kasvaa?
V: Tuntureilla kasvavat kasvit ovat enimmäkseen ruohoa, sammalta ja jäkäliä. Joillakin alueilla kasvaa myös puita.
K: Mikä on metsän ja tundran välinen raja?
V: Metsän ja tundran välistä rajaa kutsutaan puurajaksi.
Kysymys: Millainen ilmasto voi vallita tunda-elinympäristössä?
V: Tunturibiomin ilmasto koostuu talvella jäätävästä kylmyydestä ja kuivuudesta ja kylmistä kesistä.
K: Millaisia eläimiä tunda-biomeissa elää?
V: Esimerkkejä Tunda-biomeissa elävistä eläimistä ovat jyrsijät, jänikset, saamelaiset, karibut, sudet, arktiset ketut, karhut, mursut, hylkeet ja lumipöllöt.
Etsiä