Susi (Canis lupus) – laji, alalajit, kotikoiran esi-isä ja uhanalaisuus

Aikuiset sudet ovat yleensä 1,4-1,8 metriä pitkiä nokasta häntään riippuen alalajista. Kaukana pohjoisessa elävät sudet ovat yleensä suurempia kuin etelämpänä elävät sudet. Aikuisina ne voivat painaa tyypillisesti 23-50 kiloa. Painavin todettu susi painoi 86 kilogrammaa.

Susi on pitkä kuono, lyhyet korvat, pitkät jalat ja pitkä pusikkomainen häntä.

Sudet ovat tavallisesti 26-38 tuuman mittaisia olkapäästä. Suden turkki koostuu kahdesta kerroksesta. Päällimmäinen kerros kestää likaa, ja alempi kerros on vedenkestävä. Turkin väri voi olla mikä tahansa harmaan, valkoisen, ruskean, ruskean ja mustan yhdistelmä.

Sudet elävät ryhmissä, joita kutsutaan "laumoiksi". Ne ovat laumametsästäjiä. Lauman jäsenet ovat yleensä perheenjäseniä, usein vain vanhempia ja jälkeläisiä. Sudet, jotka eivät ole perheenjäseniä, voivat liittyä mukaan, jos niillä ei ole omaa laumaa. Laumoissa on yleensä enintään 12 sutta, mutta ne voivat olla niinkin pieniä kuin kaksi tai niinkin suuria kuin 25 sutta. Johtajia kutsutaan vanhemmaksi (lisääntymiskykyiseksi) urokseksi ja vanhemmaksi (lisääntymiskykyiseksi) naaraaksi. Ne merkitsevät reviirinsä hajujen ja ulvonnan avulla; ne taistelevat tunkeilijoita vastaan. Nuoria susia kutsutaan pennuiksi tai pentuiksi. Aikuiset naaraat synnyttävät yleensä viisi tai kuusi pentua pentueessa.

Sudet pitävät ääntä, jota kutsutaan ulvonnaksi. Ne ulvovat kommunikoidakseen keskenään pitkien etäisyyksien päästä ja merkatakseen reviirinsä reunat. Susilla on monimutkainen kehonkieli.

Sudet voivat juosta hyvin nopeasti ja kauas. Susi voi juosta 20-30 kilometriä päivässä.

Harmaasudet voivat elää kuudesta kahdeksaan vuotta. Vankeudessa ne voivat elää jopa 17 vuotta.

Ruokavalio

Sudet ovat lihansyöjiä, ja ne syövät pääasiassa keskikokoisia tai suuria sorkkaeläimiä (unguligrades), mutta ne syövät myös jyrsijöitä, hyönteissyöjiä ja kettuja. Joidenkin susien on nähty syövän lohta, hylkeitä, rantautuneita valaita, liskoja, käärmeitä ja lintuja. Ne syövät myös hirviä, biisoneita, peuroja ja muita suuria eläimiä. Sudet väijyvät yleensä vanhoja tai sairaita eläimiä, mutta ne eivät aina saa saaliiksi sitä, mitä ne väijyvät. Ne voivat olla päiviä ilman ruokaa. Joskus vain yksi kahdestatoista metsästyksestä onnistuu. Mutta tapa, jolla ne syövät, pysyy samana. Alfauros ja -naaras syövät ensin. Sitten muut jäsenet syövät. Joskus (varsinkin jos niiden tappama saalis on suuri) sudet saattavat varastoida ruokaa ja palata samana päivänä syömään sitä. Susilla on erittäin terävät hampaat, joiden avulla ne voivat repiä kuolleesta eläimestä suuria lihapaloja. Ne syövät jopa 2/7 ruumiinpainostaan. Sudet myös nielevät ruokaa ja tuovat sen sitten takaisin ylös pennuille syötäväksi.

Susia esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Ne voivat elää metsissä, aavikoilla, vuorilla, tundralla, niityillä ja joskus kaupunkien ympäristössä.

Arktinen susi saattaa olla harmaasuden alalaji. Ne elävät Kanadan napapiirin puoleisella osalla sekä Grönlannissa ja Islannissa.

Arktisten susien elinympäristö on hyvin vihamielinen. Niiden elintavoista ei tiedetä paljoakaan. Ne ovat ystävällisempiä kuin muut sudet, mutta ne voivat silti olla hyvin aggressiivisia.

Niiden talviturkki kestää hyvin kylmää. Pohjoisen ilmaston sudet voivat levätä mukavasti avoimilla alueilla -40 °C:n lämpötilassa asettamalla kuononsa takajalkojen väliin ja peittämällä kasvonsa hännällään. Suden turkki eristää paremmin kuin koiran turkki, eikä se kerää jäätä, kun lämmin hengitys tiivistyy sitä vasten. Noin vuodesta 1930 lähtien monien arktisten susien kallo on pienentynyt. Tämä saattaa johtua susien ja koirien risteytymisestä. Ne ovat aikuisina 3 jalkaa (0,91 m) pitkiä. Aikuiset arktiset sudet painavat noin 34-54 kiloa (75-120 puntaa). Arktiset sudet elävät 7-20 suden ryhmässä. Ne voivat elää luonnossa jopa 5-10 vuotta. Ne voivat elää 14 vuotta, jos niitä hoidetaan hyvin eläintarhassa.

Vaikka monet ihmiset pitävät susia kauheina ja ilkeinä olentoina, ne ovat itse asiassa paljon lempeämpiä kuin monet kuvittelevat. Suurin syy siihen, että sudet muuttuvat väkivaltaisiksi, on se, että ne voivat olla sairaita tai että ne haluavat suojella lauman muita susia. Monilla ihmisillä eri puolilla maailmaa, erityisesti Kanadassa ja Alaskassa, on lemmikkeinä huskyjä: ne ovat suden lähisukulaisia.

Muutama vuosi sitten sudet palautettiin Yellowstonen kansallispuistoon Wyomingiin lisääntymään, koska ne olivat uhanalaisia. Sudet ovat menestyneet hyvin puistossa. Siellä ei ollut pitkään aikaan ollut susia metsästyksen ja myrkytetyn veden vuoksi. Monet ihmiset eivät olleet tästä iloisia, koska he pelkäsivät, että sudet söisivät puiston lähellä olevat lampaat ja lehmät. Sudet syövät karjaa kuitenkin vain silloin, kun ne eivät löydä luonnonvaraista saalista.

Britanniassa kaikki sudet tapettiin vuosisatojen metsästyksen jälkeen. Viimeiset sudet säilyivät Skotlannin ylängöillä. Legendan mukaan MacQueen-niminen henkilö tappoi viimeisen suden siellä vuonna 1743.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana on tehty tutkimuksia, joissa kannatetaan uusien susien sallimista ja niiden sallimista asua jälleen Englannin maaseudulla ja Skotlannin ylängöillä. Yksi tutkimus tehtiin vuonna 2007. Norjalaiset, brittiläiset ja Lontoon Imperial Collegen tutkijat päättivät, että sudet auttaisivat lisäämään takaisin kasveja ja lintuja, joita hirvet nyt syövät. Sudet pitäisivät hirvikannan pienempänä. Ihmiset suhtautuivat yleisesti ottaen myönteisesti, mutta maaseudulla asuvat maanviljelijät halusivat saada korvauksen susien tappamasta karjasta.

• Monissa kansantarinoissa, kuten Punahilkka ja Kolme pientä porsasta, on susia.
• Minecraftissa on susia, jotka voi kesyttää.