Susi (Canis lupus) – laji, alalajit, kotikoiran esi-isä ja uhanalaisuus
Susi (Canis lupus) on nisäkäs, joka kuuluu nisäkkäiden (Carnivora) heimoon. Sutta kutsutaan usein myös metsäsudeksi tai harmaasudeksi, vaikkakin yksilöiden turkki vaihtelee väriltään harmaasta lähes mustaan tai valkoiseen.
Morfologia ja tuntomerkit
Sudet ovat keskikokoisista suuriin koiriin verrattavia eläimiä. Aikuisen suden pituus voi vaihdella noin 100–160 cm:n välillä (häntä mukana), säkäkorkeus usein 60–90 cm ja paino lajin ja alalajin mukaan 20–80 kg. Rakenteeltaan susi on hyvin sopeutunut pitkäkestoiseen juoksuun ja saalistukseen: pitkäkestoinen kestävyys, vahvat jalat, terävät hampaat ja kehittynyt hajuaisti. Sosiaalisesti sudet elävät usein perheyksiköissä eli laumoissa.
Alalajit ja taksonomia
Susia on monia eri alalajeja, jotka eroavat kooltaan, turkin väritykseltä ja elinympäristövaatimuksiltaan. Joitakin alalajeja esiintyy arktisilla alueilla (esim. arktinen susi), kun taas toiset ovat sopeutuneet metsiin, tundralle tai vuoristoihin. Canis lupus -lajin sisäinen monimuotoisuus tekee sillä tärkeän roolin eri ekosysteemeissä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Sudet esiintyvät laajalla alueella: Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta aina Aasiaan saakka. Niiden tarkka levinneisyys on riippuvainen saaliseläinten runsaudesta, suojaisista pesäpaikoista ja ihmisen vaikutuksesta alueella. Sudet viihtyvät erityisesti metsä- ja tunturialueilla sekä avomaisemissa, joissa riistaa on saatavilla.
Käyttäytyminen ja ravinto
Sudet ovat pääosin lihansyöjiä ja tehokkaita saalistajia. Ne käyttävät metsästykseen laumayhteistyötä; tavallisia saaliseläimiä ovat esimerkiksi hirvieläimet, kauriit ja pienempi riista. Lisäksi sudet syövät tarpeen mukaan pienempiä nisäkkäitä, lintuja ja joskus raatoja. Susien laumakäyttäytyminen, ulvonta ja reviirikäytös ovat hyvin tunnettuja piirteitä, jotka ylläpitävät lauman sisäistä järjestystä ja reviirin merkintää.
Lisääntyminen
Lisääntyminen tapahtuu yleensä kerran vuodessa; naaras synnyttää yhdellä pentueella tyypillisesti 4–7 pentua. Pentujen hoito on laumalle yhteisvastuullista: emo imettää, mutta myös muut lauman jäsenet tuovat ravintoa ja suojaavat pentuja. Pennut oppivat saalistustaidot leikkien ja nuoren lauman jäsenten esimerkin kautta.
Suhde ihmiseen ja kotikoiran alkuperä
Susi on kotikoiran esi-isä. Tuoreissa geneettisissä tutkimuksissa on todettu, että kotikoira polveutuu susista, jotka kesytettiin arviolta alle 16 300 vuotta sitten Jangtse-joen eteläpuolella Kiinassa. Kesyyntyminen on välissä muuttanut käyttäytymistä ja ulkonäköä merkittävästi, mutta sukulaisuus näkyy edelleen anatomisissa ja geneettisissä piirteissä.
Uhanalaisuus ja suojelu
Vaikka laji Canis lupus on yleisesti luokiteltu IUCN:n mukaan "vähiten huolestuttavaksi", yksittäisten alalajien tilanne voi olla paljon huonompi. Jotkin alalajit on mainittu uhanalaisten lajien luettelossa, ja paikallisesti sudet voivat olla tiukasti suojeltuja tai harvinaisia. Suurimmat uhkatekijät ovat elinympäristön pirstoutuminen, salametsästys, ihmisen ja karjan väliset konfliktit sekä risteytyminen vapaiden kotikoirien kanssa, mikä heikentää geneettistä puhtautta.
Suojelutoimia ovat muun muassa laillinen suojelu ja metsästysrajoitukset, suojelualueiden perustaminen, palauttamisohjelmat, karjan suojaukseen tähtäävät toimet sekä hankkeet, jotka vähentävät ihmisen ja susien välisiä kitkatekijöitä (esim. korvaukset vahingoista, koulutus ja valistus). Myös villien koirakantojen hallinta ja sterilointiohjelmat ovat osa geeniperimän suojelemista.
Merkitys ekosysteemissä
Sudet toimivat huippupetoina ja niillä on tärkeä tehtävä ekosysteemin terveydelle: ne säätelevät saaliseläinpopulaatioita, mikä voi vaikuttaa kasvipeitteeseen ja lajirakenteeseen alkeellisesti ketjussa alaspäin. Paikallisesti susien läsnäolo voi edistää luonnon monimuotoisuutta ja tasapainoa.
Käytännön vinkkejä ihmisille
- Vältä ruokajätteen jättämistä ulos ja pidä karja ja kotieläimet suojattuina yöllä.
- Ilmoita havainnoista paikalliselle luonnonsuojeluviranomaiselle, etenkin jos näet loukkaantuneen tai ihmiselle toistuvasti uhkaavan suden.
- Osallistu tai tue paikallisia suojeluohjelmia ja tiedotuskampanjoita, jotka edistävät ihmisen ja suden rauhanomaista rinnakkaiseloa.
Yhteenveto: Susi (Canis lupus) on laaja-alaisesti levinnyt petoeläin, jolla on suuri ekologinen ja kulttuurinen merkitys. Vaikka lajin yleinen uhanalaisuusluokka on suhteellisen hyvä, monet alalajit ja paikalliset populaatiot tarvitsevat aktiivista suojelua ja ihmisen kanssa sovittuja hallintakeinoja, jotta susien rooli luonnossa säilyisi myös tuleville sukupolville.
Ulkonäkö
Aikuiset sudet ovat yleensä 1,4-1,8 metriä pitkiä nokasta häntään riippuen alalajista. Kaukana pohjoisessa elävät sudet ovat yleensä suurempia kuin etelämpänä elävät sudet. Aikuisina ne voivat painaa tyypillisesti 23-50 kiloa. Painavin todettu susi painoi 86 kilogrammaa.
Susi on pitkä kuono, lyhyet korvat, pitkät jalat ja pitkä pusikkomainen häntä.
Sudet ovat tavallisesti 26-38 tuuman mittaisia olkapäästä. Suden turkki koostuu kahdesta kerroksesta. Päällimmäinen kerros kestää likaa, ja alempi kerros on vedenkestävä. Turkin väri voi olla mikä tahansa harmaan, valkoisen, ruskean, ruskean ja mustan yhdistelmä.
Life
Sudet elävät ryhmissä, joita kutsutaan "laumoiksi". Ne ovat laumametsästäjiä. Lauman jäsenet ovat yleensä perheenjäseniä, usein vain vanhempia ja jälkeläisiä. Sudet, jotka eivät ole perheenjäseniä, voivat liittyä mukaan, jos niillä ei ole omaa laumaa. Laumoissa on yleensä enintään 12 sutta, mutta ne voivat olla niinkin pieniä kuin kaksi tai niinkin suuria kuin 25 sutta. Johtajia kutsutaan vanhemmaksi (lisääntymiskykyiseksi) urokseksi ja vanhemmaksi (lisääntymiskykyiseksi) naaraaksi. Ne merkitsevät reviirinsä hajujen ja ulvonnan avulla; ne taistelevat tunkeilijoita vastaan. Nuoria susia kutsutaan pennuiksi tai pentuiksi. Aikuiset naaraat synnyttävät yleensä viisi tai kuusi pentua pentueessa.
Sudet pitävät ääntä, jota kutsutaan ulvonnaksi. Ne ulvovat kommunikoidakseen keskenään pitkien etäisyyksien päästä ja merkatakseen reviirinsä reunat. Susilla on monimutkainen kehonkieli.
Sudet voivat juosta hyvin nopeasti ja kauas. Susi voi juosta 20-30 kilometriä päivässä.
Harmaasudet voivat elää kuudesta kahdeksaan vuotta. Vankeudessa ne voivat elää jopa 17 vuotta.
Ruokavalio
Sudet ovat lihansyöjiä, ja ne syövät pääasiassa keskikokoisia tai suuria sorkkaeläimiä (unguligrades), mutta ne syövät myös jyrsijöitä, hyönteissyöjiä ja kettuja. Joidenkin susien on nähty syövän lohta, hylkeitä, rantautuneita valaita, liskoja, käärmeitä ja lintuja. Ne syövät myös hirviä, biisoneita, peuroja ja muita suuria eläimiä. Sudet väijyvät yleensä vanhoja tai sairaita eläimiä, mutta ne eivät aina saa saaliiksi sitä, mitä ne väijyvät. Ne voivat olla päiviä ilman ruokaa. Joskus vain yksi kahdestatoista metsästyksestä onnistuu. Mutta tapa, jolla ne syövät, pysyy samana. Alfauros ja -naaras syövät ensin. Sitten muut jäsenet syövät. Joskus (varsinkin jos niiden tappama saalis on suuri) sudet saattavat varastoida ruokaa ja palata samana päivänä syömään sitä. Susilla on erittäin terävät hampaat, joiden avulla ne voivat repiä kuolleesta eläimestä suuria lihapaloja. Ne syövät jopa 2/7 ruumiinpainostaan. Sudet myös nielevät ruokaa ja tuovat sen sitten takaisin ylös pennuille syötäväksi.
Habitat
Susia esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Ne voivat elää metsissä, aavikoilla, vuorilla, tundralla, niityillä ja joskus kaupunkien ympäristössä.
Missä eri harmaasuden alalajit elävät
Arktinen susi
Arktinen susi saattaa olla harmaasuden alalaji. Ne elävät Kanadan napapiirin puoleisella osalla sekä Grönlannissa ja Islannissa.
Arktisten susien elinympäristö on hyvin vihamielinen. Niiden elintavoista ei tiedetä paljoakaan. Ne ovat ystävällisempiä kuin muut sudet, mutta ne voivat silti olla hyvin aggressiivisia.
Niiden talviturkki kestää hyvin kylmää. Pohjoisen ilmaston sudet voivat levätä mukavasti avoimilla alueilla -40 °C:n lämpötilassa asettamalla kuononsa takajalkojen väliin ja peittämällä kasvonsa hännällään. Suden turkki eristää paremmin kuin koiran turkki, eikä se kerää jäätä, kun lämmin hengitys tiivistyy sitä vasten. Noin vuodesta 1930 lähtien monien arktisten susien kallo on pienentynyt. Tämä saattaa johtua susien ja koirien risteytymisestä. Ne ovat aikuisina 3 jalkaa (0,91 m) pitkiä. Aikuiset arktiset sudet painavat noin 34-54 kiloa (75-120 puntaa). Arktiset sudet elävät 7-20 suden ryhmässä. Ne voivat elää luonnossa jopa 5-10 vuotta. Ne voivat elää 14 vuotta, jos niitä hoidetaan hyvin eläintarhassa.
Sudet ja ihmiset
Vaikka monet ihmiset pitävät susia kauheina ja ilkeinä olentoina, ne ovat itse asiassa paljon lempeämpiä kuin monet kuvittelevat. Suurin syy siihen, että sudet muuttuvat väkivaltaisiksi, on se, että ne voivat olla sairaita tai että ne haluavat suojella lauman muita susia. Monilla ihmisillä eri puolilla maailmaa, erityisesti Kanadassa ja Alaskassa, on lemmikkeinä huskyjä: ne ovat suden lähisukulaisia.
Muutama vuosi sitten sudet palautettiin Yellowstonen kansallispuistoon Wyomingiin lisääntymään, koska ne olivat uhanalaisia. Sudet ovat menestyneet hyvin puistossa. Siellä ei ollut pitkään aikaan ollut susia metsästyksen ja myrkytetyn veden vuoksi. Monet ihmiset eivät olleet tästä iloisia, koska he pelkäsivät, että sudet söisivät puiston lähellä olevat lampaat ja lehmät. Sudet syövät karjaa kuitenkin vain silloin, kun ne eivät löydä luonnonvaraista saalista.
Sammuminen Britanniassa
Britanniassa kaikki sudet tapettiin vuosisatojen metsästyksen jälkeen. Viimeiset sudet säilyivät Skotlannin ylängöillä. Legendan mukaan MacQueen-niminen henkilö tappoi viimeisen suden siellä vuonna 1743.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana on tehty tutkimuksia, joissa kannatetaan uusien susien sallimista ja niiden sallimista asua jälleen Englannin maaseudulla ja Skotlannin ylängöillä. Yksi tutkimus tehtiin vuonna 2007. Norjalaiset, brittiläiset ja Lontoon Imperial Collegen tutkijat päättivät, että sudet auttaisivat lisäämään takaisin kasveja ja lintuja, joita hirvet nyt syövät. Sudet pitäisivät hirvikannan pienempänä. Ihmiset suhtautuivat yleisesti ottaen myönteisesti, mutta maaseudulla asuvat maanviljelijät halusivat saada korvauksen susien tappamasta karjasta.
Populaarikulttuurissa
- Monissa kansantarinoissa, kuten Punahilkka ja Kolme pientä porsasta, on susia.
- Minecraftissa on susia, jotka voi kesyttää.
