Pöllöt (Tytonidae) — sydämenmuotoiset kasvot, elintavat ja levinneisyys

Pöllöt (Tytonidae‑heimo) muodostavat toisen kahdesta pöllöperheestä; toinen on pöllöjen suku, Strigidae. Tytonidae‑heimon lajit ovat yleensä keskikokoisia tai suuria pöllöjä, joiden tunnusmerkkejä ovat suuri pää ja selvästi sydämenmuotoinen kasvokiekko (kasvopyörre). Niillä on pitkät, vahvat jalat ja voimakkaat kynnet, jotka soveltuvat myyrien ja muiden pikkueläinten kiinniottoon.

Ulkonäkö

Pöllöillä kasvojen sydämenmuotoinen levy muodostuu jäykemmistä höyhenistä ja ohjaa ääntä kohti korvia, mikä parantaa kuuloa. Kehon koko vaihtelee lajeittain; yleisesti pituus on noin 20–50 cm ja siipiväli noin 60–125 cm riippuen lajista. Väritys on usein vaaleahko vatsapuolelta ja kirjavampi selästä, mikä auttaa naamioitumisessa päiväpiilossa.

Elintavat ja ravinto

Tytonidae‑pöllöt ovat pääasiassa yö- ja hämäräaktiivisia saalistajia, mutta jotkut lajit voivat olla myös aktiivisia sumuisina tai hämärinä aikoina. Ne käyttävät erinomaisesti kehittynyttä kuuloaan ja kasvolevyn keräämää ääntä paikantaakseen saaliin, ja siipien erityiset rakenteet tekevät lentämisestä lähes äänetöntä. Tästä syystä ne pystyvät lähestymään saalista huomaamatta.

• Tavallinen ravinto: pienet nisäkkäät (myyrät, rotat, hiiret, siilit joissain tapauksissa), pienet linnut, sammakkoeläimet, hyönteiset.
• Saalistustapa: istuen paikallaan havaiten äänet tai liikkeet, sitten nopea hyökkäys maahan tai matalaan kasviin.

Lisääntyminen

Pöllöt pesivät erilaisissa paikoissa: luolissa, kallionhalkeamissa, puun koloissa, lokerostoissa, vanhoissa rakennuksissa ja piirustetuissa pesälautasissa. Naaras munii yleensä useita munia (usein 2–7), ja inkubaatio kestää lajista riippuen noin kuukaudesta eteenpäin. Poikaset kasvavat nopeasti, ja vanhemmat ruokkivat niitä intensiivisesti ennen kuin ne lähtevät lentämään ja oppivat saalistamaan itsenäisesti.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Tytonidae‑heimo on laajalle levinnyt ja sen lajit esiintyvät monilla maapallon alueilla. Heimo ei kuitenkaan ole täysin kosmopoliittinen: pöllöjä ei tavata pysyvästi napaseuduilla (arktisilla alueilla), harvaan asutuilla merialueilla tai joillain etäisillä saarilla, ja monet lajit välttelevät erittäin kuivia aavikkoalueita. Lajit elävät monenlaisissa elinympäristöissä aavikoista metsiin ja lauhkeista leveysasteista aina tropiikkiin. Toisin kuin tekstin vanha väite, useimmat barn‑owl‑tyyppiset pöllöt tavataan myös Pohjois‑Amerikassa ja laajalti Aasiassa—levinneisyys vaihtelee lajeittain.

Erot Strigidae‑heimoon

Tytonidae eroavat toisesta pöllöperheestä, Strigidae‑heimosta, muun muassa kasvolevyn muodossa: Tytonidaella levy on sydämenmuotoinen, kun taas Strigidae‑pöllöillä se on usein pyöreämpi. Lisäksi niillä on usein pidemmät jalat ja erityisiä kuuloa ja hiljaista lentoa parantavia sopeutumia.

Uhat ja suojelu

Monet pöllölajit kärsivät elinympäristöjen häviämisestä, torjunta‑aineiden kertymisestä ravintoketjuun (esim. rodentitoksiinien välityksellä), liikenne‑onnettomuuksista ja pesintäpaikkojen katoamisesta. Joidenkin alueiden populaatiot ovat heikentyneet, ja paikallisia suojelutoimia kuten pesälaatikoiden asentamista, myrkytyksen vähentämistä ja elinympäristöjen suojelua suositellaan.

Pöllöjen tarkemmasta lajistosta ja levinneisyydestä saa lisätietoa paikallisista lintututkimuslähteistä ja luonnonsuojeluorganisaatioista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat lattiatyynyt?

K: Mikä on toinen pöllöperhe?

K: Missä pöllöjä ei tavata?

K: Millaisissa elinympäristöissä lapinpöllöt elävät?

K: Mikä on lokkilintujen tärkein ominaisuus?

K: Miten siipisulkien mukautuminen auttaa lintuja metsästämään?

K: Milloin lapinpöllöt metsästävät ja miten ne käyttävät ääntä havaitakseen saaliin liikkeet?

Hae kirjaimella