Viverravidae: sukupuuttoon kuollut varhaisnisäkkäiden lihansyöjäheimo
Viverravidae — sukupuuttoon kuollut varhaisnisäkkäiden lihansyöjäheimo; 60 miljoonaa vuotta vanhat fossiilit, pitkät kallot ja Carnivora‑luokan ulkopuolinen evoluutiolinja.
Viverravidae-heimo on sukupuuttoon kuollut varhaisnisäkkäiden lihansyöjien perhe, joka lukeutuu laajemmin superheimoon Miacoidea. Ne elivät varhaispaleoseenista aina eoseeniin, ja esiintyivät ensimmäisen kerran Pohjois-Amerikan paleoseenissa noin 60 miljoonaa vuotta sitten.
Taksonomia ja levinneisyys
Viverravidae on usein tulkittu omaksi heimokseen, ja sitä on perinteisesti pidetty yhtenä ensimmäisistä varhaisista lihansyöjäryhmistä. Viverravidae-heimoa on pidetty monofyleettisenä eli yhteisestä kantamuodosta periytyvänä ryhmänä, mutta sen sisäinen ja suhteellinen paikkautuminen muiden varhaisnisäkkäiden joukossa on ollut taksonomisesti keskusteltu aihe. Fossiileja tunnetaan pääasiassa Pohjois-Amerikasta ja Euraasiasta.
Anatomia ja ravinto
Viverravideille on tyypillistä suhteellisen pitkä kallo ja yksinkertaistunut purukalusto. Useissa suvissa suulakihampaiden määrä väheni kahteen — premolaarien ja molaarien määrä ja muoto muuttuivat kohti tehokkaampaa lihansyöntiin soveltuvaa hampaita. Ne olivat yleensä pienikokoisia tai keskikokoisia eläimiä, ja todennäköisesti saalistivat pientä riistaa ja hyönteisiä; ravinto oli pääosin lihansyömä- tai sekamuotoinen, riippuen lajista ja elinympäristöstä.
Fossiililöydöt ja ikä
Viverravidae-fossiileja on löydetty kerrostumista, jotka ajoittuvat pääosin paleoseenin ja eoseenin välille. Varhaisimmat löydöt Pohjois-Amerikasta sijoittuvat noin 60 miljoonan vuoden taakse. Fossiilit antavat tietoa heimolle tyypillisistä kallon ja hampaiston piirteistä, jotka erottavat ne myöhemmistä, kehittyneemmistä lihansyöjäryhmistä.
Fylogenia ja sukulaisuussuhteet
Perinteisesti viverravidit luokiteltiin lähelle muiden varhaisten carnivoramorpha-ryhmien, kuten Miacidae-heimoon kuuluvien lajien kanssa. Kuitenkin viimeaikaiset analyysit, erityisesti niiden kallonmorfologiasta tehdyt tutkimukset, viittaavat siihen, että viverravideja ei välttämättä tule sijoittaa nykyisten Carnivora-luokan (nykyisten lihansyöjien) kantaryhmään vaan ne voisivat edustaa erillistä sivuhaaraa varhaisissa lihansyöjämuodostelmissa. Tämä merkitsee, että ne eivät välttämättä ole suoraan sukua millekään nykyiselle lihansyöjäryhmälle.
Sukupuutto ja merkitys
Viverravideja pidetään esimerkkinä varhaisista lihansyöjätyypeistä, jotka loivat pohjaa myöhemmälle lihansyöjäfloralle. Heimon jäsenet katosivat eoseenin aikana, mitä on arveltu johtuneen ilmastonmuutoksesta, elinympäristöjen muuttumisesta ja kilpailusta kehittyneempien carnivorojen kanssa. Vaikka heimo itsessään ei jättänyt suoria eläviä jälkeläisiä, sen fossiilit auttavat ymmärtämään lihansyöjäevoluution alkuvaiheita ja varhaisten nisäkkäiden ekologisia rooleja.
Tyypillisiä piirteitä ja yksityiskohtia tunnetaan paremmin jatkuvien fossiilitutkimusten ja morfologisten analyysien myötä, ja viverravideihin liittyvä järjestys ja luokittelu saattavat tarkentua uusien löytöjen ja menetelmien myötä.
Etsiä