Paleoseeni | paleogeenin ensimmäinen geologinen aikakausi
Paleoseeni on paleogeenin ensimmäinen geologinen aikakausi. Se alkoi liitukauden loputtua ja kesti noin 10 miljoonaa vuotta. Sitä seurasi eoseenikausi.
Paleoseeni alkoi ja päättyi sukupuuttoihin, jotka olivat luonteeltaan erilaisia. Aikakausi alkoi K/T-sukupuutostapahtumalla, jonka aiheutti meteoriitin isku (Chicxulubin kraatteri) ja valtava vulkaaninen basalttipurkaus, joka synnytti Deccanin ansat nykyisen Intian alueella. Tämä aiheutti monien ryhmien, kuten dinosaurusten ja monien muiden matelijoiden, sukupuuton.
Aikakausi päättyi paleoseeni-eoseenin termiseen maksimiin, joka oli syvänmeren anoksinen tapahtuma (DOAE). Tämä tarkoittaa, että valtamerten syvyyksistä puuttui happea, joten korkeammat elämänmuodot eivät voineet selviytyä. Tämä johti 35-50 prosentin joukkokuolemiin syvänmeren muodoissa, kuten pohjaeläinten foraminiferoissa. Samaan aikaan maalla tapahtui suuri muutos nisäkäslajeissa.
Laramidi-orogenian aiheutti valtameren kuoren uppoaminen Pohjois-Amerikan mannerlaatan alle.
K-Pg-raja, joka on merkitty Wyomingin kallioon (valkoinen raita keskellä).
Patagonialaisen maiseman palauttaminen Danianin aikana
Ilmasto
Viileämmän alun jälkeen ilmasto lämpeni aikakauden aikana, paljon nykyistä lämpimämmäksi, ja maailma oli voimakkaasti metsäinen. Napoilla ei ollut jääpeitteitä. Lämpimät meret kiertivät koko maailmassa, myös navoilla. Paleoseenin alkupuolella merieläinten monimuotoisuus ja runsaus oli vähäistä, mutta tämä suuntaus kääntyi aikakauden myöhemmässä vaiheessa. Trooppiset olosuhteet synnyttivät runsaasti merielämää, myös koralliriuttoja. Kun merieläinten matelijat kuolivat sukupuuttoon liitukauden lopulla, haista tuli suurimpia saalistajia. Liitukauden lopussa ammoniitit ja monet foraminifera-lajeista kuolivat sukupuuttoon.
Myös merieläimistö alkoi muistuttaa nykyajan eläimistöä. Ainoastaan merinisäkkäät ja tärkeä haiden suku, Carcharhinidae, puuttuvat.
Muut kuin aaviset dinosaurukset ovat saattaneet säilyä jossain määrin paleoseenikauden Danian-vaiheen alkuvaiheessa noin 66 mya. Kiistelty todiste tällaisesta on New Mexicon paleoseenikerrostumista löydetty hadrosauruksen sääriluu, mutta tällaiset myöhäiset muodot voivat olla johdettuja fossiileja. Tämä tarkoittaa sitä, että ne fossiilisoituivat, sitten eroosio paljasti ne, minkä jälkeen ne hautautuivat uudelleen nuorempaan kivikerrokseen.
Jäämetsät
Paleoseenin lämmin ilmasto, joka muistutti paljon liitukauden ilmastoa, tuki polaarimetsiä. Sademäärät ovat merkittävä tekijä kasvien monimuotoisuudelle lähempänä päiväntasaajaa, mutta polaarikasvien on sopeuduttava valoon (polaariyöt ja keskiyön auringot) ja lämpötilaan. Tämän vuoksi molempien napojen kasvit ovat kehittäneet joitakin samankaltaisia ominaisuuksia, kuten leveät lehdet. Kasvien monimuotoisuus molemmilla navoilla lisääntyi koko paleoseenin ajan, erityisesti sen loppupuolella, samanaikaisesti maapallon lämpötilan nousun kanssa.
Paleoseenin vaiheet
Paleoseeni jaetaan kolmeen vaiheeseen:
| Vaihe | Aika miljoonaa vuotta sitten |
| Thanetian | 59.2 - 56 |
| Selandian | 61.6 - 59.2 |
| Danian | 66 - 61.6 |
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on paleoseeni?
V: Paleoseeni on paleogeenin ensimmäinen geologinen aikakausi. Se alkoi liitukauden loputtua ja kesti noin 10 miljoonaa vuotta.
K: Mikä tapahtuma merkitsi paleoseenin alkua?
V: Paleoseenin alkua leimasi K/T-sukupuutostapahtuma, joka johtui meteoriitin iskun (Chicxulubin kraatteri) ja valtavan vulkaanisen tulvabasalttipurkauksen yhdistelmästä, joka synnytti Deccanin ansat nykyisen Intian alueella.
Kysymys: Mikä aiheutti tämän sukupuuttoon kuolemisen?
V: Tämän sukupuuttoon kuolemisen aiheutti meteoriitin iskun (Chicxulubin kraatteri) ja valtavan tulivuoren tulvaperäisen basalttipurkauksen yhdistelmä, joka synnytti Deccanin ansat nykyisen Intian alueella.
K: Kuinka kauan se kesti?
V: Paleoseeni kesti noin 10 miljoonaa vuotta.
K: Mitä sitä seurasi?
V: Paleoseenia seurasi eoseenikausi.
K: Miten se päättyi?
V: Paleoseeni päättyi sukupuuttoon, joka tunnetaan nimellä paleoseeni-eoseenin terminen maksimi, joka oli valtamerten anoksinen tapahtuma (DOAE). Tämä tarkoittaa sitä, että happipitoisuus oli alhainen syvän veden muodoissa, kuten pohjaeläinmuodoissa, mikä aiheutti 35-50 prosentin joukkokuolemia. Tänä aikana myös maalla esiintyvissä nisäkäslajeissa tapahtui suuria muutoksia.
