Ampiaiset: lajit, loisampiaiset ja niiden merkitys biologisessa torjunnassa
Ampiaiset, erityisesti loisampiaiset, luonnon biologinen torjunta: lajit, elintavat ja niiden rooli tuholaisten torjunnassa maataloudessa — tehokas, ekologinen ratkaisu
Ampiaiset kuuluvat Hymenoptera-luokkaan, johon kuuluvat myös muurahaiset, mehiläiset ja sahakärpäset. Tässä lajirikkaassa ryhmässä on sekä sosiaalisia lajeja, kuten yhteiskuntia muodostavia ampiaisia ja mehiläisiä, että yksineläviä loisia ja saalistajia.
Taksonomia ja yleisimmät ampiaisryhmät
Tavalliset ampiaiset (Vespula vulgaris) ja hornetit (Vespa) kuuluvat eusosiaaliseen Vespidae-heimoon. Siihen kuuluu noin 5 000 lajia maailmanlaajuisesti. Nämä sosiaaliset ampiaiset rakentavat pesiä ja muodostavat selkeästi erilaistuneita kasti- tai työryhmiä.
Loisampiaiset (parasitoidit)
Ylivoimaisesti eniten ampiaislajeja (yli 100 000) on loisampiaisia. Useimmat niistä ovat loisloisia, jotka munivat toukkiaan muiden hyönteislajien toukkiin tai muniin. Nämä loisampiaiset (esimerkiksi heimot Ichneumonidae, Braconidae ja monia Chalcidoidea-ryhmän lajeja) kehittyvät isäntäeläimen sisällä tai pinnalla ja tappavat tai heikentävät isäntää kehittymisen aikana.
Ekologinen merkitys ja biotorjunta
Lähes jokaisella tuhohyönteislajilla on ainakin yksi ampiaislaji, joka saalistaa sitä tai loissii sitä. Tämän vuoksi ampiaiset ovat elintärkeitä tuholaisten määrän luonnollisessa torjunnassa (biotorjunta). Ampiaiset toimivat luonnon omana sääntelymekanismina, joka pitää tuholaispopulaatioita kurissa ja tukee ekosysteemin tasapainoa.
Loisampiaisia käytetään yhä useammin maatalouden tuholaistorjunnassa, koska ne saalistavat pääasiassa tuholaishyönteisiä ja vaikuttavat vain vähän viljelykasveihin. Käytännön keinoja ovat esimerkiksi:
- konservatiivinen biotorjunta: elinympäristöjen ja pölyttäjäystävällisten kasvien säilyttäminen, jotta luonnolliset viholliset pysyvät paikalla;
- augmentatiivinen vapautus: kasvatettujen loisampiaisten vapauttaminen kasvustoihin (esim. Trichogramma- ja Encarsia-suvuista tunnettuja lajeja), jolloin tuholaisten määrä laskee nopeasti;
- integroitu torjunta (IPM): yhdistetään hyödyllisten loisten käyttö, feromoniseuranta ja kohdennettu kemiallinen torjunta.
Esimerkkejä käytännön lajeista
Useita loisampiaalajeja käytetään kaupallisesti ja tutkimuksessa. Esimerkiksi Trichogramma-suvun vesimittarit parasitoivat perhosten munia, Aphidius-suvun lajit hyökkäävät kirvojen päälle ja Encarsia-lajit torjuvat kasvipunkkeja ja valkoisia tuhohyönteisiä kasvihuoneissa. Sosiaaliset saalistavat ampiaiset kuten Vespula-lajit puolestaan vähentävät esimerkiksi myöhempien kehitysvaiheiden toukkia ja muita pehmeitä hyönteisiä.
Rajoitukset ja riskit
Vaikka loisampiaiset ovat tehokkaita biotorjunnassa, niiden käyttö vaatii harkintaa. Lajien isäntäspesifisyys vaihtelee: jotkut loisampiaiset hyökkäävät vain tiettyihin lajeihin (hyödyllistä), kun taas toiset voivat iskeä myös ei-toivottuihin lajeihin. Lisäksi laajamittainen vieraslajien käyttö voi aiheuttaa ei-toivottuja ekologisia vaikutuksia, minkä vuoksi vapautukset ja viljelykäytännöt suunnitellaan huolellisesti.
Ihmiset ja turvallisuus
Sosiaaliset ampiaiset (esim. hornetit ja tavalliset ampiaiset) voivat puolustaa pesäänsä ja pistää ihmistä; pistot aiheuttavat yleensä kipua ja paikallista turvotusta, mutta harvoin vakavia allergisia reaktioita. Loisampiaiset ovat yleensä hyvin pieniä ja eivät muodostaa pesäkuntia ihmisasutuksen läheisyyteen, joten niiden riski ihmisille on vähäinen.
Säilyttäminen ja suositukset
Luonnon monimuotoisuuden ja biotorjunnan tukemiseksi suositellaan muun muassa:
- vähentämään laajakäyttöisiä torjunta-aineita ja suosimaan kohdennettuja, vähävaikutteisia menetelmiä;
- luomaan monimuotoisia reuna-alueita, kukkivia kasveja ja suojapaikkoja, jotka tukevat loisampiaisten ja muiden luonnollisten vihollisten elämää;
- käyttämään kaupallisia loisampiaisia vastuullisesti ja asiantuntijan ohjeiden mukaan.
Yhteenvetona: ampiaiset — sekä sosiaaliset saalistajat että monimuotoiset loisampiaiset — ovat keskeinen osa ekosysteemejä ja arvokas työkalu maatalouden ja luonnonvarojen kestävässä tuholaistorjunnassa. Niiden suojelu, tunnistaminen ja vastuullinen käyttö auttavat vähentämään kemiallisten torjunta-aineiden tarvetta ja edistävät biologista monimuotoisuutta.
Vespula vulgaris lennossa
Ampiaiskolonia: paperimassan pesä
Anatomia
Monet ihmiset sekoittavat ampiaiset ja mehiläiset keskenään. Mehiläiset ja ampiaiset on melko helppo erottaa toisistaan, sillä mehiläiset näyttävät melko karvaisilta ja ampiaiset eivät.
Ampiaisilla on purevat suulakit ja antennit, joissa on 12 tai 13 segmenttiä. Niillä on yleensä siivet, ja niiden vatsa on kiinnitetty rintakehään ohuella teräväkärkisellä varsiosalla eli "vyötäröllä". Naarailla on pisto, jota ne käyttävät lävistämiseen ja munintaan. Aikuiset ampiaiset syövät enimmäkseen nektaria, mutta niiden toukat syövät hyönteisiä tai siitepölyä, jotka emo tarjoaa.
Vapaasti elävät ampiaiset
Paperista tehdyt pesät
Useimmat vapaasti elävät ampiaiset ovat mehiläisten ja muurahaisten tapaan sosiaalisia hyönteisiä, mutta on myös muutamia yksinäisiä ampiaisia. Sosiaalisia ampiaisia ovat paperiampiaiset, keltasirkut ja hornetit. Kaikki kolme tekevät paperipesiä puusta. Ne luovat paperikennoja, jotka muistuttavat mehiläisten vahasta tekemiä kampoja. Ne pureskelevat puun palasia ja muuttavat ne tahnaksi, jota ne käyttävät paperipesiensä rakentamiseen.
Munat ja toukat
Kuningatar munii munan pesän jokaiseen soluun. Kuoriuduttuaan toukka saa työampiaisilta ravintoa, jota ne ovat syöneet takaisin. Yhdessä ryhmässä, siitepölyampiaisissa, toukkia ruokitaan ainoastaan siitepölyllä ja nektarilla. Aikuiset ampiaiset syövät vain nektaria. Toisin kuin mehiläisissä, sosiaalisessa ampiaispesäkkeessä vain kuningatar selviää talven yli. Se löytää talvehtimispaikan puiden koloista, kuoren alta tai rakennusten seinistä. Keväällä kuningatar ryömii ulos ja aloittaa alusta rakentaen muutaman solun, muniessaan muutaman munan ja kasvattaessaan niitä, kunnes niistä voi tulla työläisiä, jotka tekevät kaiken työn, kun kuningatar munii lisää munia.
Loisampiaiset
Useimpien lajien aikuiset loisampiaiset eivät itse ota ravinteita saaliistaan, ja aikuisina ruokailevat ampiaiset saavat mehiläisten, perhosten ja koiperhosten tapaan yleensä kaiken ravintonsa nektarista. Loisampiaiset ovat tyypillisesti loisitoideja, ja niiden elintavat ovat hyvin erilaisia, ja monet niistä munivat munansa isäntänsä elottomiin vaiheisiin (muna tai poikanen) tai joskus halvaannuttavat saaliinsa ruiskuttamalla siihen myrkkyä munanjohtimensa kautta. Sen jälkeen ne asettavat yhden tai useamman munan isäntään tai laskevat ne isäntään ulkoisesti. Isäntä pysyy elossa, kunnes lois-toukat ovat sukukypsiä, ja kuolee yleensä joko lois-toukkien nukahtaessa tai kun ne kehittyvät aikuisiksi. Maanviljelijät ostavat näitä loispistiäisiä hyönteisten torjuntaan pelloillaan.
Yksinäinen elämä
Mutakirvinen on yksi yleisimmistä yksinäisistä ampiaisista. Ero tavallisten ampiaisten ja mutapistiäisten välillä on helposti havaittavissa sen pitkän terälehden ansiosta. Naaras kerää mutaa ja laittaa sen suuhunsa rakentaakseen paperipesää poikasilleen. Naaras käyttää ovipositoriaan pistääkseen ja lamauttaakseen pieniä hyönteisiä, hämähäkkejä, toukkia ja muita olentoja, jotka tungetaan mutapesään. Kun jokainen pesän solu on täyttynyt ja lähes täyttynyt hämähäkeistä ja hyönteisistä, mutakirvinen munii munan jokaiseen soluun, sulkee aukot ja poistuu. Kun munat lopulta kuoriutuvat, toukat saavat täydellisen hyvän aterian, jota ne syövät aikuisiksi asti.
Jotkin yksinäiset ampiaiset tekevät kasveihin epänormaaleja kasvustoja, joita kutsutaan koteloiksi. Ne muodostuvat välittömästi sen jälkeen, kun ampiainen on muninut munansa, ja kasvi kasvaa munan ympärille, jolloin se koteloituu. Mädin muodostumisen laukaisevaa tekijää ei tunneta. Sappi suojaa munia niiden kehittyessä. Palloja voi löytää loppukesällä lähes kaikkialta, erityisesti tammien oksilta, kuten tässä kuvassa.
Jotkut ampiaiset laskevat munansa puuhun, jotta nuoret ampiaisten toukat syövät itse puuta ja tekevät pyöreitä tunneleita puun läpi, kunnes ne nukkuvat ja ryömivät ulos puusta aikuisina ampiaisina.
Esimerkki tammen oksassa olevasta sienirihmastosta
Aleiodes indiscretus - ampiainen, joka munii mustalaiskärpäs-toukkaan
Allergia ja pistot
Muutamat ihmiset ovat allergisia ja saattavat kuolla ampiaisen pistosta. Ampiaiset eivät yleensä pistä mitään, ellei se ensin häiritse niitä. Allergia mehiläisille on harvinaista ampiaisallergiaan verrattuna. Joillakin ihmisillä on hyvin voimakas paikallinen reaktio ampiaisen pistosta. Tämä voidaan yleensä estää hyvällä itsehoidolla, kuten kohotuksella, kylmäkompressilla, kivunlievitystableteilla ja (lääkärin suosituksesta) antihistamiinilla.
Pisto ei ole sama asia kuin allergia: reaktio pistoon on normaali immuunivaste. Jos henkilöllä on oireita kaukana pistosta (leviävää ihottumaa tai kutinaa, rintakehän ahtautta, hengityksen vinkumista, nielemisvaikeuksia, huulten/kasvojen turpoamista, heikotusta tai pahoinvointia), hänen on hakeuduttava välittömästi lääkärin hoitoon. Pistojen ennaltaehkäisy on melko helppoa, jos ihmiset ymmärtävät, miten ampiaiset elävät. Vältä makeiden ruokien syömistä niiden ympäristössä ja varo makeiden tuoksujen kanssa, kun ne ovat erityisen nälkäisiä syksyllä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on Hymenopteran järjestys?
V: Hymenoptera-järjestöön kuuluvat ampiaiset, muurahaiset, mehiläiset ja sahakärpäset.
K: Mikä on tavallisten tai puutarha-ampiaisten ja hornetien sukunimi?
V: Tavallisten ampiaisten ja hornetien perheen nimi on Vespidae.
K: Kuinka monta lajia Vespidae-heimossa on?
V: Vespidae-heimossa on noin 5000 lajia.
K: Mikä on loisampiaisten tehtävä?
V: Loisampiaiset munivat munansa muiden hyönteislajien toukkiin, ja ne ovat tärkeitä tuholaisten määrän luonnollisessa torjunnassa (biotorjunta).
K: Kuinka monta ampiaislajia on loisevia?
V: Suurin osa ampiaislajeista (yli 100 000) on loisevia.
K: Mitä hyötyä loisampiaisista on maatalouden tuholaistorjunnassa?
V: Loisampiaisia käytetään yhä useammin maatalouden tuholaistorjunnassa, koska ne saalistavat enimmäkseen tuholaishyönteisiä ja niillä on vain vähän vaikutusta viljelykasveihin.
K: Onko kaikilla tuholaislajeilla vähintään yksi ampiaislaji, joka saalistaa niitä?
V: Kyllä, lähes kaikilla tuholaishyönteislajeilla on vähintään yksi ampiaislaji, joka saalistaa sitä tai loissii sitä.
Etsiä