Ampiainen

Anatomia

Monet ihmiset sekoittavat ampiaiset ja mehiläiset keskenään. Mehiläiset ja ampiaiset on melko helppo erottaa toisistaan, sillä mehiläiset näyttävät melko karvaisilta ja ampiaiset eivät.

Ampiaisilla on purevat suulakit ja antennit, joissa on 12 tai 13 segmenttiä. Niillä on yleensä siivet, ja niiden vatsa on kiinnitetty rintakehään ohuella teräväkärkisellä varsiosalla eli "vyötäröllä". Naarailla on pisto, jota ne käyttävät lävistämiseen ja munintaan. Aikuiset ampiaiset syövät enimmäkseen nektaria, mutta niiden toukat syövät hyönteisiä tai siitepölyä, jotka emo tarjoaa.

Vapaasti elävät ampiaiset

Paperista tehdyt pesät

Useimmat vapaasti elävät ampiaiset ovat mehiläisten ja muurahaisten tapaan sosiaalisia hyönteisiä, mutta on myös muutamia yksinäisiä ampiaisia. Sosiaalisia ampiaisia ovat paperiampiaiset, keltasirkut ja hornetit. Kaikki kolme tekevät paperipesiä puusta. Ne luovat paperikennoja, jotka muistuttavat mehiläisten vahasta tekemiä kampoja. Ne pureskelevat puun palasia ja muuttavat ne tahnaksi, jota ne käyttävät paperipesiensä rakentamiseen.

Munat ja toukat

Kuningatar munii munan pesän jokaiseen soluun. Kuoriuduttuaan toukka saa työampiaisilta ravintoa, jota ne ovat syöneet takaisin. Yhdessä ryhmässä, siitepölyampiaisissa, toukkia ruokitaan ainoastaan siitepölyllä ja nektarilla. Aikuiset ampiaiset syövät vain nektaria. Toisin kuin mehiläisissä, sosiaalisessa ampiaispesäkkeessä vain kuningatar selviää talven yli. Se löytää talvehtimispaikan puiden koloista, kuoren alta tai rakennusten seinistä. Keväällä kuningatar ryömii ulos ja aloittaa alusta rakentaen muutaman solun, muniessaan muutaman munan ja kasvattaessaan niitä, kunnes niistä voi tulla työläisiä, jotka tekevät kaiken työn, kun kuningatar munii lisää munia.

Loisampiaiset

Useimpien lajien aikuiset loisampiaiset eivät itse ota ravinteita saaliistaan, ja aikuisina ruokailevat ampiaiset saavat mehiläisten, perhosten ja koiperhosten tapaan yleensä kaiken ravintonsa nektarista. Loisampiaiset ovat tyypillisesti loisitoideja, ja niiden elintavat ovat hyvin erilaisia, ja monet niistä munivat munansa isäntänsä elottomiin vaiheisiin (muna tai poikanen) tai joskus halvaannuttavat saaliinsa ruiskuttamalla siihen myrkkyä munanjohtimensa kautta. Sen jälkeen ne asettavat yhden tai useamman munan isäntään tai laskevat ne isäntään ulkoisesti. Isäntä pysyy elossa, kunnes lois-toukat ovat sukukypsiä, ja kuolee yleensä joko lois-toukkien nukahtaessa tai kun ne kehittyvät aikuisiksi. Maanviljelijät ostavat näitä loispistiäisiä hyönteisten torjuntaan pelloillaan.

Yksinäinen elämä

Mutakirvinen on yksi yleisimmistä yksinäisistä ampiaisista. Ero tavallisten ampiaisten ja mutapistiäisten välillä on helposti havaittavissa sen pitkän terälehden ansiosta. Naaras kerää mutaa ja laittaa sen suuhunsa rakentaakseen paperipesää poikasilleen. Naaras käyttää ovipositoriaan pistääkseen ja lamauttaakseen pieniä hyönteisiä, hämähäkkejä, toukkia ja muita olentoja, jotka tungetaan mutapesään. Kun jokainen pesän solu on täyttynyt ja lähes täyttynyt hämähäkeistä ja hyönteisistä, mutakirvinen munii munan jokaiseen soluun, sulkee aukot ja poistuu. Kun munat lopulta kuoriutuvat, toukat saavat täydellisen hyvän aterian, jota ne syövät aikuisiksi asti.

Jotkin yksinäiset ampiaiset tekevät kasveihin epänormaaleja kasvustoja, joita kutsutaan koteloiksi. Ne muodostuvat välittömästi sen jälkeen, kun ampiainen on muninut munansa, ja kasvi kasvaa munan ympärille, jolloin se koteloituu. Mädin muodostumisen laukaisevaa tekijää ei tunneta. Sappi suojaa munia niiden kehittyessä. Palloja voi löytää loppukesällä lähes kaikkialta, erityisesti tammien oksilta, kuten tässä kuvassa.

Jotkut ampiaiset laskevat munansa puuhun, jotta nuoret ampiaisten toukat syövät itse puuta ja tekevät pyöreitä tunneleita puun läpi, kunnes ne nukkuvat ja ryömivät ulos puusta aikuisina ampiaisina.

Esimerkki tammen oksassa olevasta sienirihmastosta


Aleiodes indiscretus - ampiainen, joka munii mustalaiskärpäs-toukkaan

Allergia ja pistot

Muutamat ihmiset ovat allergisia ja saattavat kuolla ampiaisen pistosta. Ampiaiset eivät yleensä pistä mitään, ellei se ensin häiritse niitä. Allergia mehiläisille on harvinaista ampiaisallergiaan verrattuna. Joillakin ihmisillä on hyvin voimakas paikallinen reaktio ampiaisen pistosta. Tämä voidaan yleensä estää hyvällä itsehoidolla, kuten kohotuksella, kylmäkompressilla, kivunlievitystableteilla ja (lääkärin suosituksesta) antihistamiinilla.

Pisto ei ole sama asia kuin allergia: reaktio pistoon on normaali immuunivaste. Jos henkilöllä on oireita kaukana pistosta (leviävää ihottumaa tai kutinaa, rintakehän ahtautta, hengityksen vinkumista, nielemisvaikeuksia, huulten/kasvojen turpoamista, heikotusta tai pahoinvointia), hänen on hakeuduttava välittömästi lääkärin hoitoon. Pistojen ennaltaehkäisy on melko helppoa, jos ihmiset ymmärtävät, miten ampiaiset elävät. Vältä makeiden ruokien syömistä niiden ympäristössä ja varo makeiden tuoksujen kanssa, kun ne ovat erityisen nälkäisiä syksyllä.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Mehiläiset