Voynichin käsikirjoitus – keskiajan arvoituksellinen salakirjoitus
Voynichin käsikirjoitus – keskiajan arvoituksellinen salakirjoitus: 1400-luvun mysteeri, tuntematon kieli ja kuvien salat, jota yhä yritetään murtaa ja tutkia.
Voynichin käsikirjoitus on käsikirjoitus, joka on nimetty Wilfrid Michael Voynichin mukaan, joka osti sen 1900-luvun alussa. Käsikirjoitus koostuu noin 240 pergamenttisivusta (folioa), joista osa puuttuu tai on irtonaista, ja se on todennäköisesti kirjoitettu 1400-luvun alussa Pohjois-Italiassa. Nykyään se on Yalen yliopiston kirjastossa. Käsikirjoitus on kooltaan ja sidonnaltaan tyypillinen keskiaikaiselle käsikirjoitukselle, mutta sen sisältö — sekä teksti että kuvitukset — erottaa sen muista tunnetuista teoksista.
Kuvaus ja rakenne
Käsikirjoitus sisältää noin 240 pergamenttisivua, jotka on järjestetty niin sanottuihin quires-ryhmiin. Sivut on kirjoitettu yksipuolisesti tai kaksipuolisesti, ja niiden välissä on useita erillisiä jaksoja, jotka tutkijat luokittelevaan eri aihepiireihin (kasvitiede, tähtitiede/astrologia, kylpylä- tai “balneologinen” osio, sekä resepti- tai “farmaseuttinen” osio). Tekstiä ympäröivät laajat kuvitukset ja diagrammit sekä toisinaan marginaalimerkintöjä, joiden merkitys on epäselvä.
Kuvitukset
Monilla sivuilla on kuvitusta, joka on yksi käsikirjoituksen tunnusomaisimmista piirteistä. Kuvitukset sisältävät:
- kasvikuvia — monet esittävät tuntemattomia tai vaikeasti tunnistettavia lajeja, ja useimmat näyttävät olevan yksilöllisiä yhdistelmiä eri kasvien piirteistä;
- anatomisia tai biologisia kuvia — joukko piirroksia, joissa esiintyy ihmismäisiä figuureja, usein upotettuina altaisiin tai putkistoihin;
- tähtikarttoja ja kosmologisia piirroksia — ympyrämäisiä diagrammeja, mahdollisesti tähtitieteellisiä tai astrologisia kuvauksia;
- apothekaari- tai farmaseuttisia piirroksia — säiliöitä, pulloja ja reseptimäisiä merkintöjä, joiden tarkoitus on epävarma.
Kuvitukset ovat herättäneet sekä botaanikot että historian tutkijat, mutta yleisesti ottaen kasvit ovat tunnistamattomia tai ne yhdistävät eri lajeja, mikä vaikeuttaa yksiselitteisiä tunnistuksia. Kuvien väriaineista ja musteista on tehty analyyseja, jotka tukevat käsikirjoituksen keskiaikaista alkuperää.
Kirjoitus ja kielen luonne
Teksti on kirjoitettu tuntemattomalla kielellä ja tuntemattomalla kirjoitusjärjestelmällä, jota tutkijat kutsuvat usein nimellä "voynichese". Tekstissä ei näytä olevan laajamittaisia korjauksia tai yli kirjoituksia, mikä on poikkeuksellista moniin muihin keskiaikaisiin käsikirjoituksiin verrattuna. Monet piirteet tekstissä — toistuvat muotoiset “sanat”, morfologiset säännönmukaisuudet ja sanojen sisäiset toistot — ovat herättäneet keskustelua siitä, onko kyseessä salakirjoitus, luonnollinen kieli, konstruoitu kieli vai pelkkä tarkoituksellinen huijaus.
Tekstin tilastollinen rakenne osoittaa piirteitä, jotka muistuttavat luonnollisia kieliä (esimerkiksi Zipfin laki ja sanojen jakaumat), mutta yksiselitteistä dekoodausta ei ole saavutettu. Monet salakirjoitustekstit ja kryptografian tutkijat ovat yrittäneet murtaa sen koodia, sekä amatööri- että ammattikryptografit. Merkittäviä nimetytöitä analyytikoita ovat olleet muun muassa 1900-luvun ja 2000-luvun tutkijat, jotka ovat käyttäneet sekä manuaalisia että moderneja koneellisia menetelmiä.
Radiohiiliajoitus ja musteanalyysit
Vuonna 2009 Arizonan yliopiston tutkijat tekivät radiohiiliajoituksen käsikirjoituksen pergamentille, joka heidän mukaansa (95 prosentin varmuudella) on tehty vuosien 1404 ja 1438 välillä. Tämä ajoitus sijoittaa käsikirjoituksen selvästi keskiajalle ja rajoittaa monia myöhempiä hypoteeseja. Lisäksi Chicagossa sijaitseva McCrone Research Institute totesi, että suuri osa musteesta ja väriaineista on valmistettu keskiaikaisilla menetelmillä, mutta osa väreistä ja lisäyksistä saattoi olla lisätty hieman myöhemmin, mikä ei kuitenkaan kumoa käsikirjoituksen yleistä aitoutta.
Omistajahistoria ja dokumentaatio
Käsikirjoituksen aiempi historia ennen 1600-lukua on hämärä, mutta 1600-luvulta lähtien sen olemassaolosta löytyy kirjallisia mainintoja. 1600-luvulla tunnettuja nimiä ja yhteyksiä ovat olleet muun muassa Prahassa toimineet henkilöt, jotka jossain vaiheessa lähettivät käsikirjoitusta Roomaan. 1900-luvun alussa Wilfrid Voynich hankki teoksen, minkä jälkeen se päätyi myöhemmin Yalen kokoelmiin. Käsikirjoitukseen liittyy myös legendaarisia väitteitä — esimerkiksi myyntiä keisari Rudolf II:lle — mutta monet tällaiset kertomukset ovat osin epävarmoja tai toistensa kanssa ristiriidassa.
Salauksenmurtajayritykset ja teoriat
Monet tutkijat ja harrastajat ovat esittäneet teorioita käsikirjoituksen sisällöstä. Keskeisiä selitystyyppejä ovat:
- aito salakirjoitus tai koodattu teksti, jonka taustalla on luonnollinen kieli;
- konstruoitu tai artifaktikieli, mahdollisesti tiedollinen tai esoteerinen järjestelmä;
- taiteellinen tai rituaalinen teksti ilman semanttista sisältöä (esim. tarkoituksellinen huijaus tai taideteos);
- yhdistelmä em. selityksistä.
Tunnettuja yrityksiä koodin murtamiseksi ovat tehneet sekä varhaiset kryptologit että modernit tietokonepohjaiset menetelmät. Joitakin yksittäisiä väitteitä on julkaistu ratkaisuiksi, mutta mikään ei ole saavuttanut laajaa hyväksyntää tai todennettavuutta. Viime vuosikymmeninä koneoppimista ja tilastollista analyysiä on käytetty laajemmin, mutta tulokset ovat edelleen kiistanalaisia ja usein eivät johda yhteiseen selitykseen.
Merkitys ja tutkimuksen tulevaisuus
Voynichin käsikirjoitus on kuvailtu "maailman salaperäisimmäksi käsikirjoitukseksi" juuri siksi, että se yhdistää varmaa historiallista ajoitusta ja materiaalia salaperäiseen, ratkaisemattomaan tekstimuotoon. Se tarjoaa monitieteisen tutkimuskentän, jossa yhdistyvät historiallinen filologia, kemialliset analyysit, kryptologia, kuvantutkimus ja modernit laskennalliset menetelmät. Uusi teknologia, lisääntyvä avoin data (kuten korkearesoluutioiset digitaaliset kopiot) ja yhteisöllinen tutkimus voivat tulevina vuosina tuottaa lisätietoa tai ainakin kaventaa mahdollisten tulkintojen kirjoa.
Nykytila ja pääsy materiaalille
Nykyisin käsikirjoitus on saatavilla tutkijoille Yalen kokoelmissa, ja Yalen kirjaston digitointihanke on tehnyt käsikirjoituksen sivuista korkearesoluutioisia kuvia, joita voidaan tutkia etänä. Käsikirjoitus jatkaa kiinnostuksen kohteena sekä akateemisissa piireissä että laajemmassa yleisössä, ja sen ympärillä oleva tutkimus elää aktiivisesti edelleen.
Kokonaisuutena Voynichin käsikirjoitus yhdistää selkeät materiaaliset todisteet keskiaikaisesta alkuperästä ja yhtäältä valtavan määrän avoimia kysymyksiä sisällöstään ja tarkoituksestaan — siksi se säilyttää kiehtovuutensa tutkijoille ja yleisölle ympäri maailmaa.
Voynichin käsikirjoitus
Toinen sivu
Sectioning
Koska tekstiä ei ole vielä käännetty, se on jaettu kuvien perusteella. Jaottelu on yleensä seuraava:
- Yrtti: Kullakin sivulla on yhden tai kahden kasvin kuva ja jonkin verran kirjoitusta.
- Tähtitieteellinen: Sisältää kuvia, jotka näyttävät ajan astronomisilta tai astrologisilta symboleilta; tämä sisältää eläinradan merkit.
- Biologinen: Näyttää kuvia alastomista naisista uimassa altaissa; joillakin naisilla on kruunu; myös kuvia kehon elimistä.
- Kosmologinen: Yhdellä sivulla on kuusi sivua, joilla on näköjään toisiinsa liittyviä saaria ja tulivuori.
- Farmaseuttinen: Etiketöidyt kuvat kasvinosista, joissa on lääkkeitä varten tarkoitettuja purkkeja.
- Reseptit: Lyhyet tekstikappaleet, joita edeltää yleensä tähti- tai kukkamainen kuvitus.
Aivan viimeisellä sivulla näyttää olevan jonkinlainen "avain": kolme riviä tekstiä, jonka kirjoitusasu muistuttaa 1400-luvun Saksassa käytettyä.
Tekstianalyysi
Käsikirjoitus koostuu neljästä kappaleesta. Kvartiili on valmistettu taitellusta pergamentista. Kvartiilit koostuvat folioista, joiden molemmilla puolilla on tekstiä tai kuvitusta. Kvartaalit on numeroitu 1-20 ja lehtiset 1-116. Joissakin taittolehdissä on epätavallisia muotoja. Laskutavasta riippuen sivuja on yhteensä 240. Koska numeroinnissa on aukkoja, on todennäköistä, että joitakin sivuja on kadonnut; käsikirjoituksessa oli todennäköisesti vähintään 272 sivua. Aukkoja oli jo silloin, kun Voynich osti käsikirjoituksen vuonna 1912.
Tekstin ja kuvien ääriviivat tehtiin sulkakynällä. Hahmot väritettiin maalilla, mahdollisesti myöhemmin. On vahvaa näyttöä siitä, että monet kirjan sivut on järjestetty uudelleen kirjan historian eri vaiheissa ja että alkuperäinen sivujärjestys on saattanut olla aivan erilainen kuin nykyisin.
Teksti on kirjoitettu vasemmalta oikealle, koska oikealla puolella on epäsäännölliset marginaalit. Ilmeisiä välimerkkejä ei ole. Tekstin kirjoittaja tai kirjoittajat näyttävät puhuneen sujuvasti kyseistä kieltä. Todennäköisesti heillä oli jokin toinen "lähde", josta he kopioivat. Tekstin kulku on sujuvaa, mikä antaa vaikutelman, että symboleja ei ole salattu.
Kaikkiaan glyfejä on noin 170 000. Kun otetaan huomioon näiden välissä oleva tila, näyttää siltä, että on olemassa "sanoja" ja "kappaleita". Tekstissä käytettyjen aakkosten määrittäminen on vaikeaa (ja siitä voidaan kiistellä); jotkin merkit voivat olla toisten merkkien muunnelmia, ja jotkin merkit voivat olla yksinkertaisesti kahta yhteen liitettyä merkkiä. Teksti voidaan todennäköisesti esittää kahdenkymmenen-kolmenkymmenen merkin aakkosilla.
Siinä on noin 35 000 "sanaa", jotka koostuvat glyfeistä tai kirjaimista. Tilastollinen analyysi on tehty, ja "sanat" muistuttavat "luonnollista kieltä":
- Ne noudattavat Zipfin lakia.
- Sanojen entropia on samanlainen kuin latinassa tai englannissa.
Käyttötarkoitus
Kirjan tarkoituksena oli luultavasti toimia lääkkeiden valmistusohjeena tai lääketiedettä käsittelevänä kirjana. Ensimmäinen osa on lähes varmasti yrttikirja. Yrttikirja on kokoelma kasveja ja niiden kuvaus. Kasvien tunnistaminen kuvien perusteella on kuitenkin useimmiten epäonnistunut. Kahta kasvia voi arvailla melko varmasti: villivihannesta ja neidonhiuspähkämöä. Monet kasvikuvista ovat yhdistelmäkuvia: niissä yhdistellään kasvien osia; yhden kasvin juurta on lisätty toisen kasvin lehtiin; kukat saattavat olla kolmannesta lajista. Myös risiiniöljykasvin lehdet ja hedelmät on tunnistettu.
Biologisen osion putkien vuoksi teksti saattaa liittyä alkemiaan. Tämä olisi järkevää myös, jos tekstissä olisi kyse tietynlaisten lääkkeiden valmistamisesta. Ongelmana tässä teoriassa on se, että tuon ajan alkemian kirjoissa käytetään kaikissa kuvissa yhteisiä motiiveja; näitä motiiveja ei löydy käsikirjoituksesta.
Toinen ajatus on, että kirja käsittelee astrologiaa; tuohon aikaan yleiset käytännöt, kuten verenvuodatus, liittyivät usein astrologiaan. Tämän lähestymistavan ongelmana on, että lukuun ottamatta eläinradan merkkejä ja yhtä kaavio, jossa mahdollisesti esitetään klassiset planeetat, kukaan ei ole osoittanut, että symbolit esiintyisivät muissa astrologisissa perinteissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Voynichin käsikirjoitus?
V: Voynichin käsikirjoitus on noin 240 pergamenttisivusta koostuva käsikirjoitus, joka on todennäköisesti kirjoitettu 1400-luvun alussa Pohjois-Italiassa.
K: Kenen mukaan käsikirjoitus on nimetty?
V: Käsikirjoitus on nimetty Wilfrid Michael Voynichin mukaan, joka osti sen 1900-luvun alussa.
K: Missä käsikirjoitus sijaitsee nykyään?
V: Käsikirjoitus on Yalen yliopiston kirjastossa.
K: Mitä käsikirjoituksen kirjoittajasta ja kielestä ei tiedetä?
V: Vaikka monien kirjoittajien on arveltu kirjoittaneen tämän käsikirjoituksen, kirjoittaja on edelleen tuntematon. Teksti on kirjoitettu tuntemattomalla kielellä ja tuntemattomalla kirjoitusjärjestelmällä.
K: Millainen on käsikirjoituksen teksti?
V: Teksti on luultavasti jonkinlaista salakirjoitusta; monet kryptografian parissa työskentelevät ihmiset ovat yrittäneet murtaa sen koodia, sekä amatööri- että ammattikryptografit. Näyttää siltä, että tekstissä ei ole virheitä. Siihen ei ole tehty korjauksia.
K: Mitä ihmiset ovat huomanneet kuvituksissa?
V: Vaikka kuvituksiin on kiinnitetty vähemmän huomiota, ne näyttävät esittävän kasveja, anatomisia tai tähtitieteellisiä yhteyksiä.
K: Mitä viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet ymmärtää käsikirjoituksen alkuperästä?
V: Vuonna 2009 Arizonan yliopiston tutkijat tekivät radiohiiliajoituksen käsikirjoituksen pergamentille, joka heidän mukaansa (95 prosentin varmuudella) on tehty vuosien 1404 ja 1438 välillä. Lisäksi Chicagossa sijaitseva McCrone Research Institute totesi, että suuri osa musteesta oli lisätty vasta vähän myöhemmin, mikä vahvistaa, että käsikirjoitus on aito keskiaikainen asiakirja.
Etsiä