Voynichin käsikirjoitus on käsikirjoitus, joka on nimetty Wilfrid Michael Voynichin mukaan, joka osti sen 1900-luvun alussa. Käsikirjoitus koostuu noin 240 pergamenttisivusta (folioa), joista osa puuttuu tai on irtonaista, ja se on todennäköisesti kirjoitettu 1400-luvun alussa Pohjois-Italiassa. Nykyään se on Yalen yliopiston kirjastossa. Käsikirjoitus on kooltaan ja sidonnaltaan tyypillinen keskiaikaiselle käsikirjoitukselle, mutta sen sisältö — sekä teksti että kuvitukset — erottaa sen muista tunnetuista teoksista.

Kuvaus ja rakenne

Käsikirjoitus sisältää noin 240 pergamenttisivua, jotka on järjestetty niin sanottuihin quires-ryhmiin. Sivut on kirjoitettu yksipuolisesti tai kaksipuolisesti, ja niiden välissä on useita erillisiä jaksoja, jotka tutkijat luokittelevaan eri aihepiireihin (kasvitiede, tähtitiede/astrologia, kylpylä- tai “balneologinen” osio, sekä resepti- tai “farmaseuttinen” osio). Tekstiä ympäröivät laajat kuvitukset ja diagrammit sekä toisinaan marginaalimerkintöjä, joiden merkitys on epäselvä.

Kuvitukset

Monilla sivuilla on kuvitusta, joka on yksi käsikirjoituksen tunnusomaisimmista piirteistä. Kuvitukset sisältävät:

  • kasvikuvia — monet esittävät tuntemattomia tai vaikeasti tunnistettavia lajeja, ja useimmat näyttävät olevan yksilöllisiä yhdistelmiä eri kasvien piirteistä;
  • anatomisia tai biologisia kuvia — joukko piirroksia, joissa esiintyy ihmismäisiä figuureja, usein upotettuina altaisiin tai putkistoihin;
  • tähtikarttoja ja kosmologisia piirroksia — ympyrämäisiä diagrammeja, mahdollisesti tähtitieteellisiä tai astrologisia kuvauksia;
  • apothekaari- tai farmaseuttisia piirroksia — säiliöitä, pulloja ja reseptimäisiä merkintöjä, joiden tarkoitus on epävarma.

Kuvitukset ovat herättäneet sekä botaanikot että historian tutkijat, mutta yleisesti ottaen kasvit ovat tunnistamattomia tai ne yhdistävät eri lajeja, mikä vaikeuttaa yksiselitteisiä tunnistuksia. Kuvien väriaineista ja musteista on tehty analyyseja, jotka tukevat käsikirjoituksen keskiaikaista alkuperää.

Kirjoitus ja kielen luonne

Teksti on kirjoitettu tuntemattomalla kielellä ja tuntemattomalla kirjoitusjärjestelmällä, jota tutkijat kutsuvat usein nimellä "voynichese". Tekstissä ei näytä olevan laajamittaisia korjauksia tai yli kirjoituksia, mikä on poikkeuksellista moniin muihin keskiaikaisiin käsikirjoituksiin verrattuna. Monet piirteet tekstissä — toistuvat muotoiset “sanat”, morfologiset säännönmukaisuudet ja sanojen sisäiset toistot — ovat herättäneet keskustelua siitä, onko kyseessä salakirjoitus, luonnollinen kieli, konstruoitu kieli vai pelkkä tarkoituksellinen huijaus.

Tekstin tilastollinen rakenne osoittaa piirteitä, jotka muistuttavat luonnollisia kieliä (esimerkiksi Zipfin laki ja sanojen jakaumat), mutta yksiselitteistä dekoodausta ei ole saavutettu. Monet salakirjoitustekstit ja kryptografian tutkijat ovat yrittäneet murtaa sen koodia, sekä amatööri- että ammattikryptografit. Merkittäviä nimetytöitä analyytikoita ovat olleet muun muassa 1900-luvun ja 2000-luvun tutkijat, jotka ovat käyttäneet sekä manuaalisia että moderneja koneellisia menetelmiä.

Radiohiiliajoitus ja musteanalyysit

Vuonna 2009 Arizonan yliopiston tutkijat tekivät radiohiiliajoituksen käsikirjoituksen pergamentille, joka heidän mukaansa (95 prosentin varmuudella) on tehty vuosien 1404 ja 1438 välillä. Tämä ajoitus sijoittaa käsikirjoituksen selvästi keskiajalle ja rajoittaa monia myöhempiä hypoteeseja. Lisäksi Chicagossa sijaitseva McCrone Research Institute totesi, että suuri osa musteesta ja väriaineista on valmistettu keskiaikaisilla menetelmillä, mutta osa väreistä ja lisäyksistä saattoi olla lisätty hieman myöhemmin, mikä ei kuitenkaan kumoa käsikirjoituksen yleistä aitoutta.

Omistajahistoria ja dokumentaatio

Käsikirjoituksen aiempi historia ennen 1600-lukua on hämärä, mutta 1600-luvulta lähtien sen olemassaolosta löytyy kirjallisia mainintoja. 1600-luvulla tunnettuja nimiä ja yhteyksiä ovat olleet muun muassa Prahassa toimineet henkilöt, jotka jossain vaiheessa lähettivät käsikirjoitusta Roomaan. 1900-luvun alussa Wilfrid Voynich hankki teoksen, minkä jälkeen se päätyi myöhemmin Yalen kokoelmiin. Käsikirjoitukseen liittyy myös legendaarisia väitteitä — esimerkiksi myyntiä keisari Rudolf II:lle — mutta monet tällaiset kertomukset ovat osin epävarmoja tai toistensa kanssa ristiriidassa.

Salauksenmurtajayritykset ja teoriat

Monet tutkijat ja harrastajat ovat esittäneet teorioita käsikirjoituksen sisällöstä. Keskeisiä selitystyyppejä ovat:

  • aito salakirjoitus tai koodattu teksti, jonka taustalla on luonnollinen kieli;
  • konstruoitu tai artifaktikieli, mahdollisesti tiedollinen tai esoteerinen järjestelmä;
  • taiteellinen tai rituaalinen teksti ilman semanttista sisältöä (esim. tarkoituksellinen huijaus tai taideteos);
  • yhdistelmä em. selityksistä.

Tunnettuja yrityksiä koodin murtamiseksi ovat tehneet sekä varhaiset kryptologit että modernit tietokonepohjaiset menetelmät. Joitakin yksittäisiä väitteitä on julkaistu ratkaisuiksi, mutta mikään ei ole saavuttanut laajaa hyväksyntää tai todennettavuutta. Viime vuosikymmeninä koneoppimista ja tilastollista analyysiä on käytetty laajemmin, mutta tulokset ovat edelleen kiistanalaisia ja usein eivät johda yhteiseen selitykseen.

Merkitys ja tutkimuksen tulevaisuus

Voynichin käsikirjoitus on kuvailtu "maailman salaperäisimmäksi käsikirjoitukseksi" juuri siksi, että se yhdistää varmaa historiallista ajoitusta ja materiaalia salaperäiseen, ratkaisemattomaan tekstimuotoon. Se tarjoaa monitieteisen tutkimuskentän, jossa yhdistyvät historiallinen filologia, kemialliset analyysit, kryptologia, kuvantutkimus ja modernit laskennalliset menetelmät. Uusi teknologia, lisääntyvä avoin data (kuten korkearesoluutioiset digitaaliset kopiot) ja yhteisöllinen tutkimus voivat tulevina vuosina tuottaa lisätietoa tai ainakin kaventaa mahdollisten tulkintojen kirjoa.

Nykytila ja pääsy materiaalille

Nykyisin käsikirjoitus on saatavilla tutkijoille Yalen kokoelmissa, ja Yalen kirjaston digitointihanke on tehnyt käsikirjoituksen sivuista korkearesoluutioisia kuvia, joita voidaan tutkia etänä. Käsikirjoitus jatkaa kiinnostuksen kohteena sekä akateemisissa piireissä että laajemmassa yleisössä, ja sen ympärillä oleva tutkimus elää aktiivisesti edelleen.

Kokonaisuutena Voynichin käsikirjoitus yhdistää selkeät materiaaliset todisteet keskiaikaisesta alkuperästä ja yhtäältä valtavan määrän avoimia kysymyksiä sisällöstään ja tarkoituksestaan — siksi se säilyttää kiehtovuutensa tutkijoille ja yleisölle ympäri maailmaa.