William Kemmler oli ensimmäinen sähköllä teloitettu vanki. Hänet tuomittiin avovaimonsa Matilda "Tillie" Zieglerin murhasta.
Kemmler teloitettiin sähköllä Auburnin vankilassa New Yorkin osavaltiossa vuonna 1890. Teloitus oli ensimmäinen käytännön toteutus 1880-luvulla kehitetylle sähköteloitusmenetelmälle, jota esitettiin vaihtoehdoksi perinteiselle kuolemantuomiolle. Menetelmän kehityksessä merkittäväksi tekijäksi mainitaan Alfred P. Southwick, ja tilannetta ympäröinyt keskustelu nivoutui osaksi niin sanottua "virtojen sotaa" (War of Currents), jossa mm. Thomas Edison ja hänen vastustajansa osallistuivat julkiseen kiistaan vaihtovirran ja tasavirran vaaroista.
Teloitus herätti huomattavaa julkisuutta ja kiistoja: ensimmäinen sähkötärähdys ei tappanut Kemmleriä välittömästi, ja prosessin aikana ilmenneet kipu ja polttamisen merkit synnyttivät laajaa moralisointia ja oikeudellista keskustelua. Tapautta seurannut oikeudenkäynti ja sitä koskenut valitus johti Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen asiassa In re Kemmler, jossa korkein oikeus vuonna 1890 katsoi, ettei sähköteloitus sellaisenaan riko perustuslain kieltoa "julmuudesta ja epätavallisesta" rangaistuksesta.
Vaikka kemiallisesti ja teknisesti toteutus herätti kritiikkiä, sähköteloitus levisi myöhemmin muualle Yhdysvaltoihin. Vuosikymmenen loppuun mennessä maassa oli teloitettu tällä tavoin 29 vankia; kuitenkin Hirttäminen pysyi vielä pitkään yleisimpänä teloitusmuotona. Kemmlerin tapaus on jäänyt historiaan esimerkkinä siitä, miten uusi teknologia, julkinen paine ja oikeudelliset tulkinnat muovasivat rangaistusmenettelyjä 1800-luvun lopun Amerikassa.