Kiinan tiedeakatemian Wuhanin virologian instituutti (WIV) on tutkiva ja opetusta harjoittava tutkimuslaitos, joka kuuluu Chinese Academy of Sciences (Kiinan tiedeakatemia, CAS) -verkostoon. Instituutti sijaitsee Jiangxianin alueella, Wuhanissa, Hubeissa. WIV keskittyy virusopin (virologian) tutkimukseen, mukaan lukien virusten genetiikka, taudinaiheuttajamekanismit, zoonoosien eli eläimistä ihmisiin siirtyvien tautien tutkimus sekä diagnostisten menetelmien ja rokotteiden kehitys. Se avasi Kiinan ensimmäisen bioturvallisuustason 4 (BSL-4) laboratorion vuonna 2015.
Toiminta ja tutkimus
Instituutin tutkimusalueisiin kuuluvat muun muassa:
- virusten kerääminen ja sekvensointi (mukaan lukien lepakoista ja muista luonnonvaraisista eläimistä eristetyt koronavirukset),
- virusten leviämis- ja tautimekanismien selvittäminen,
- epidemiologinen valvonta ja riskinarvioinnit,
- diagnostiikan, antiviraalisten lääkeaineiden ja immunologisten reagointikeinojen kehittäminen,
- koulutus ja yhteistyö kansallisten ja kansainvälisten laboratorioiden kanssa.
WIV on julkaissut useita koronaviruksiin liittyviä sekvenssejä ja tutkimuksia. Eräs tunnetuimmista löydöistä on virussekvenssi, joka tunnetaan nimellä RaTG13 — se on SARS-CoV-2-virusta sukulaisuussuhteessa lähinnä muistuttava luonnonvirus, mutta tutkijoiden mukaan se ei ole suora esi-isä SARS-CoV-2:lle.
BSL-4-laboratorio ja turvallisuus
BSL-4-luokan laboratorio mahdollistaa korkeimman tason varotoimilla työskentelyn erittäin vaarallisten ja helposti leviävien patogeenien kanssa. WIV:n BSL-4-järjestelyissä on käytössä eristys- ja suojamenetelmiä, valvontajärjestelmiä ja henkilökunnan koulutusta. Instituutin henkilökunta on saanut osin ulkomailta järjestettyä koulutusta, ja laitoksella on ollut yhteistyötä useiden kansainvälisten kumppanien kanssa. Tämä on lisännyt keskustelua niin turvallisuuden tasosta kuin avoimuudesta tutkimustoiminnassa.
COVID-19-keskustelu ja tutkinnat
Tammikuussa 2020 levisi salaliittoteorioita, joiden mukaan COVID-19-pandemia olisi peräisin WIV:n tekemästä viruksesta. Näihin väitteisiin liittyi paljon spekulaatiota ja puutteellista tietoa. Samanaikaisesti julkisuudessa nousi esiin myös raportoituja huolia WIV:n lepakkokoronavirustutkimuksesta: esimerkiksi Washington Post kertoi, että Yhdysvaltain ulkoministeriö oli vuonna 2018 raportoinut turvallisuushuolista kyseisen tutkimuksen yhteydessä. Lisäksi vuonna 2020 Yhdysvaltain tiedustelupalvelut tutkivat raportteja, joiden mukaan virus olisi voinut saada alkunsa tutkijoiden altistuksesta tai sairaalahoitoa vaatineesta infektiosta WIV:n työntekijöiden keskuudessa.
Useat kansainväliset tutkimukset ja asiantuntijat ovat todenneet, että SARS-CoV-2 näyttäisi todennäköisimmin olevan zoonoottinen alkuperältään — eli se on siirtynyt eläimestä ihmiseen luonnollisella tavalla. WHO:n koordinoima kansainvälinen tiimi ja monet riippumattomat tutkijat pitivät vuonna 2021 laboratoriotapausta epätodennäköisenä, mutta samalla korostivat, että kaikkia yksityiskohtia ei ollut mahdollista saada selville ilman lisätutkimuksia ja täydempää läpinäkyvyyttä.
Tieteellinen konsensus, avoimuus ja jatkotutkimus
Laaja osa virologian ja epidemiologian asiantuntijoista pitää luonnollista eli eläinperäistä siirtymää todennäköisimpänä selityksenä. Lepakoilla esiintyvät koronavirukset ovat yleisiä: joidenkin arvioiden mukaan Kaakkois-Aasiassa ja muilla alueilla miljoonat ihmiset ovat vuosittain tekemisissä lepakoihin liittyvien patogeenien kanssa, mikä lisää luonnollisten siirtymien mahdollisuutta. Toisaalta kysymyksiä on myös avoimuudesta: monet tutkijat ja poliittiset toimijat ovat vaatineet lisätietoja, raakatietoja ja pääsyä näytteisiin, jotta alkuperää voitaisiin selvittää perusteellisemmin.
WIV on ollut tieteellisen tarkastelun ja julkisen keskustelun keskipisteessä pandemian aikana. Instituutti jatkaa virusopin tutkimusta, ja kansainväliset yhteistyöyritykset, läpinäkyvyyden parantaminen ja riippumattomat tutkimukset katsotaan keskeisiksi keinoiksi syvällisempien johtopäätösten tekemiseksi tulevaisuudessa. Useimmat asiantuntijat katsovat tällä hetkellä, että todisteet eivät tue selkeää laboratorioperäistä onnettomuuskuvastoa, mutta täydellinen varmuus viruksen siirtymismenettelystä edellyttää lisätutkimuksia ja laajempaa tiedonvaihtoa.