WWE Brand Extension
World Wrestling Federation/Entertainment (WWF/E) Brand Extension oli WWE:n vuonna 2002 käyttämä luonnos, jonka tarkoituksena oli jakaa WWE:n supertähdet kahteen tuotemerkkiin, RAW:hen ja SmackDowniin. Vuonna 2006 ECW lisättiin draftiin.
Vaikutus
Interbrand-kilpailu
Brändien välinen kilpailu pidettiin mahdollisimman vähäisenä, ja kaikkien brändien supertähdet kilpailivat keskenään vain pay-per-view-tapahtumissa. Vuonna 2003 kaikki pay per view -tapahtumat muuttuivat kuitenkin merkkien yksinoikeudellisiksi, jolloin "neljä suurta" pay per view -tapahtumaa (WrestleMania, SummerSlam, Survivor Series ja Royal Rumble) jäivät ainoiksi merkkien välisiksi tapahtumiksi.
Vuoden 2006 lopusta lähtien, jolloin ohjelmiin pyrittiin lisäämään tähtien vaikutusvaltaa, tuotemerkkien väliset ottelut yleistyivät. Erityisesti MNM ja The Hardys muodostivat uuden kokoonpanon, vaikka joukkuetoverit olivat eri tuotemerkeillä. Merkkienvälisistä otteluista on mainittava myös Bobby Lashley, joka oli mukana tarinassa WWE:n puheenjohtajan Vince McMahonin kanssa. Saturday Night's Main Eventin paluu NBC:lle on myös johtanut brändien välisen vuorovaikutuksen lisääntymiseen.
Maksulliset katselut
WWE:n pelaajaluettelon jakaminen kahteen tuotemerkkiin tarkoitti myös pay-per-view-tarjonnan jakamista, joka alkoi Bad Bloodilla kesäkuussa 2003. Alkuperäisen ajatuksen mukaan "suuret" pay-per-view-tapahtumat tuolloin (Royal Rumble, SummerSlam, Survivor Series ja WrestleMania) olisivat ainoat tapaukset, joissa eri tuotemerkkien painijat olisivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja jopa näistä neljästä näytöksestä vain Royal Rumble ja WrestleMania olisivat sellaisia, joissa eri tuotemerkkien painijat kilpailisivat toisiaan vastaan. Painijat esiintyivät siis vain 2/3:ssa näytöksistä. Lopulta WWE luopui yhden tuotemerkin maksutapahtumien käytännöstä WrestleMania 23:n jälkeen. December to Dismember ja New Year's Revolution peruttiin ilmoituksen jälkeen.
Mestaruuskilpailut
Aluksi WWE Undisputed Championship ja WWE Women's Championship olivat molempien tuotemerkkien käytettävissä. Muut mestaruudet olivat yksinoikeudella sen tuotemerkin hallussa, johon mestari kuului. Koska useat erikoismestaruudet olivat yhden tuotemerkin yksinoikeus, monet painijat jäivät ilman titteliä, josta taistella.
Tämä ongelma ratkaistiin syyskuussa 2002, kun Undisputed Championshipistä tuli jälleen WWE:n mestaruus ja se siirrettiin SmackDown!:iin, kun taas Eric Bischoff loi raskaan sarjan maailmanmestaruuden RAW:lle. Pian tämän jälkeen SmackDown! loi oman
Raw loi WWE Raw Tag Team Championship -mestaruuden, elvytti Yhdysvaltain mestaruuden, ja siitä tuli Cruiserweight Championship -mestaruuden yksinomainen koti. Samaan aikaan Smackdownista tuli WWE:n alkuperäisen WWE SMACKDOWN TAG TEAM Championshipin, Intercontinental Championshipin ja naisten mestaruuden yksinoikeusbrändi. Lopputuloksena kullakin brändillä oli neljä mestaruutta. Kun ECW herätettiin henkiin vuonna 2006, ECW:n mestaruus perustettiin uudelleen, ja se on kyseisen brändin maailmanmestaruus.
