Yosemite Decimal System

YDS-luokat

YDS-järjestelmässä kaikki vaellukset ja kiipeilyt jaetaan viiteen luokkaan.

Luokkia 1-3 käytetään pääasiassa patikointiin ja polkujuoksuun.

• Jos polku on luokiteltu luokkaan 1, henkilö voi kävellä polulla hyvin pienellä todennäköisyydellä loukkaantua. Vaelluskenkien käyttö on hyvä idea.
• Jos polku on luokiteltu luokkaan 2, henkilö voi kiivetä polkua pitkin. Käsiä voi joutua käyttämään silloin tällöin. Loukkaantumisen mahdollisuus on pieni. Vaelluskenkien käyttö on tärkeää.
• Jos polku on luokiteltu luokkaan 3, henkilö voi silti kiivetä polkua pitkin, mutta hänen on pystyttävä pitämään kiinni käsillään. Jos henkilö vasta opettelee kiipeilemään, hänen on käytettävä köyttä varmistaakseen, että hän on turvassa, jos hän putoaa. Luokan 3 poluilta putoaminen voi tappaa ihmisen.

Jos polku on luokiteltu luokkaan 4, polulle pääseminen edellyttää yksinkertaista kiipeilyä. Polulla on paljon luonnollista suojaa (kuten kallioseinämän osia, joihin on helppo astua tai tarttua). Luokan 4 kiipeilyssä käytetään usein köysiä, koska luokan 4 kiipeilyssä putoaminen voi helposti tappaa ihmisen.

Järjestelmän luokan 5 osaa käytetään pääasiassa kalliokiipeilyssä. Henkilön on käytettävä köyttä turvallisuuden vuoksi, kun hän kiipeää luokan 5 kiipeilykohteeseen. Henkilö voi käyttää varmuusvarmistinta tai muuta varmistuslaitteistoa turvallisuuden takaamiseksi. Jos henkilö putoaa luokan 5 kiipeilystä ilman turvaköyttä, hän voi loukkaantua vakavasti tai kuolla.

Luokan 6 kiipeilyssä ihmiset käyttävät kiipeilyssä apuvälineitä. Tätä kutsutaan "apukiipeilyksi". Apukiipeilyssä ihmiset eivät kiipeä suoraan kalliolle. Sen sijaan he kiipeävät kallioon tai kallion päälle asetettujen välineiden avulla. Luokka 6 ei ole enää laajalti käytössä. Nykyään apukiipeilyssä käytetään erillistä asteikkoa A0:sta A5:een.

Luokan 5 alueet

1950-luvulta lähtien luokan 5 kiipeilyreitit jaettiin kymmenjärjestelmään. Vuodesta 2016 lähtien tässä järjestelmässä luokitellaan nousut 5,0-5,15c. 5.0 on luokan 5 helpoin kiipeily. 5.15c on vaikein kiipeily, jonka ihminen voi tehdä ilman kiipeilyä helpottavia erikoislaitteita.

Vuonna 2013^[päivitys] vain kaksi kiipeilyä maailmassa oli luokiteltu 5.15c:ksi. Ensimmäisen kiipeilyn nimi on Change. Adam Ondra kiipesi tälle reitille ensimmäisen kerran lokakuussa 2012. Toinen 5.15c on La Dura Dura. Adam Ondra kiipesi sen ensimmäisen kerran helmikuussa 2013, ja Chris Sharma kiipesi sen uudelleen maaliskuussa 2013.

Luokkajärjestelmän historia

Sierra Club loi luokkajärjestelmän alun perin 1930-luvulla. Tuolloin järjestelmää kutsuttiin "Sierra Clubin luokitusjärjestelmäksi". Sierra Clubin tavoitteena oli luokitella Sierra Nevadan vaelluksia ja kiipeilyjä sen perusteella, kuinka vaikeita ne olivat.

Aluksi Sierra Clubin luokitusjärjestelmässä verrattiin tiettyjä vaelluksia ja kiipeilyjä toisiin. He saattoivat esimerkiksi luokitella kiipeilyn nro 3 vaikeammaksi kuin kiipeilyn nro 1, mutta helpommaksi kuin kiipeilyn nro 2. Jos henkilö ei ollut koskaan tehnyt kiipeilyä #1 tai #2, tämä ei auttanut häntä. Jotta järjestelmää olisi helpompi käyttää, Sierra Club muutti järjestelmäänsä. Se alkoi luokitella vaelluksia ja kiipeilyjä numeroin. Tämä oli ihmisten helpompi oppia ja käyttää.

Kun Sierra Club alkoi luokitella kiipeilyä numeroiden mukaan, se alkoi jakaa luokat desimaalilukuihin. Esimerkiksi luokan 4,5 reitin vaikeusaste olisi luokan 4 ja luokan 5 puolivälissä.

1950-luvulla Sierra Clubin Angelesin osaston kalliokiipeilyjaoston jäsenet jakoivat luokan 5 luokkiin 5.0-5.9. Tuohon aikaan ihmiset ajattelivat, että 5.9 oli vaikein kiipeily, jonka ihminen saattoi tehdä.

1960-luvulla, kun ihmiset paranivat kiipeilyssä ja kiipeilyvarusteet paranivat, 5.9-luokan kiipeilystä tuli helpompaa joillekin. Vaikeampien kiipeilyjen luokittelemiseksi lisättiin luokat 5.11, 5.12 ja 5.13.

Myöhemmin ihmiset tajusivat, että 5.11-kiipeily on paljon vaikeampaa kuin 5.10-kiipeily. Tämän vuoksi monet kiipeilyt luokiteltiin 5.10:ksi, ja jotkut niistä olivat paljon vaikeampia kuin toiset. Tämän ongelman korjaamiseksi järjestelmä jakoi 5.10-, 5.11-, 5.12- ja 5.13-kiipeilyä vielä tarkemmin. Tämä tehtiin lisäämällä kirjaimet "a", "b", "c" ja "d" kuhunkin luokkaan. Jokaisen asteen sisällä a on helpoin ja d vaikein. Esimerkiksi 5.10a on helpoin mahdollinen 5.10-kiipeily. 5.10d on vaikein mahdollinen 5.10-kiipeily.

Kiipeilyreitit luokitellaan kiipeilyreitin vaikeimman yksittäisen liikkeen perusteella. Jos esimerkiksi vain yksi siirto kalliokiipeilyreitillä on riittävän vaikea luokitellakseen sen 5.10d-luokkaan, koko reitti luokitellaan 5.10d-luokkaan.

YDS-luokka

YDS-luokitusjärjestelmä on valinnainen (sitä ei tarvitse käyttää). Se antaa kiipeilijöille tietoa siitä, kuinka kauan kiipeäminen yleensä kestää.

Arvosanat ovat:

• Luokka I: Kiipeilyä yhdestä kahteen tuntia.
• Palkkaluokka II: Alle puoli päivää.
• Luokka III: Puolen päivän kiipeily.
• Luokka IV: Kokopäivän kiipeily.
• Luokka V: Kahden päivän kiipeily.
• Luokka VI: Monipäiväinen kiipeily.
• Luokka VII: Viikon tai pidempään kestävä kiipeily.

Luokkaa käytetään pääasiassa vuorikiipeilyssä ja suurten seinien kiipeilyssä. Sitä ei useinkaan käytetä, kun puhutaan lyhyistä kalliokiipeilyistä.

YDS-suojaluokitus

YDS-järjestelmään kuuluu myös valinnainen suojausluokitus. Tämä luokitus kertoo kiipeilijälle, kuinka paljon suojaa on saatavilla kiipeilyreitillä kokeneelle, taitavalle kiipeilijälle. (Johtokiipeilyssä ei ole varmistajia maassa. Sen sijaan johtokiipeilijä kiipeää ensimmäisenä ja koukistaa turvaköyden erikoisvälineisiin muutaman metrin välein matkalla ylöspäin).

Kun tämä luokitusjärjestelmä luotiin, kirjainkoodit olivat samat kuin amerikkalaisessa elokuvien sisällön luokitusjärjestelmässä:

• G: Hyvä, vankka suojaus.
• PG: Melko hyvä suojaus. Kiipeilyreitillä on muutamia kohtia, joissa suojaus on hyvin vähäistä tai sitä ei ole lainkaan.
• PG13: Suojelu on ok. Kaatumiset voivat olla pitkiä, mutta eivät todennäköisesti aiheuta vakavia vammoja.
• R: "Runout." Jotkin suojaukset voivat olla hyvin kaukana toisistaan. Kaatumiset voivat aiheuttaa luunmurtumia, vaikka kiipeilijä käyttäisi turvavarusteita.
• X: Reitillä ei ole suojaa. Nämä reitit ovat erittäin vaarallisia. Putoaminen voi tappaa kiipeilijän, vaikka kiipeilijä käyttäisi turvavarusteita.

G- ja PG-luokitukset jätetään usein pois, koska ne ovat tyypillisiä normaalille, jokapäiväiselle kiipeilylle. R- ja X-luokituksia käytetään yleensä varoittamaan johtavia kiipeilijöitä, jotka eivät ymmärrä kiipeilyn vaarallisuutta.

Kiistat

YDS-luokkien täsmällisestä määritelmästä on jonkin verran kiistaa. Jotkut kalliokiipeilyn asiantuntijat ovat ehdottaneet päivitettyjä versioita näistä luokituksista.

YDS-luokat ovat subjektiivisia. Se tarkoittaa, että ne perustuvat yksilön mielipiteisiin, eivät tosiasioihin. Perinteisesti kiipeilyn luokitusnumeron antaa kiipeilijä, joka tekee sen ensimmäisenä. Muut kiipeilijät eivät välttämättä ole samaa mieltä kyseisen henkilön luokittelusta. Ei ole olemassa mitään virallista ryhmää, joka olisi samaa mieltä siitä, mitkä kiipeilyt saavat mitäkin luokituksia.

Kiipeilyä voidaan luokitella eri tavoin sisäkiipeilysaleilla ja erilaisissa ulkokiipeilytyypeissä. Kiipeilyä luokitellaan eri tavoin myös Yhdysvaltojen eri osissa.

Luokka- ja suojausluokat eivät koske jokaista kiipeilyä. Suojausluokkien käyttö vaihtelee suuresti eri alueilla ja eri oppaissa.

Vuodesta 2016^{[päivitys] lähtien} ei ole olemassa kaavaa, jota kiipeilijät voisivat käyttää kiipeämisen suunnitteluun keskimääräisen kiipeämisnopeuden, kiipeämisen asteen, kiipeämisen pituuden ja sen perusteella, kuinka korkealle kiipeäminen johtaa.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Kiipeily