1948 arabien ja Israelin välinen sota
Vuoden 1948 (tai ensimmäinen) arabien ja Israelin välinen sota oli vuosien 1947-49 Palestiinan sodan toinen ja viimeinen vaihe. Se alkoi Palestiinan brittiläisen mandaatin päättymisen jälkeen keskiyöllä 14. toukokuuta 1948. Israelin itsenäisyysjulistus oli annettu aiemmin samana päivänä. Arabivaltioiden sotilaskoalitio tunkeutui Britannian Palestiinan alueelle aamulla 15. toukokuuta.
Sodan ensimmäiset kuolemantapaukset tapahtuivat 30. marraskuuta 1947: Kaksi juutalaisia kuljettavaa linja-autoa joutui väijytykseen. Arabien ja juutalaisten välillä oli ollut jännitteitä ja konflikteja vuoden 1917 Balfourin julistuksesta ja vuonna 1920 perustetusta brittiläisestä Palestiinan mandaatista lähtien. Arabit ja juutalaiset eivät pitäneet Britannian politiikasta. Arabien vastustus kehittyi Palestiinan arabikapinaksi vuosina 1936-1939. Juutalaisten vastarinta kehittyi Palestiinan juutalaiskapinaksi (1944-1947). Vuonna 1947 nämä jännitteet johtivat sisällissotaan. Yhdistyneiden Kansakuntien Palestiinan jakosuunnitelma hyväksyttiin 29. marraskuuta 1947: siinä suunniteltiin Palestiinan jakamista arabivaltioksi, juutalaisvaltioksi sekä Jerusalemin ja Betlehemin kaupunkien kansainväliseksi erityisjärjestelmäksi.
Päivän kuluttua Israelin itsenäisyysjulistuksesta 15. toukokuuta 1948 sisällissota muuttui Israelin ja arabivaltioiden väliseksi konfliktiksi. Egypti, Transjordania, Syyria ja Irakin retkikuntajoukot tunkeutuivat Palestiinaan. Nämä joukot ottivat haltuunsa arabialueet ja hyökkäsivät välittömästi Israelin joukkoja ja useita juutalaissiirtokuntia vastaan. Kymmenen kuukautta kestäneet taistelut käytiin enimmäkseen brittiläisen mandaatin alueella sekä Siinain niemimaalla ja Etelä-Libanonissa, ja ne keskeytettiin useilla aselepojaksoilla.
Sodan tuloksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 181 oli suositeltu ehdotetulle juutalaisvaltiolle, sekä lähes 60 prosenttia vuoden 1947 jakosuunnitelmassa ehdotetusta arabivaltion alueesta. Siihen kuuluivat Jaffan, Lyddan ja Ramlen alueet, Galilea, osa Negevistä, laaja kaistale Tel Avivin ja Jerusalemin välisen tien varrella, Länsi-Jerusalem ja joitakin alueita Länsirannalla. Transjordania otti haltuunsa loput Britannian entisestä mandaattialueesta, jonka se liitti itseensä, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistaleen. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuutettua vaati Palestiinan ja Transjordanian yhdistämistä askeleena kohti arabien täydellistä yhtenäisyyttä. Konflikti aiheutti merkittäviä väestörakenteen muutoksia koko Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaisarabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan alueelta, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Al-Nakbaksi ("katastrofi"). Sodan jälkeisten kolmen vuoden aikana Israeliin muutti noin 700 000 juutalaista, joista monet oli karkotettu aiemmista kotiseuduistaan Lähi-idästä.
