704 Interamnia – suuri asteroidi (~350 km), löydetty 1910
704 Interamnia — valtava ~350 km asteroidi asteroidivyöhykkeellä. Löydetty 1910; viidenneksi massiivisin, avaa uutta tietoa aurinkokunnan alkuvaiheista.
704 Interamnia on yksi Aurinkokunnan suurimmista asteroideista. Tutkijat arvioivat sen halkaisijaksi noin 350 kilometriä, ja sen keskimääräinen etäisyys Auringosta on noin 3,067 (AU). Interamnia luokitellaan yleensä tummapintaiseksi, hiilipitoiseksi pienkappaleeksi (usein F- tai C-tyyppi), ja sen albedo on matala, mikä tarkoittaa, että se heijastaa vain pienen osan siihen osuvasta valosta.
Löytö ja nimi
704 Interamnia löydettiin 2. lokakuuta 1910 1910 Vincenzo Cerullin toimesta Teramon observatoriosta. Nimi tulee Italian Teramon kaupungin latinankielisestä nimestä (Interamnia), jossa Cerulli työskenteli.
Koko, massa ja rakenne
Interamnia on massaltaan yksi asteroidivyöhykkeen merkittävimmistä kappaleista: sen arvioidaan olevan viidenneksi painavin heti Cereksen, Vestan, Pallaksen ja Hygiean jälkeen. Arvioiden mukaan sen osuus koko asteroidivyöhykkeen massasta on suunnilleen 2,0 %. Vaikka Interamnia on suuri ja lähes pallomainen kooltaan, nykyisten havaintojen perusteella se ei todennäköisesti ole täysin eriytynyt (eriyttynyt sisäosiltaan kuten planeetoilla), vaan koostuu pääosin alkuperäisestä, muuttumattomasta kiviaineksesta ja yhteen kasautuneista fragmentti- tai regoliittikerroksista.
Rata ja kiertoliike
Interamnia kiertää aurinkoa hieman asteroidivyöhykkeen ulomman osan puolella. Sen keskimääräinen etäisyys Auringosta on noin 3,067 (AU), ja rataa luonnehtivat kohtalainen eksentrisyys ja kaltevuus planeettojen tasoon nähden. Näitä radan parametreja on mitattu ja täsmennetty useiden vuosikymmenien havaintojen avulla.
Tutkimus ja havainnointimenetelmät
Interamniaa on tutkittu esimerkiksi valonmuutosten (lightcurve) mittauksilla, tähdenpeittohavaintojen (okkultaatiot) avulla sekä infrapunasäteilymittauksilla, jotka antavat tietoa koosta ja pinnan lämpöominaisuuksista. Myös adaptiivisen optiikan ja avaruusteleskooppien kuvat ovat auttaneet muodon ja koon rajaamisessa. Interamniaa ei ole vielä käynyt tutkimassa yksittäinen avaruusalus.
Merkitys ja havainnot
Interamnia on parhaimmillaan kiinnostava kohde sekä massansa että alkuperäisen koostumuksensa vuoksi: se tarjoaa tietoa aurinkokunnan muodostumisen varhaisista vaiheista ja asteroidivyöhykkeen jakautumisesta. Suuret asteroidit kuten Interamnia auttavat myös arvioimaan, miten monet kappaleet olivat riittävän suuria vaikuttaakseen vyöhykkeen kokonaiseen massasuhteeseen.
Ominaisuudet
Vaikka Interamnia on suurin asteroidi "neljän suuren" lisäksi, sitä ei ole tutkittu paljon. Se on helposti suurin F-tyypin asteroideista, mutta siitä, mistä sen sisus koostuu tai mikä sen muoto on, on hyvin vähän yksityiskohtia, eikä Interamnian napojen ekliptisten koordinaattien (ja siten sen aksiaalisen kallistuksen) selvittämiseksi ole vielä tehty valokäyräanalyysiä. Sen ilmeisen suuri irtotiheys (joskin siihen liittyy paljon virheitä) viittaa siihen, että kyseessä on hyvin kiinteä kappale, jossa ei ole lainkaan sisäistä huokoisuutta tai jälkiä vedestä. Tämä viittaa myös vahvasti siihen, että Interamnia on riittävän suuri kestääkseen täysin kaikki törmäykset, joita asteroidivyöhykkeellä on tapahtunut Aurinkokunnan syntymisen jälkeen.
Sen hyvin tumma pinta ja melko pitkä etäisyys Auringosta tarkoittaa, että Interamniaa ei voi koskaan nähdä 10x50-kiikarilla. Useimmissa vastakohdissa sen magnitudi on noin +11,0, mikä on vähemmän kuin Vestan, Cereksen tai Pallaksen vähimmäiskirkkaus. Jopa lähellä periheliä olevassa oppositiossa sen magnitudi on vain noin +9,9, mikä on yli neljä magnitudia pienempi kuin Vestalla.
Sen kiertorata on hieman eksentrisempi kuin Hygiean (15 % verrattuna 12 %:iin), mutta se on erilainen, koska Hygiean kiertorata on paljon kalteva ja sen kiertorata kestää hieman lyhyemmän ajan. Toinen ero on se, että Interamnian periheli on "neljän suuren" perihelian toisella puolella, joten Interamnia on perihelionsa kohdalla itse asiassa lähempänä Aurinkoa kuin Ceres ja Pallas samalla pituusasteella. On epätodennäköistä, että se törmäisi Pallaksen kanssa, koska niiden solmukohdat sijaitsevat liian kaukana toisistaan, ja vaikka sen solmukohdat sijaitsevat vastakkaisella puolella Cereksen solmukohdista, se on yleensä kaukana Cereksestä, kun molemmat ylittävät saman kiertoradan tason, ja törmäys on jälleen epätodennäköinen.
Etsiä