704 Interamnia on yksi Aurinkokunnan suurimmista asteroideista. Tutkijat arvioivat sen halkaisijaksi noin 350 kilometriä, ja sen keskimääräinen etäisyys Auringosta on noin 3,067 (AU). Interamnia luokitellaan yleensä tummapintaiseksi, hiilipitoiseksi pienkappaleeksi (usein F- tai C-tyyppi), ja sen albedo on matala, mikä tarkoittaa, että se heijastaa vain pienen osan siihen osuvasta valosta.
Löytö ja nimi
704 Interamnia löydettiin 2. lokakuuta 1910 1910 Vincenzo Cerullin toimesta Teramon observatoriosta. Nimi tulee Italian Teramon kaupungin latinankielisestä nimestä (Interamnia), jossa Cerulli työskenteli.
Koko, massa ja rakenne
Interamnia on massaltaan yksi asteroidivyöhykkeen merkittävimmistä kappaleista: sen arvioidaan olevan viidenneksi painavin heti Cereksen, Vestan, Pallaksen ja Hygiean jälkeen. Arvioiden mukaan sen osuus koko asteroidivyöhykkeen massasta on suunnilleen 2,0 %. Vaikka Interamnia on suuri ja lähes pallomainen kooltaan, nykyisten havaintojen perusteella se ei todennäköisesti ole täysin eriytynyt (eriyttynyt sisäosiltaan kuten planeetoilla), vaan koostuu pääosin alkuperäisestä, muuttumattomasta kiviaineksesta ja yhteen kasautuneista fragmentti- tai regoliittikerroksista.
Rata ja kiertoliike
Interamnia kiertää aurinkoa hieman asteroidivyöhykkeen ulomman osan puolella. Sen keskimääräinen etäisyys Auringosta on noin 3,067 (AU), ja rataa luonnehtivat kohtalainen eksentrisyys ja kaltevuus planeettojen tasoon nähden. Näitä radan parametreja on mitattu ja täsmennetty useiden vuosikymmenien havaintojen avulla.
Tutkimus ja havainnointimenetelmät
Interamniaa on tutkittu esimerkiksi valonmuutosten (lightcurve) mittauksilla, tähdenpeittohavaintojen (okkultaatiot) avulla sekä infrapunasäteilymittauksilla, jotka antavat tietoa koosta ja pinnan lämpöominaisuuksista. Myös adaptiivisen optiikan ja avaruusteleskooppien kuvat ovat auttaneet muodon ja koon rajaamisessa. Interamniaa ei ole vielä käynyt tutkimassa yksittäinen avaruusalus.
Merkitys ja havainnot
Interamnia on parhaimmillaan kiinnostava kohde sekä massansa että alkuperäisen koostumuksensa vuoksi: se tarjoaa tietoa aurinkokunnan muodostumisen varhaisista vaiheista ja asteroidivyöhykkeen jakautumisesta. Suuret asteroidit kuten Interamnia auttavat myös arvioimaan, miten monet kappaleet olivat riittävän suuria vaikuttaakseen vyöhykkeen kokonaiseen massasuhteeseen.