Sun | tähti, joka sijaitsee aurinkokuntamme keskipisteessä

Yleiset ominaisuudet

Aurinko on G-tyypin pääjaksotähti. Auringon massa on noin 99,86 % Aurinkokunnan massasta. Auringon absoluuttinen magnitudi on +4,83. Sen arvioidaan olevan kirkkaampi kuin noin 85 % Linnunradan galaksin tähdistä. Aurinko on I-populaation tähti. Se tarkoittaa, että se on metallirikas, melko nuori tähti.

Aurinko on maapallon taivaan kirkkain kohde. Sen näennäinen magnitudi on -26,74. Valon kulku Auringon horisontista Maan horisonttiin kestää 8 minuuttia ja 19 sekuntia.

Auringon fysiikka

Alkuperä

Tutkijat uskovat, että Aurinko sai alkunsa hyvin suuresta pölypilvestä ja pienistä jääpaloista noin 4,567 miljardia vuotta sitten.

Tuon valtavan pilven keskellä painovoima aiheutti sen, että materiaali kasaantui palloksi. Kun se kasvoi tarpeeksi suureksi, valtava paine sen sisällä käynnisti fuusioreaktion. Tästä vapautunut energia sai pallon kuumenemaan ja loistamaan.

Auringosta säteilevä energia työnsi loput pilvestä pois itsestään, ja planeetat muodostuivat tästä pilvestä.

Miten se toimii

• Sen keskellä vetyatomit törmäävät toisiinsa suuressa lämpötilassa ja paineessa niin, että ne fuusioituvat ja muodostavat heliumatomeja. Tätä prosessia kutsutaan ydinfuusioksi.

Aurinkoa voidaan käyttää myös aurinkoenergian lähteenä.

Orbit

Aurinko ja kaikki sitä kiertävä on Linnunradassa. Aurinko kiertää Linnunradan keskipistettä. Se vie mukanaan kaiken Aurinkokunnassa olevan. Aurinko liikkuu 820 000 km tunnissa. Tällä nopeudella se kulkee täydellä kiertoradalla 230 miljoonaa vuotta.

Näkyvät ominaisuudet

Koska Aurinko on pelkkää kaasua, pintapiirteitä tulee ja menee. Jos Aurinkoa tarkastellaan erityisellä aurinkoteleskoopilla, voidaan nähdä tummia alueita, joita kutsutaan auringonpilkuiksi. Nämä alueet johtuvat Auringon magneettikentästä. Auringonpilkut näyttävät tummilta vain siksi, että muu osa Auringosta on hyvin kirkas.

Jotkut avaruusteleskoopit, mukaan lukien Auringon kiertoradalla olevat, ovat nähneet valtavia Auringon aineen kaaria, jotka ovat yhtäkkiä ulottuneet Auringosta. Näitä kutsutaan auringon protuberansseiksi. Auringon protuberansseja on monen muotoisia ja kokoisia. Jotkut niistä ovat niin suuria, että Maa mahtuisi niiden sisään, ja muutamat ovat käden muotoisia. Myös auringonpurkauksia tulee ja menee.

Auringonpilkut, protuberanssit ja purkaukset muuttuvat harvinaisiksi, sitten lukuisiksi ja sitten taas harvinaisiksi 11 vuoden välein.

Photosphere

Tämä on auringon pinta. Valo, jonka Maa vastaanottaa Auringosta, säteilee tästä kerroksesta. Tämän kerroksen alapuolella Aurinko on läpinäkymätön eli valolle läpinäkymätön.

Koostumus

Aurinko koostuu pääasiassa vedystä ja heliumista. Kaikkien vetyä ja heliumia raskaampien alkuaineiden osuus Auringon massasta on alle 2 %.

Auringon kemiallinen koostumus saatiin tähtienvälisestä väliaineesta. Auringon vety ja suurin osa heliumista olisi syntynyt alkuräjähdyksen ydinsynteesissä maailmankaikkeuden ensimmäisten 20 minuutin aikana. Raskaammat alkuaineet syntyivät tähdissä, jotka kuolivat ennen Auringon syntyä. Raskaammat alkuaineet vapautuivat tähtienväliseen väliaineeseen, kun tähti räjähti supernovana.

Atmosphere

Auringon ilmakehä koostuu viidestä kerroksesta. Kromosfääri, siirtymäalue ja korona ovat paljon kuumempia kuin Auringon ulompi fotosfäärin pinta. Alfvén-aaltojen uskotaan voivan kulkea läpi lämmittääkseen koronaa.

Minimilämpötilavyöhyke, Auringon viilein kerros, on noin 500 kilometriä fotosfäärin yläpuolella. Sen lämpötila on noin 4 100 K (3 830 °C). Auringon tämä osa on riittävän viileä, jotta yksinkertaiset molekyylit, kuten hiilimonoksidi ja vesi, voivat muodostua. Näitä molekyylejä voidaan nähdä Auringossa erityisin välinein, joita kutsutaan spektroskopeiksi.

Kromosfääri on Auringon ensimmäinen kerros, joka voidaan nähdä erityisesti auringonpimennyksen aikana, kun kuu peittää suurimman osan Auringosta ja estää kirkkaimman valon.

Auringon siirtymäalue on auringon ilmakehän osa, joka sijaitsee kromosfäärin ja koronaksi kutsutun ulomman osan välissä. Se voidaan nähdä avaruudesta kaukoputkilla, jotka pystyvät havaitsemaan ultraviolettivaloa. Siirtymäalue on kahden hyvin erilaisen kerroksen välissä. Alaosassa se koskettaa fotosfääriä ja painovoima muokkaa piirteitä. Yläosassa siirtymäkerros koskettaa koronaa.

Korona on Auringon uloin ilmakehä, ja se on paljon suurempi kuin muu Aurinko. Korona laajenee jatkuvasti avaruuteen muodostaen aurinkotuulen, joka täyttää koko aurinkokunnan. Koronan ja aurinkotuulen keskimääräinen lämpötila on noin 1 000 000-2 000 000 K (1 800 000-3 600 000 °F). Kuumimmilla alueilla se on 8 000 000-20 000 000 K (14 400 000-36 000 000 °F). Emme ymmärrä, miksi korona on niin kuuma. Sen voi nähdä auringonpimennyksen aikana tai koronagraafiksi kutsutulla laitteella.

Heliosfääri on Auringon ohut ulkokehä, joka on täynnä aurinkotuulen plasmaa. Se ulottuu Pluton radan ohi heliopausaan, jossa se muodostaa rajan, jossa se törmää tähtienväliseen väliaineeseen.

Eclipses

Auringonpimennys tapahtuu, kun kuu on Maan ja Auringon välissä. Viimeisin täydellinen auringonpimennys tapahtui 26. joulukuuta 2019, ja se näkyi Saudi-Arabiassa, Intiassa, Sumatralla ja Borneolla, ja osittainen pimennys näkyi Australiassa ja suuressa osassa Aasiaa.

Kuunpimennys tapahtuu, kun Kuu kulkee Maan varjon läpi, mikä voi tapahtua vain täysikuun aikana.Kuunpimennysten määrä yhden vuoden aikana voi vaihdella 0:sta 3:een. Osittaisia pimennyksiä on hieman enemmän kuin täydellisiä pimennyksiä, 7-6.

Auringon kohtalo

Astrofyysikot sanovat, että Aurinkomme on G-tyypin pääjaksotähti, joka on elinkaarensa puolivälissä. Noin miljardin vuoden kuluttua lisääntynyt aurinkoenergia kiehuttaa maapallon ilmakehän ja valtameret pois. He uskovat, että muutaman miljardin vuoden kuluttua Aurinko kasvaa ja muuttuu punaiseksi jättiläistähdeksi. Aurinko olisi jopa 250-kertainen nykyiseen kokoonsa nähden, niinkin suuri kuin 1,4 AU (210 000 000 kilometriä), ja se nielaisi Maan.

Maan kohtalo on edelleen hieman mysteeri. Pitkällä aikavälillä maapallon tulevaisuus riippuu auringosta, ja aurinko pysyy melko vakaana seuraavat 5 miljardia vuotta. Laskelmien mukaan Maa saattaa siirtyä laajemmalle radalle. Tämä johtuu siitä, että noin 30 prosenttia Auringon massasta haihtuu pois aurinkotuulen mukana. Hyvin pitkällä aikavälillä Maa kuitenkin todennäköisesti tuhoutuu, kun Auringon koko kasvaa. Auringon kaltaisista tähdistä tulee myöhemmin punaisia jättiläisiä. Aurinko laajenee Merkuriuksen, Venuksen ja luultavasti Maan kiertoratojen ulkopuolelle. Joka tapauksessa valtameri ja ilma olisivat kadonneet ennen kuin Aurinko saavuttaa tuon vaiheen.

Kun Aurinko saavuttaa pisteen, jossa se ei voi enää kasvaa, se menettää kerroksensa ja muodostaa planeettasumun. Lopulta Aurinko kutistuu valkoiseksi kääpiöksi. Sitten, useiden satojen miljardien tai jopa biljoonien vuosien kuluessa, Aurinko hiipuu mustaksi kääpiöksi.

Lisää lukemista

• Lang, Kenneth R. (2001). Cambridge Encyclopedia of the Sun. Cambridge University Press. ISBN 9780521780933.