Alcide Amedeo Francesco De Gasperi (3. huhtikuuta 1881 – 19. elokuuta 1954) oli tunnettu italialainen poliitikko. Hän oli kristillisdemokraattisen puolueen (ital. Democrazia Cristiana) perustajia ja keskeinen vaikuttaja Euroopan yhdentymisen alkuvaiheissa: hän osallistui muun muassa Euroopan neuvoston ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön luomiseen.
Varhaiselämä ja kansalaisuus
De Gasperi syntyi Itävalta‑Unkarin alueella, nykyisen Trenton maakunnan kunnassa Pieve Tesinossa. Hänestä tuli Italian kansalainen vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Trentino‑Alto Adige liitettiin Italiaan. Nuoruudessaan hän toimi toimittajana ja paikallisessa politiikassa, ja hän oli aktiivinen yhteiskunnallisten ja kristillisten yhdistysten toiminnassa.
Fasismin vastustus ja vangitseminen
De Gasperi vastusti Benito Mussolinin johtamaa fasismia. Vuonna 1927 hänet tuomittiin puoleksitoista vuodeksi vankilaan poliittisista syistä, koska hän ei tukenut Mussolinin hallintoa. Hänet vapautettiin ennenaikaisesti, osittain paavin välityksellä, kun paavi pyysi hänen vapautustaan.
Pääministerikausi ja maan jälleenrakennus
De Gasperi toimi Italian pääministerinä yhdeksässä perättäisessä hallituksessa vuosina 1945–1953. Tämä yhdeksänvuotiskausi teki hänestä yhden pitkäaikaisimmista demokraattisista pääministereistä — pidempiä kausia piti vain Benito Mussolini, joka kuitenkin toimi diktaattorina eikä demokraattisen järjestelmän puitteissa.
De Gasperin johtamat hallitukset vastasivat sodanjälkeisestä vakauttamisesta: neuvottelut asemasta tasavallan perustamisen jälkeen, talouden elvytys ja yhteiskunnalliset uudistukset kuuluivat hänen agendalleen. Hallitus osallistui Marshall‑avun kanavointiin ja teki päätöksiä, jotka auttoivat käynnistämään teollisuuden ja maatalouden toipumisen. De Gasperi oli myös keskeinen hahmo, kun Italiassa laadittiin uusi perustuslaki ja luotiin demokraattiset instituutiot, jotka astuivat voimaan vuoden 1948 alussa.
Ulko‑ ja Eurooppa‑politiikka
De Gasperi korosti vahvasti Euroopan yhdentymistä sekä Italian kiinnittymistä länteen kylmän sodan oloissa. Hän kannatti yhteistyötä länsimaiden kanssa ja tuki Italian osallistumista keskeisiin järjestöihin ja sopimuksiin, jotka vahvistivat turvallisuutta ja taloudellista yhteistyötä. Hänen pyrkimyksensä oli yhdistää Euroopan maat konfliktien ehkäisemiseksi ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi.
Poliittinen perintö ja kuolema
De Gasperi on muistettu erityisesti kansakunnan jälleenrakentajana, vakauden ja länsisuuntaisen ulkopolitiikan puolestapuhujana sekä Euroopan integraation varhaisena tukijana. Hänen johdollaan kristillisdemokraattinen puolue vakiinnutti asemansa tärkeänä poliittisena voimana sodanjälkeisessä Italiassa.
Alcide De Gasperi kuoli 19. elokuuta 1954. Hänen vaikutuksensa italialaiseen demokratiaan ja Euroopan yhdentymiseen on säilynyt osana laajempaa eurooppalaista ja kansallista poliittista muistia.