Benito Amilcare Andrea Mussolini KSMOM GCTE (29. heinäkuuta 1883 - 28. huhtikuuta 1945) oli italialainen poliitikko ja toimittaja. Hän oli myös Italian pääministeri vuosina 1922–1943 ja toimi pitkään Kansallisfasistisen puolueen johtajana. Mussolini nousi yhdeksi Euroopan 1900-luvun merkittävimmistä ja kiistellyimmistä diktatoreista: hän perusti italialaisen fasistisen liikkeen, murensi demokratiaa, toteutti autoritaarista hallintoa ja ajoi aggressiivista ulkopolitiikkaa, joka lopulta sitoi Italian toiseen maailmansotaan Natsi-Saksan rinnalle.

Varhainen elämä ja ura

Benito Mussolini syntyi Dovessä, Provincia di Forlì-Cesena -alueella, ja kasvoi köyhän perheen poikana. Nuorena hän oli aktiivinen sosialistisissa liikkeissä ja työväenlehden toimittajana. Hän vietti osan nuoruudestaan Sveitsissä pakomatkalla verovelkojen ja poliittisten konfliktien vuoksi, mutta palasi Italiaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ensimmäisessä maailmansodassa Mussolini palveli ajoneuvopalveluksessa ja hänen kokemuksensa sodasta muovasivat myöhempää nationalistista maailmankuvaansa.

Fasismin synty ja vallanotto

Vuonna 1919 Mussolini perusti Fasci di Combattimento -järjestön, josta myöhemmin muodostui Kansallisfasistinen puolue. Hän hyödyntäen sodan jälkeistä epävakautta, työttömyyttä ja pelkoa kommunismin leviämisestä rakennutti fasistista liikettä, joka käytti väkivaltaa ja mellakoita poliittisten vastustajien kukistamiseksi. Marraskuussa 1922 Mussolini johti niin kutsutun "Marssin Roomaan" (Marcia su Roma), jonka seurauksena kuningas Vittorio Emanuele III nimitti hänet pääministeriksi. Tämän jälkeen Mussolini vähitellen lakkautti parlamentaariset vapauksia ja keskitti vallan itselleen: fasistinen diktatuuri vakiinnutettiin 1920-luvun puolivälissä.

Sisäpolitiikka ja hallinto

Mussolinin hallinto korosti kansallismielisyyttä, järjestystä ja valtion korporaatiomallia talouspolitiikassa. Hän solmi katolisen kirkon kanssa Lateraanin sopimuksen vuonna 1929, joka ratkaisi Vatikaanin ja Italian väliset suhteet ja toi Mussolinin hallinnolle uskonnollista legitimaatiota. Toisaalta hänen hallintonsa käytti laajamittaista sortoa: poliittiset vankilat, sensuuri, yksikanavainen lehdistön ohjaus ja salainen poliisi OVRA rajoittivat opposition toimintaa. 1930-luvun lopulla Mussolinin hallitus sääteli myös rotulakien suuntaan, ja vuonna 1938 säädetyt antisemitistiset lait alensivat juutalaisten asemaa Italiassa merkittävästi.

Ulko- ja sotapolitiikka

Mussolini pyrki tekemään Italiasta suurvallan. Hänen ekspansionistinen politiikkansa näkyi mm. Etiopian hyökkäyksessä 1935–1936, jonka seurauksena Etiopia miehitettiin ja Italia julisti Italian Itä-Afrikan imperiumin. Mussolinin asema länsimaiden silmissä huononi, ja hän hakeutui yhä läheisempään liittoon Saksan kanssa.
Vuonna 1939 Italia ja Saksa solmivat liittosopimuksen (Pact of Steel), ja Mussolini tuki aktiivisesti Francisco Francon tasavaltaa Espanjan sisällissodassa. Toisen maailmansodan syttyessä 1940 Mussolini julisti sodan Brittien ja Ranskan liittoutuneita vastaan, odottaen nopeaa voittoa. Sen sijaan Italian sotatoimet olivat huonosti valmisteltuja ja johtivat raskaisiin tappioihin Pohriikassa, Pohjois-Afrikassa ja myöhemmin Italian niemimaalla.

Loppu ja kuolema

Vuoden 1943 liittoutuneiden maihinnousut Sisiliaan ja Italian niemimaalle sekä sotilaalliset epäonnistumiset heikensivät Mussolinin asemaa. 25. heinäkuuta 1943 kuningas ja suuri osa poliittisesta eliitistä erotti Mussolinin ja hänet vangittiin. Saksan johtaja Adolf Hitler kuitenkin järjesteli hänen pelastuksensa, ja syksyllä 1943 Mussolini perustettiin Saksan tukemana sattumanvaraiseksi "Italian Sosialistiseksi tasavallaksi" (Repubblica Sociale Italiana) Pohitaliaan, niin kutsuttuun Salò-hallintoon, jossa hän toimi Natsi-Saksan nukkehallituksen johtajana.
Kun liittoutuneet etenivät ja sisällissodan voimat voimistuvat, Mussolini yritti paeta Sveitsiin huhtikuussa 1945. Hänet pidätettiin 27. huhtikuuta 1945 italialaisten partisaanien toimesta lähellä Dongoa ja ammuttiin seuraavana päivänä. Hänen ruumiinsa näytettiin yleisölle Milanossa Piazzale Loretolla, missä se myös roikotettiin julkisesti.

Perintö ja arviointi

Mussolinin perintö on laajalti tuomittu: hänen politiikkansa johti demokratian murskaamiseen Italiassa, poliittisiin vainoihin, pakkosyrjäytymisiin ja osallistumiseen tuhoisaan maailmansotaan, jonka seuraukset olivat tuhoisat Italian kansalle. Samalla fasismin ideologia, sen organisoitu väkivalta ja totalitaristinen hallintotapa ovat olleet varoittava esimerkki 1900-luvun totalitarismista. Historiografia pyrkii arvioimaan Mussolinia sekä hänen vaikutuksiaan Italian yhteiskuntaan että laajempaan eurooppalaiseen politiikkaan kritiikin ja lähdeaineiston avulla.

Henkilökohtaiset tiedot: Mussolinin pitkäaikainen puoliso oli Rachele Mussolini; heillä oli useita lapsia, ja Mussolinin perheenjäsenten kohtalot vaihtelivat sodan ja sen jälkimainingeissa.