Saint-Martin: Ranskan merentakainen yhteisö (Collectivité de Saint-Martin)

Saint-Martin – Ranskan merentakainen yhteisö (Collectivité de Saint-Martin): Karibian saari, perustettu 2007, pohjoinen osa saaresta ja läheiset pikkusaaret. Tutustu historiaan ja matkailuun.

Saint-Martin (ranskaksi Saint-Martin), virallisesti Saint-Martinin kollektio (ranskaksi Collectivité de Saint-Martin), on Ranskan uusi merentakainen yhteisö. Se perustettiin 22. helmikuuta 2007. Se sijaitsee Saint-Martinin saaren pohjoisosissa ja läheisillä pienillä saarilla. Saaren eteläpuolisko on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva maa.

Maantiede ja väestö

Saint-Martin sijaitsee Karibianmerellä, Leeward-saariryhmän alueella. Saari on pinta-alaltaan pieni (kokonaisalue noin 87 km², josta Ranskan puoli kattaa noin 53 km²) ja siinä on vaihtelevaa rannikkoa, laguuneja ja kumpuilevaa sisämaata. Ranskan puolen keskushallinto sijaitsee Marigotissa, joka on alueen hallinnollinen keskus.

Väestö on monikansallista ja -kielistä: virallinen kieli on ranska, mutta yleisesti käytettyjä ovat myös englanti, kreoli, espanja ja portugali. Asukasluku vaihtelee kausittain pitkälti matkailun vuoksi; Ranskan puolella asuu arviolta noin 35 000–40 000 ihmistä.

Historia

Saarta asuttivat alkujaan intiaanit (mm. arawakit ja karibit). Eurooppalainen siirtokuntahistoria alkoi 1600-luvulla, ja saari jaettiin pysyvästi ranskalaisiin ja hollantilaisiin osiin vuonna 1648 solmitun Concordia-sopimuksen päivitettyjen käytäntöjen mukaisesti. Ranskan puoli oli pitkään osa Guadeloupea, mutta se erosi ja sai merentakaisen yhteisön aseman vuonna 2007, jolloin sille perustettiin oma hallinto.

Hallinto ja asema

Saint-Martin on Ranskan merentakainen yhteisö (collectivité), jolla on oma paikallishallinto ja valtuusto (Conseil territorial). Se kuuluu Ranskan oikeusjärjestelmään ja sen asukkailla on Ranskan kansalaisuus. Alueella on myös edustus Ranskan valtakunnallisissa elimissä. Ranskan hallinto vastaa mm. kansalaisasioista, turvallisuudesta ja lainsäädännön osasta, mutta paikallishallinto hoitaa monia itsehallinnollisia tehtäviä.

Talous

Talous perustuu pääasiassa matkailuun, palvelusektoriin ja vähittäiskauppaan. Alue on verovapauden ja tullietujen ansiosta suosittu ostos- ja risteilykohde. Hotellit, ravintolat, vene- ja vesiurheilupalvelut sekä pienyritykset ovat talouden selkäranka. Myös kalastus ja jonkin verran maataloutta ovat merkittäviä paikallisella tasolla.

Liikenneyhteydet

Saint-Martinilla on sekä meriyhteyksiä että lentoliikennettä. Ranskan puolella sijaitsee pienempi lentokenttä Grand Case – L'Espérance (SBH), joka tarjoaa yhteyksiä lähialueille ja keskeisiin Karibian kohteisiin. Saaren tärkein kansainvälinen lentokenttä on kuitenkin Alankomaiden puolella sijaitseva Princess Juliana International Airport, joka palvelee suurta osaa saarta myös Ranskan matkustajista. Lisäksi on säännöllisiä lautta- ja veneyhteyksiä naapurisaariin sekä risteilyliikennettä.

Ilmasto ja ympäristö

Ilmasto on trooppinen merellinen: lämpimät olosuhteet ympäri vuoden, sadekaudet ja kuivemmat jaksot. Saari on alttiina hurrikaaneille etenkin kesästä marraskuuhun; voimakas hurrikaani Irma vuonna 2017 aiheutti suurta tuhoa sekä Ranskan että Alankomaiden puolilla, minkä jälkeen alue on ollut aktiivisesti jälleenrakennuksessa ja hurrikaanivalmiuden kehittämisessä.

Luonnon monimuotoisuuteen kuuluu koralliriuttoja, trooppisia rantoja ja paikallisia kasvi- ja eläinlajeja. Suojelualueita ja ympäristöohjelmia on perustettu turvaamaan herkkiä rantaluontoja ja meriekosysteemejä.

Matkailu ja kulttuuri

Matkailu on tärkein tulonlähde: valkoiset hiekkarannat, sukellukset, veneily, gastronomia ja kansainvälinen tunnelma houkuttelevat kävijöitä. Ranskan puolella tunnettuja kohteita ovat mm. Orient Bay ja Grand Case, joka on kuuluisa ravintoloistaan. Risteilyturismi ja ostosmatkailu (tullivapaus) tuovat saarelle paljon vieraita.

Kulttuuri on sekoitus ranskalaista karibialaista elämänmenoa ja kansainvälisiä vaikutteita: tapahtumia ovat mm. karnevaalit, musiikkifestivaalit ja merelliset juhlat. Ruoka yhdistelee ranskalaisia vaikuteita ja paikallisia aineksia.

Huomioitavaa

• Virallinen kieli on ranska ja virallinen valuutta on euro.
• Saarella on rikas kulttuurien kirjo ja monikielinen arki, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän kansainvälisille vieraille.
• Hurrikaaniriski on todellinen: matkustettaessa alueelle on hyvä seurata säätiedotuksia ja paikallisten ohjeita.

Saint-Martin tarjoaa yhdistelmän ranskalaista karibialaista elämää, kansainvälistä matkailua ja luonnonläheisiä kokemuksia pienellä mutta monimuotoisella alueella. Alueen asema Ranskan merentakaisena yhteisönä takaa yhteydet Ranskaan ja Eurooppaan samalla kun saaren paikallinen kulttuuri ja palvelut houkuttelevat matkailijoita ympäri maailmaa.

Politiikka ja hallinto

Saint-Martin oli monta vuotta ranskalainen kommuuni. Se oli osa Guadeloupea, joka on Ranskan merentakainen alue ja merentakainen departementti. Tämän vuoksi se kuuluu Euroopan unioniin. Vuonna 2003 ranskalaisen osan väestö äänesti Guadeloupesta irtautumisen puolesta. He halusivat muodostaa erillisen Ranskan merentakaisen yhteisön (COM). Ranskan parlamentti hyväksyi 9. helmikuuta 2007 lakiesityksen, jolla Saint-Martinin ranskalaiselle osalle ja Saint-Barthélemyn naapurille myönnettiin YM:n asema. Uusi tuli voimaan, kun laki julkaistiin virallisessa lehdessä.

Saint-Martinin hallinto on edelleen samanlainen kuin silloin, kun se oli Guadeloupen kunta, ja sitä hallinnoivat pormestari ja kunnanvaltuusto, jotka saaren Ranskan puolella asuvat eurooppalaiset valitsevat. Kunnallisvaaleissa saavat äänestää kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaiset, kuten Ranskan pääkaupunkiseudulla Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Euroopan unioniin kuulumattomien maiden kansalaiset, jotka edustavat suurta osaa saaren Ranskan puoleisen osan väestöstä, eivät saa äänestää vaaleissa. Vuonna 2003 saaren ranskalaisen osan asukkaat äänestivät Guadeloupesta irtautumisen puolesta. Vuonna 2007 Ranskan parlamentti äänesti Saint-Martinin muuttamisesta Ranskan merentakaiseksi yhteisöksi (KOM). Uusi asema tuli voimaan 15. heinäkuuta 2007, kun paikalliskokoukset oli valittu,

Saint Martin on edelleen osa Euroopan unionia. Saint-Martinin virallinen valuutta on euro (mutta myös Yhdysvaltain dollari hyväksytään yleisesti).

 
Kartta, jossa näkyvät Leewardsaarten Guadeloupen alueen/departementin entiset osat, Saint-Martin mukaan lukien, ennen helmikuuta 2007.  

Hae kirjaimella