Saint-Barthélemy
Saint-Barthélemy, virallisesti Saint-Barthélemyn kollegio (ranskaksi Collectivité de Saint-Barthélemy), on Ranskan uusi merentakainen kollegio. Se perustettiin 22. helmikuuta 2007. Se koostuu Saint-Barthélemyn saaresta ja sen naapurisaarista.
Saint-Barthélemyn saari, joka tunnetaan myös nimillä Saint Barts, Saint Barths tai Saint Barth, sijaitsee Karibialla Leewardsaarten joukossa. Sen pinta-ala on 21,0 km² (8,1 neliömailia). Hallinnollisesti koko Saint-Barthélemyn saari oli ranskalainen copmmune (commune de Saint-Barthélemy). Se oli osa Guadeloupea, joka on Ranskan merentakainen alue ja merentakainen departementti. Tästä syystä se on osa Euroopan unionia. Vuonna 2003 kansa äänesti Guadeloupesta itsenäistymisen puolesta. He halusivat muodostaa erillisen Ranskan merentakaisen yhteisön (COM). Ranskan parlamentti hyväksyi 7. helmikuuta 2007 lakiehdotuksen, jolla sekä Saint-Barthélemylle että sen naapurimaalle Saint-Martinille myönnettiin YM:n asema. Uusi asema tuli voimaan 22. helmikuuta 2007, jolloin laki julkaistiin virallisessa lehdessä.
St. Bartsia on pitkään pidetty rikkaiden ja kuuluisien leikkikenttänä, ja se tunnetaan kauniista koskemattomista rannoistaan, gourmet-ruokailusta tyylikkäissä bistroissa ja huippuluokan design-ostoksista.
Maantiede
Saint-Barthélemy sijaitsee noin 150 meripeninkulmaa Puerto Ricosta itäänSe on lähellä Saint Martinin, Saban ja Anguillan saaria.
Saaren pääkaupunki Gustavia nimettiin Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n mukaan, ja se on edelleen ruotsalaisen ajan muistomerkki.
Vanhin jäljellä oleva asutus on Lorientin (tai L'Orientin) kylä, vaikka saaren kaikilla hautausmailla on ruotsalaisia hautamerkkejä. Lorientin sisarkylä Ranskan mantereella on Lorientin kaupunki Bretagnen pohjoisrannikolla.
Rannat
Pienen saaren 20 rannasta useita pidetään erityisen houkuttelevina. Saaren eteläpuolella sijaitsevat Salinen ja Governorin rannat ovat koskemattomia rantoja, joilla ei ole minkäänlaista kehitystä. Saaren länsireunalla on Colombierin ranta. Tälle rannalle pääsee vain veneellä tai patikoimalla. St Jeanin, Flammandsin ja Grand-Cul-de-Sacin rannat ovat myös suosittuja ja houkuttelevia rantoja, joilla on hotelleja ja muita laitoksia. Shell Beach on lapsiperheiden suosiossa, sillä siellä on vähän aallokkoa ja paljon vuorovesialtaita.
St. Barthsin vuorovesi-ero on vain 3 - 5 tuumaa. Rannat vaihtelevat merivirtojen mukaan - sää kulkee saarelle auringon mukana idästä. Yksi tärkeimmistä surffausrannoista (Toiny) on tunnettu rantaviivastaan, kun taas Grand Fond on yksi saaren ainoista uimarannoista, joilla ei uida. Vaikka matkailussa ei viitata siihen, Karibialla on pieni valikoima lämminvesihaita. Uimista hämärässä tai sameissa vesissä ei siis suositella. Muuten sukeltaminen ja snorklaaminen ovat loistava tapa nähdä hoitajahait, hummerit, simpukat ja vihreät merikilpikonnat, joita St. Barthsia ympäröivissä vesissä riittää.
Grand Cul-de-Sacin ranta on Karibian helpoin ranta oppia purjehtimaan, purjelautailemaan tai leijalautailemaan, sillä siellä on riutta, joka sulkee koko lahden. Täällä riutan ulkopuolella kulkeva virtaus kuljettaa myös vaeltavia valaita ja delfiinejä.
Vihreällä (punaisella) on merkitty Guadeloupen alueen/departementin entiset osat Leewardsaarten joukossa, Saint-Barthélemy mukaan luettuna, ennen helmikuuta 2007.
NASA NLT Landsat 7 -satelliittikuva (näkyvä väri).
Historia
Saint-Barthélemy siirtyi ensimmäisen kerran Ranskan haltuun vuonna 1648. Se myytiin Ruotsille vuonna 1784. Ruotsi myi sen takaisin Ranskalle vuonna 1878. Ruotsin aika jätti jälkensä monien katujen ja kaupungin nimiin (kuningas Kustaa III:n kunniaksi). Se jätti myös kansallisvaakunansa, kolme kruunua ja harmaahaikaran, saaren vaakunaan.
Demografiset tiedot
Vuoden 1999 väestönlaskennassa Saint-Barthélemyn väkiluku oli 6 852. Neliökilometriä kohti oli 326 asukasta. Toisin kuin useimmilla Karibianmeren saarilla, suurin osa asukkaista on valkoihoisia.
Monet ihmiset, jotka asuvat siellä koko ajan, ovat Ranskan kansalaisia, jotka työskentelevät saaren eri laitoksissa. Ensisijaisesti puhutaan ranskaa, mutta monet paikalliset puhuvat myös englantia, erityisesti hotelleissa ja ravintoloissa.
| Historiallinen väestö | |||||||||
| 1766 | 1785 | 1812 | 1885 | 1967 | 1974 | 1982 | 1990 | ||
| 327 | 950 | 5,482 | 2,600 | 2,176 | 2,351 | 2,491 | 3,059 | 5,038 | 6,852 |
| Viralliset luvut Ranskan ja Ruotsin väestölaskennoista. | |||||||||
Kuljetus
Saint Bartsilla on pieni lentokenttä (IATA-tunniste SBH), jota palvelevat pienet alueelliset liikennelentokoneet ja tilauslentokoneet. Useimmat vierailevat lentokoneet kuljettavat alle kaksikymmentä matkustajaa, kuten Twin Otter -lentokoneet, jotka ovat yleinen näky Saint Barthsilla ja kaikkialla Länsi-Intian pohjoisosissa. Lyhyt kiitorata sijaitsee jyrkän kukkulan juurella, joka päättyy suoraan rannalle. Laskeutuminen on erittäin jyrkkä mäen päällä olevan liikenneympyrän yli, ja lähtevät koneet lentävät suoraan auringonottajien päiden yli (vaikka pienet kyltit kehottavatkin auringonottajia olemaan makaamatta suoraan kiitotien päässä). Lähin kaupallinen suihkukoneiden lentokenttä sijaitsee naapurisaarella Saint Martinissa.
Tradewind Aviationin kautta on saatavilla myös tilauslentoja St. Barthsille San Juanista, Puerto Ricosta. Nykyisen pormestarin lentoyhtiö St. Barths Commuter tarjoaa edullisia meno-paluumatkoja St. Maartenin molempien lentoasemien ja St. Barthsin välillä. Se on myös erinomainen palvelu tilauslentoja varten. Lisämaksullinen saariliikenteen suosikki on St. Barths Services -palvelun kautta, sillä se tarjoaa täyden palvelun huolenpitoa.
Lautat Saint-Martiniin ja Saint-Martinista ovat ainoa todellinen vaihtoehto (vaikka kulku St. Maartenista St. Barthsille on usein karua), paitsi jos saapuu yksityisillä charter-veneillä tai -jahdeilla.
Matkailu
St. Bartsilla on noin 25 hotellia, joista useimmissa on enintään 15 huonetta, ja suurimmassa, Guanahani-hotellissa, on vain 70 huonetta. Hotellit luokitellaan perinteiseen ranskalaiseen tapaan 3 tähden, 4 tähden ja 4 tähden Luxe-luokkaan.
Huvilalomat ovat erittäin suosittuja, ja saarella on satoja huviloita, jotka on rakennettu terasseilla rinteisiin, ja myös monia rantapaikkoja. Täällä olevat huvilat voivat vaihdella yhden makuuhuoneen bunglaloweista suuriin ylellisiin koteihin. St. Barth Properties [1] ja Wimco [2] ovat saaren kaksi tärkeintä huvilavuokraamoa.
Laulaja Jimmy Buffett vierailee usein saarella ja omistaa siellä talon. Hän omisti myös hotellin, Author de Rocherin, ennen kuin se paloi.
Gustavian satama, St. Barth
Urheilu
Saint-Barthélemyllä on oma kelkkajoukkue. Tähän mennessä joukkue ei ole saavuttanut kilpailumenestystä. Saari kilpailee myös carotchiesta.
Ranskan surffauksen kansallinen juniorimestari nimettiin hiljattain talvella 2006, ja hän on kotoisin Lorientista.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Saint-Barthélemyn virallinen nimi?
V: Saint-Barthélemyn virallinen nimi on Saint-Barthélemyn kollektiivisuus.
K: Milloin se perustettiin?
V: Se perustettiin 22. helmikuuta 2007.
K: Mistä saarista se koostuu?
V: Se koostuu Saint-Barthélemyn saaresta ja sen naapurisaarista.
K: Missä se sijaitsee suhteessa muihin saariin?
V: Se sijaitsee Karibialla Leewardsaarten joukossa.
K: Kuinka suuri sen maa-alue on?
V: Sen maapinta-ala on 21,0 km² (8,1 neliömailia).
K: Miten siitä tuli Ranskan merentakainen yhteisö (KOM)?
V: Vuonna 2003 kansa äänesti Guadeloupesta itsenäistymisen puolesta, ja Ranskan parlamentti hyväksyi 7. helmikuuta 2007 lakiehdotuksen, jolla sekä Saint-Barthélemylle että sen naapurissa sijaitsevalle Saint-Martinille myönnettiin YM:n asema. Laki tuli voimaan 22. helmikuuta 2007, jolloin se julkaistiin virallisessa lehdessä.
Kysymys: Mikä tekee St Bartsista suositun matkailukohteen?
V: St Bartsia on pitkään pidetty rikkaiden ja kuuluisien leikkikenttänä, ja se tunnetaan kauniista koskemattomista rannoistaan, gourmet-ruokailusta tyylikkäissä bistroissa ja huippuluokan design-ostoksista, mikä tekee siitä suositun matkailukohteen.
