Älä sekoita tähän Hirohiton nimeen — katso Hirohito.
Keisari Fushimi (伏見天皇 Fushimi-tennō) (10. toukokuuta 1265 – 8. lokakuuta 1317) oli Japanin 92. keisari perinteisen perimysjärjestyksen mukaan. Hänen valtakautensa kesti vuodesta 1287 vuoteen 1298. Hänet tunnetaan myös henkilökohtaiselta nimeltään Hirohito (erilaisin kanjein kuin myöhempi keisari Hirohito), joten nimi saattaa aiheuttaa sekaannusta.
Tausta ja syntyperä
Fushimi syntyi keisarilliseen sukuun vuonna 1265. Hän kuului Jimyōin-haaraan, joka 1200–1300-luvuilla oli keskeisessä asemassa keisarillisen perimysriidan molemmin puolin. Hänen nousunsa valtaistuimelle tapahtui aikana, jolloin Kamakura-shōgunaatin ja etenkin Hōjō-regenttien poliittinen vaikutusvalta oli vahva, ja keisarillisia valintoja säädeltiin usein shōgunaatin tuella ja neuvolla.
Valtakautena tapahtunutta
Fushimin valtakausi sijoittuu myöhäiselle Kamakura-kaudelle. Hänen hallintonsa aikana keisarillinen valta oli pääosin seremoniallista, ja todelliset poliittiset ratkaisut tehtiin shōgunaatin ja sen regenttien piirissä. Koko 1200-luvun loppu oli Japanissa rauhallisemman, mutta poliittisesti jännittyneen siirtymävaiheen aikaa Mongoliavankeuksien jälkimainingeista ja hovin sisäisistä valtataisteluista johtuen.
Fushimin valtakauden aikana käytetyt nengō (aikakausnimet) olivat muun muassa:
- Kōan (康安) — kauden loppuosa
- Shōō (正応)
- Einin (永仁) — Fushimin valtakauden loppuvaihe
Luopuminen vallasta ja myöhemmät vuodet
Vuonna 1298 Fushimi luopui valtaistuimesta. Abdikoinnin jälkeen hän, kuten monet muut aikansa keisarit, säilytti vaikutusvaltaansa taka-alalta eli niin kutsutun luostarivaltaa tai cloistered rule (insei) muodossa. Hänellä oli useita lapsia, ja hänen poikansa nousivat myöhemmin keisarinistuimelle — tämä vahvisti Jimyōin-haaran asemaa seuraavina vuosikymmeninä.
Kuolema ja perintö
Keisari Fushimi kuoli 8. lokakuuta 1317. Hänet muistetaan erityisesti siitä, että hänen jälkeläisensä jatkoivat Jimyōin-linjan vaikutusta ja että hänen valtakautensa ajoittui ratkaisevaan historiallis-poliittiseen vaiheeseen, jolloin keisarin ja shōgunin väliset valtasuhteet muotoutuivat modernimpaa feodaaliajan dynamiikkaa ennakoiviksi.
Merkitys historiassa
Fushimin aika kuvastaa sitä, miten keisarillinen instituutio sopeutui rajalliseen poliittiseen vaikutusvaltaan ja miten perimysjärjestelyt sekä sukujen sisäiset kilpailut muovasivat Japanin keisarillista linjaa. Hänen jälkeläisensä ja Jimyōin-haara osallistuivat myöhempiin valtataisteluihin, jotka johtivat muun muassa Pohjois- ja Etelä-keisarikuntien (Nanbokuchō) aikaan 1300-luvun alussa.