Hirohito (裕仁, 29. huhtikuuta 1901 – 7. tammikuuta 1989) oli perinteisen perimysjärjestyksen mukainen Japanin 124. keisari. Hän nousi valtaistuimelle 25. joulukuuta 1926 ja oli virallisesti maansa hallitsija siihen asti, kun kuoli 7. tammikuuta 1989. Häntä seurasi hänen vanhin poikansa Akihito. Japanissa hallitsevat keisarit tunnetaan yksinkertaisesti nimellä "keisari", ja Hirohitosta viitataan nykyään ensisijaisesti hänen postuumisti antamallaan nimellä keisari Shōwa (昭和天皇).
Nimi "Shōwa" annettiin Hirohitolle hänen kuolemansa jälkeen, kuten Japanissa on tavanomaista: keisareita kutsutaan usein postuumisti heidän aikakausiensa nimillä. Japanissa Shōwa-kausi (Shōwa-jidai) käsittää vuodet 1926–1989, ja kuoleman jälkeen käytössä oleva postuuminen nimi vakiintui laajasti heti vuoden 1989 aikana. Ulkomailla häntä kutsuttiin myös usein muotoihin "keisari Hirohito" tai pelkästään "Hirohito".
Varhaiselämä ja koulutus
Hirohito syntyi keisari Taishōn (Yoshihito) ja keisarinna Teimein (Sadako) pojaksi. Hän sai perinteisen keisarillisen kasvatuksen, mutta myös modernin koulutuksen; hän opiskeli muun muassa Gakushūin-instituutissa ja suoritti sotilaallista koulutusta. Nuorena hän kävi opintomatkalla Euroopassa, ja hänellä oli elinikäinen kiinnostus luonnontieteisiin, erityisesti meribiologiaan — hän teki ja julkaisi tutkimuksia merieläimistä.
Valtakautena 1926–1945: politiikka ja sota
Hirohiton pitkä valtakausi sisälsi Japanin teollistumisen jatkumisen, armeijan kasvavan vaikutusvallan sekä lopulta maan osallistumisen toiseen maailmansotaan. Keisarin rooli sodan aikana on ollut historiallisesti kiistanalainen: virallisesti keisari oli valtion ylin auktoriteetti, mutta sodan johdosta tehtyjen päätösten vastuusta on keskusteltu laajasti. Merkittäviä tapahtumia olivat muun muassa hyökkäykset Tyynenmeren alueella ja lopulta Japanin antautuminen elokuussa 1945. Hirohito piti kuuluisan radioidun ilmoituksen (Gyokuon-hōsō) 15. elokuuta 1945, jossa hän kertoi kansalle sodan päättymisestä.
Jälkisota ja perustuslain muutos
Sodan jälkeen Japanin miehitysaika (pääasiassa Yhdysvaltojen johdolla) johti merkittäviin poliittisiin muutoksiin. Uusi perustuslaki (astui voimaan 1947) määritteli keisarin aseman uudelleen: keisarista tuli "valtion ja kansan yhtenäisyyden symboli" eikä hänellä ollut enää poliittista valtaa. Hirohito antoi myös niin kutsutun "ihmisjulistuksen" (Ningen-sengen) tammikuussa 1946, jossa hän muodollisesti hylkäsi jumalallisen aseman käsitteen, mikä oli osa miehitysajan poliittista uudelleenjärjestelyä.
Henkilökohtainen elämä ja kiinnostuksenkohteet
Hirohito oli naimisissa keisarinna Kōjunin (Nagako) kanssa vuodesta 1924 ja pariskunnalla oli useita lapsia; vanhin poika Akihito nousi isänsä jälkeen valtaistuimelle. Keisarin henkilökohtaisiin harrastuksiin kuuluivat luonnontieteet, erityisesti meribiologia, ja hän osallistui aktiivisesti tutkimukseen sekä julkaisi tieteellisiä havaintoja elämänsä aikana.
Perintö ja kiistat
Hirohito jäi historiaan sekä pitkän valtakautensa että roolinsa vuoksi turbulentissa 1900-luvun vaiheessa. Hänelle luodaan usein kaksijakoinen perintö: toisaalta hän oli merkittävä symbolinen johtaja, joka koki Japanin läpimurrot ja jälleenrakennuksen, toisaalta hänen roolistaan toisen maailmansodan tapahtumissa on esitetty vakavia kysymyksiä. Tokyo Trials -oikeudenkäynteihin liittyvät päätökset eivät johtaneet Hirohiton syyttämiseen, mutta historiantutkijat ja yleisö ovat jatkaneet keskustelua hänen vastuustaan ja siitä, kuinka paljon hän itse suoraan ohjasi sotapolitiikkaa.
Kuolema ja seuraajuus
Hirohito kuoli 7. tammikuuta 1989. Hänen kuolemansa merkitsi Shōwa-kauden päättymistä ja uuden Heisei-kauden alkua, kun hänen poikansa Akihito astui valtaistuimelle. Hirohiton yli kuusikymmenvuotinen valtakausi on yksi Japanin historian pisimmistä, ja hänen hallintonsa vaikutukset näkyvät edelleen Japanin yhteiskunnassa, kulttuurissa ja kansainvälisissä suhteissa.
